Onko 2,5-vuotiaat useinkin näin empaattisia?

ihana poika sinulla 2 :D

Esim. kerran olin kipeänä, tärisin kuumeesta ja itkin väsymystä sohvalla. Tyttö 2,5v toi mulle viltin päälle. Mieskin oli siinä lähellä, muttei kuvitellutkaan huomioida minua mitenkään.



Meillä myöskin pojat sitä laatua, että nauravat, jos joku itkee :/

3v on tommonen ku ap:n tyttö..

Mulla 4 lasta, joista yksi poika ja yksi tyttö tuollaisia, hyvin empaattisia.

hyvin älykäs?



Empatiaan kyetäkseen lapsen tulee "asettaa itsensä toisen asemaan" ja se vaatii älykkyyttä.

hyvin älykäs?

Empatiaan kyetäkseen lapsen tulee "asettaa itsensä toisen asemaan" ja se vaatii älykkyyttä.

Ja on myös hyvin älykäs monella saralla.

Neuvolassa myös ihmeteltiin tuota empatian taitoa, koska hyvin pienenä (2v.)se oli jo havaittavissa. :)

on periaatteessa tuollaisia ollut jo noin pienestä, 2 tyttöä 2 poikaa. Yksi tytöistä tosin on niin temperamenttinen, että riippuu ihan hänen tuulestaan alkaako huutamaan ja raivoamaan kun häntä ei huomioida vain onko yltiöempaattinen ja itkee mukana, kun äidillä on paha mieli tai jotain muuta.

Kysyy hyvin herkästi: "Mikä hätänä äiti?" tai rauhoittelee "Ei hätää." Antaa joskus lelun kädestään isosiskolle, jos sisko itkee kun ei saa leikkiä sillä.



Taannoin kokemaani isoa pettymystä poika kommentoi: "Ei äiti pääse kouluun. Äiti ikkettää. Ei hätää äiti. Äiti menee kouluun."



Vaikuttaako asema sisarussarjassa? Tuntuu, että tämä kuopus on jopa empaattisempi kuin esikoinen, joka on tyttö.

Ollut aina sellainen. Jos näkee/vaistoaa, että jokin harmittaa, yrittää keksiä piristystä tuo esim. omia lempilelujaan ja silittää. Jos itkisin, olisi ´hänelle tosi kova pala. Jos puhumme jostakin asiasta mieheni kanssa ja vaikka hän sanoo, että etkö muistanut tms. poika lohduttaa ja sanoo että sitten ensi kerralla äiti muistaa:) Hän on liikuttava.

Siis minkä ikäinen poika?

Ollut aina sellainen. Jos näkee/vaistoaa, että jokin harmittaa, yrittää keksiä piristystä tuo esim. omia lempilelujaan ja silittää. Jos itkisin, olisi ´hänelle tosi kova pala. Jos puhumme jostakin asiasta mieheni kanssa ja vaikka hän sanoo, että etkö muistanut tms. poika lohduttaa ja sanoo että sitten ensi kerralla äiti muistaa:) Hän on liikuttava.

Tulee halaamaan tai antamaan pusun jos näkee että itken ja sanoo: "xxx antaa pusun äitille, nyt tuli äitille hyvä mieli!" ja yleensähän siitä tuleekin parempi mieli. :) Nyt viimeks kun mulla oli nuha, kyseli muutamankin kerran että itkettääkö äitiä kun niistin räkää. :) Ihana poika!

Siis minkä ikäinen poika?

Ollut aina sellainen. Jos näkee/vaistoaa, että jokin harmittaa, yrittää keksiä piristystä tuo esim. omia lempilelujaan ja silittää. Jos itkisin, olisi ´hänelle tosi kova pala. Jos puhumme jostakin asiasta mieheni kanssa ja vaikka hän sanoo, että etkö muistanut tms. poika lohduttaa ja sanoo että sitten ensi kerralla äiti muistaa:) Hän on liikuttava.

Hän alkoi puhua minusta aikaisin 1v 5kk puhui lauseita. Hän on ollut aina tosi kypsä ikäisekseen. Olisiko yliaikaisena jo kypsynyt kohdussa:))) Hän on myös aika vaativa lapsi, koska kuitenkin on hemkisesti pieni ja osaa/ymmärtää aika paljon, mutta lapsen kyvyillä käsitellä asioita.

Meidän poika on ollut pienestä pitäen tosi empaattinen ja huolehtivainen. Oliskohan alkanut joskus 2-vuotiaana näkyä selvästi käytöksessä.



Ihan ensimmäinen juttu mikä tuli oli se, että hän haluaa auttaa minua ja isäänsä riisumaan ja pukemaan :D Se tuli varmaan jo alle kaksivuotiaana. Tänä päivänäkin hän rynnii tuomaan minulle villasukat "ettei äitin varpaita palella" :) Ja siis hänestä huolehditaan kyllä myös oikein hyvin, mutta hän haluaa siis huolehtia takaisin.



Päiväkodissa hän on näyttänyt empatiaa toisia lapsia kohtaan, paijannut vastaherännyttä pöllämystynyttä pk-kaveria, vie tuttia pienemmille, jos putoaa. Vie lempileluaan, autoja jos jollain on kiukkupäivä jne.



Välillä mietin, että voiko olla liian empaattinen... Pitäisikö olla jotenkin erilainen, että pärjää. Mutta tässä maailmassa mun mielestä tarvitaan enemmän toisten huomioonottamista, vähemmän viidakon lakia.



Mutta nämä on vähän hankalia juttuja, kun pidemmälle miettii....

Osasi halata, silittää ja lohduttaa, kun itkin keskenmenoa (poika ei toki tiennyt/ymmärtänyt mitä itkin), osasi ihan itse nimetäkin että "äiti on surullinen". Ja sanoi että kyllä se sitten helpottaa.. Ikää tuolloin tasan 2v.

molemmat lapset osaavat olla hellyyttävän empaattisia, tyttö 5v ja poika 2v8kk. Jos toinen itkee niin toinen vie tälle rakkaan unilelun. Halailevat ja silittelevät myös. Monesti meinannut itku tulla liikutuksesta heidän tekemisistään.

hyvin älykäs? Empatiaan kyetäkseen lapsen tulee "asettaa itsensä toisen asemaan" ja se vaatii älykkyyttä.

Ja silti hoitotyöhön kutsumuksestakin haluavia pilkataan ja kälätetään täälläkin, ettei pääse mihinkään muuhun kuin vaikka lähäriksi?

Itse olisin voinut tienata tuplasti palkkani toisella alalla, mutta en saanut siitä henkisesti hyvää oloa, joten olen lähihoitaja.

Valitettavasti on hyvin vaikeaa toteuttaa tuota kutsumustaan töissä, kun ylemmät tahot ovat "liukuhihnoittaneet" tämänkin ammatin.

Valitettavasti koulutukseni ja varani eivät riitä pistämän pystyyn omaa hoitopaikkaa, jos olisi, sen tekisin taatusti!

poika 2v, tuo aina "papirii äitille", kun itken. On se vaan niin ihana kun joskus itken niin toinen juoksee vessaan ja tuo koko rullan "papirii". Ihana poika

hyvin älykäs?

Empatiaan kyetäkseen lapsen tulee "asettaa itsensä toisen asemaan" ja se vaatii älykkyyttä.

Kiitos tästä kommentista. Erityislapseni on hyvin empaattinen. Siihen on kiinnitetty huomiota niin päiväkodissa kuin erilaisissa tutkimuksissa. Vaikka moni asia on vaikea, niin tuo kommenttisi lohdutti. Vaikka kommunikointi on hankalaa, niin tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että hän on ihan fiksu lapsi.

Toivon etten saisi tähän poikkipuolista kommenttia. Nämä ovat niitä pieniä toivonkipinöitä, joilla jaksaa taas huomiseen. On totta tai ei, se auttaa jaksamaan.

Tyttö 9v ei ollut tällainen halailija ikinä.