yksin- vai yhteishuoltajuus?
Hei!
Tilanne on tämä: Olen eronnut avokistani ihan alkuraskaudessa. Vauvan on tarkoitus syntyä muutaman viikon päästä ja meillä on valitettavasti isän kanssa aika huonot välit.
Isä haluaa olla mukana lapsen elämässä ja olenkin ehdottanut, että voi tulla alkuaikoina käymään meillä useasti viikossa, jotta saisi läheiset välit lapseensa.
Minullahan on syntymän jälkeen automaattisesti yksinhuoltajuus ja haluaisin sen pysyvän myös niin, koska olen sitä mieltä, että riitaisissa väleissä yhteishuoltajuus ei ole hyväksi. Meillä on ihan eri näkemykset siitä, mitä lapsen kasvatukseen tulee ja monissa asioissa isä haluaa olla eri mieltä vain minua kiusatakseen (on katkera erosta).
Esimerkkejä "kiusaamisesta": laittaa minulle viestejä tyyliin "MINUN lapsen kuvia et sitten laita sinne facebookiin" (vain kaverini voivat nähdä kuvani), "raskaana et kyllä enää tee sitä tai tätä, koska MINUN lapsesta on kyse", "sitä nimeä ei kyllä MINUN lapselle anneta, koska tulee sinun suvusta" jne. Ja tiedän, että passia ei myöskään suostuisi allekirjoittamaan (minä matkustelen paljon), elatusmaksuista ei olla voitu sopia etukäteen jne.
Tätä on hieman hankala kirjoittaa ja selittää, mutta lopullinen kysymys kuuluukin:
Olisitteko itse yksinhuoltajuuden kannalla, jotta arkipäiväisistä asioista ei tarvitsisi riidellä vai päätyisittekö yhteishuoltajuuteen?
Kommentit (20)
Meillä oli mieheni kanssa 'helppo' ero ja olemme edelleen kohtuu väleissä. Mutta toivon, että olisin vaatinut yksinhuoltajuutta silloin kun mies lähti. Vaikka siis itse ratkaisun teki, niin on siltä turhan useasti heittänyt kapuloita rattaisiin ja muistanut korostaa oikeuksiaan. Yhteishuoltajuus kestää 18 vuotta.. pitempään kuin murhatuomio ;) (vitsi..) mutta nyt kun tyttäreni on 13 voin myöntää, että vuosiin on mahtunut monta ikävää tapausta (koulupostin meno isälle, joka ei vaivautunut vahvistamaan koulupaikkaa tai viemään viestiä eteenpäin, wilmatunnusten meno isälle, puhumattakaa siitä, että isällä on oikeus lapsen tiliin, passia ei saa ilman hänen suostumusta, itse en voinut ottaa työpaikkaa ulkomailta pariksi vuodeksi kun isä vastusti..). Eli suosittelen ehdottomasti yksinhuoltajuutta kun sen kerran saat!
Minä valitettavasti kuitenkin luulen, että isä yrittää oikeusteitse saada yhteishuoltajuutta. Uhkasi tuossa yksi päivä, että minun taustallani hänen on helppo saada se. (Minun tausta tarkoittaa tässä tapauksessa yhtä takana ollutta avioeroa, josta kaksi lasta ja erittäin hyvät välit ex-mieheeni ja sekä yhteishuoltajuutta)
Onko ketään, joka tietäisi, miten käräjäoikeus toimii?
Isä voi sitä vaatia. Ensin lastenvalvojan luona. Vastusta ja sano että isällä tarkoituksena yrittää hankaloitaa asioita. Isä voi viedä asian oikeudenpäätettäväksi. Sieltä sitten saat viime kädessä viimeisen päätöksen. Isyydenvahvistamisesta, elatusmaksuista sekä tapaamisesta voitte sopia lastenvalvojan luona. Teidän ei tarvise käydä siellä yhtä aikaa. Sinä varaat oman ajan ja isä menee omia aikojaan sinne.
Minä valitettavasti kuitenkin luulen, että isä yrittää oikeusteitse saada yhteishuoltajuutta. Uhkasi tuossa yksi päivä, että minun taustallani hänen on helppo saada se. (Minun tausta tarkoittaa tässä tapauksessa yhtä takana ollutta avioeroa, josta kaksi lasta ja erittäin hyvät välit ex-mieheeni ja sekä yhteishuoltajuutta) Onko ketään, joka tietäisi, miten käräjäoikeus toimii?
Paremminkin isän taustoilla on merkitystä saako hän huoltajuuden. Ristiäiset voit pitää ennen kuin isyys on vahvistettu ja näin ollen päättää nimen ihan itse, joten siihenkään isällä ei ole mitään sanomista.
se helpottaa sinun ja lapsesi elämää suunnattomasti. Mistä sen tietää kuinka kauan isä on kiinnostunut lapsesta ja häipyy kuvioista...
Sori vaan tytöt. Kyse ei ole teidän elämänne helpoudesta tai vaikeudesta, vaan lapsen oikeudesta molempiin vanhempiinsa, narsistit.
riitelyiden, kiusaamisten tai hyvien välien kanssa. Ihan sama minusta, onko yksin- vai yhteishuoltajuus, ainakaan minulta ei mikään virallinen taho ole koskaan edes kysynyt, että onko minulla yksinhuoltajuus vai ei.
Sori vaan tytöt. Kyse ei ole teidän elämänne helpoudesta tai vaikeudesta, vaan lapsen oikeudesta molempiin vanhempiinsa, narsistit.[/i
me olemme eronneet jo ihan alkuraskaudessa (ja tämä kertokoon jo siitä, että emme ole väleissä toistemme kanssa. eron syitä en nyt ala puimaan) Haluan, että isälle ja lapselle syntyy hyvä suhde, ja se on varmasti mahdollista, vaikka minulla yksinhuoltajuus olikin.
MInusta ei vain ole järkeä yhteishuoltajuudessa, jos riitelemme asioista kuten milloin lapsi aloittaa hoidon, minne kouluun menee, saako passin, että voi matkustella äidin kanssa jne.
ap
riitelyiden, kiusaamisten tai hyvien välien kanssa. Ihan sama minusta, onko yksin- vai yhteishuoltajuus, ainakaan minulta ei mikään virallinen taho ole koskaan edes kysynyt, että onko minulla yksinhuoltajuus vai ei.
Minun lasten isä asuu ulkomailla ja koska meillä on yhteishuoltajuus, olen tarvinnut hänen allekirjoitustaan kun halusin avata lapsille tilit, hain päivähoitopaikkaa ja kun halusin lapselle passin.
Yksinhuoltajuus ei todellakaan vaikuta millään tavalla lapsen ja isän suhteisiin, isällä on ihan samat tapaamisoikeudet yms. Mutta meillä ainakin yhteishuoltajuus on tuonut mukanaan monia edellä mainittuja ongelmia, varsinkin kun erottiin myös ennen lapsen syntymää, eikä ns. yhteistä kasvatusfilosofiaa todellakaan ehtinyt kasvaa. Miehen fiilikset ovat vaihdelleet kulloisenkin naisystävän mukaan. Sori miehet, tiedän että on olemassa naisia, jotka käyttäytyy paskamaisesti, mutta itse en enää erotilanteessa suostuisi yhteishuoltajuuteen. Mun tapauksessa mies on 'unohtanut' velvollisuudet, mutta muistaa kertoa oikeuksistaan ja hankaloittaa elämää.
<a href="http://www.laki24.fi/pepe-isyys-isyydenvahvistaminen.html" alt="http://www.laki24.fi/pepe-isyys-isyydenvahvistaminen.html">http://www.laki24.fi/pepe-isyys-isyydenvahvistaminen.html</a>
Tuossa on kyse isyydenvahvistamisesta, ei huoltajuudesta. Isä SAA tunnustaa isyytensä, en todellakaan aio kieltäytyä tai vastustaa sitä. Ja kyllä, haluan, että isä tapaa lastansa lähes niin paljon kuin haluaa.
Mutta: en siis haluaisi, että lapsi joutuu kärsimään siitä, että meillä on joka asiasta eri mielipiteet. Jos minä esim. haluaisin lähteä töihin lapsen ollessa vuoden ikäinen, tiedän, että isä ei siihen suostuisi vaan käskisi minun olla kotona eikä allekirjoittaisi hoitosopparia. Ja tämä vain yksi monista esimerkeistä.
ap
Yksinhuoltajuus ei todellakaan vaikuta millään tavalla lapsen ja isän suhteisiin, isällä on ihan samat tapaamisoikeudet yms. Mutta meillä ainakin yhteishuoltajuus on tuonut mukanaan monia edellä mainittuja ongelmia, varsinkin kun erottiin myös ennen lapsen syntymää, eikä ns. yhteistä kasvatusfilosofiaa todellakaan ehtinyt kasvaa. Miehen fiilikset ovat vaihdelleet kulloisenkin naisystävän mukaan. Sori miehet, tiedän että on olemassa naisia, jotka käyttäytyy paskamaisesti, mutta itse en enää erotilanteessa suostuisi yhteishuoltajuuteen. Mun tapauksessa mies on 'unohtanut' velvollisuudet, mutta muistaa kertoa oikeuksistaan ja hankaloittaa elämää.
Juuri tuo yhteinen kasvatusfilosofia on sitä, mitä meillä ei ole. Mies on esim. sitä mieltä, että lasta saa tukistaa (onhan häntäkin tukistettu) jne. Ja tosiaan vaikka vauva ei ole vielä syntynytkään, mies yrittää kaikin keinoin kiusata minua.
ap
Jos voit osoittaa, että lapsi tarvitsee passin ja ettei toinen kiusallaan allekirjoita lupaa passianomusta varten, poliisi ottaa yhteyttä toiseen vanhempaan ja selvittää asian.
Muutenkaan huoltajuusmuodolla ei ole tekemistä elatuksen tai vaikkapa tapaamisten kanssa. Exäsi voi halutessaan kiusata sinua ihan yhtä paljon kuin enenkin, oli teillä huoltajauusmuotona mikä tahansa.
Käsittääkseni tarvitset yhteishuoltajuudessa toisen huoltajan nimeä vain jos haluat vaihtaa lapsen sukunimen tai muuttaa pysyvästi ulkomaille. Muuten asialla ei ole juuri merkitystä. Haluat kai, että myös isä saa tiedot viranomaisilta lapsen asioista (ettei hän ole jok käänteessä kyselemässä asioita sinulta)?
"Lapsen yhteishuolto avioeron jälkeen edellyttää vanhempien kykyä keskustella ja myös tehdä lasta koskevia päätöksiä yhdessä.
Toimivassa yhteishuollossa vanhemmat keskustelevat, harkitsevat ja päättävät yhdessä lasta koskevista tärkeistä asioista. Kumpikaan ei saa tehdä päätöksiä yksin, vaan esimerkiksi passinhakulomakkeeseen tarvitaan molempien allekirjoitus. Vanhempien ja lasten elämäntilanteet voivat kuitenkin muuttua siten, että yhteishuolto ei toimi alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti. Jos lapsen asioista keskusteleminen ja päättäminen aiheuttaa jatkuvaa riitaa eikä yhteisymmärrykseen päästä, yhteishuollon muuttaminen vain toisen vanhemman yksinhuoltajuudeksi voi olla tarpeen. Sen täytyy olla kokonaisuudessaan lapsen edun mukainen ratkaisu. "
Tässä on hyvää tekstiä siitä, miksi riitaisissa väleissä yksinhuoltajuus on järkevintä
Jos voit osoittaa, että lapsi tarvitsee passin ja ettei toinen kiusallaan allekirjoita lupaa passianomusta varten, poliisi ottaa yhteyttä toiseen vanhempaan ja selvittää asian.
Muutenkaan huoltajuusmuodolla ei ole tekemistä elatuksen tai vaikkapa tapaamisten kanssa. Exäsi voi halutessaan kiusata sinua ihan yhtä paljon kuin enenkin, oli teillä huoltajauusmuotona mikä tahansa.
Käsittääkseni tarvitset yhteishuoltajuudessa toisen huoltajan nimeä vain jos haluat vaihtaa lapsen sukunimen tai muuttaa pysyvästi ulkomaille. Muuten asialla ei ole juuri merkitystä. Haluat kai, että myös isä saa tiedot viranomaisilta lapsen asioista (ettei hän ole jok käänteessä kyselemässä asioita sinulta)?
Minulla on kaksi lasta ekasta avioliitosta ja olen tarvinnut isän allekirjoitusta useamman kerran. Ehkä tämä riippuu paikkakunnasta, mutta ainakin passiin, pankissa ja hoitopaikkaa hakiessa piti olla myös isän allekirjoitus.
Sori vaan tytöt. Kyse ei ole teidän elämänne helpoudesta tai vaikeudesta, vaan lapsen oikeudesta molempiin vanhempiinsa, narsistit.
lapsen rauhasta huoltapitävää äitiä ei voi syyttää narsismista. pikemminkin määräilevää ja hallitsevaa lapsen isää voi epäillä narsistisista piirteistä.
voi tietää miten vanhemmat suhtautuvat erilaisiin kasvatukseen liittyviin asioihin.
Yhteishuoltajuushan tuosta tulee jos toinen ei ole narkomaani tai väkivaltainen. Ap sotkee mies-nainen suhteen epäonnistumisen ja riitelyn lapsi-isä suhteeseen.
Mies sopii tapaamiset ja maksaa elarit, siinä se mistä jatkossa neuvottelette. Yhteishuoltajina.
meillä vastaava tilanne, tosin oltiin yhdessä kun lapsi syntyi mutta erottiin jo 3kk syntymästä. Olin hölmö kun suostuin yhteishuoltajuuteen ! Olen joutunut kärsimään siitä jo valitettavasti 2 vuotta, eikä loppu näy. Muttei minulla ole kuulemma tarpeeksi painavia perusteita yksinhuoltajuuteen, niin en sitä saa, enkä lähde käräjille koska häviäisin sen. Näin minulle lastenvaljoja sanonut kun olen yksinhuoltajuutta koettanut jälkeenpäin saada...
jos noin vaikea tilanne on! Eihän se mitenkään rajoita isän ja lapsen tapaamisia, mutta ainakin itse voit rauhassa kasvattaa uutta ihmisenalkua ilman turhia murheita kiukuttelevan isän puolelta.