Lapsen antaminen pois...

Se on raskasta kaikille, toisille enemmän toisille vähemmän. Sä olet vahva nainen, ja sä pystyt siihen! Ajan kanssa helpottaa varmasti. Vaikeuksien kautta voittoon, sisko!

En jaksa enää huutoa, riehumista, kiukuttelua, riitaa, kiusaamista. Enkä tiedä miten jaksan tulevaisuudessa vielä odottavan teini-iän.



En jaksa olla johdonmukainen enää, kun mikään keino ei tepsi. Ei lahjominen, ei uhkailu eikä kiristys. Eilen menin niin pitkälle, että riuhdoin huutavan ja potkivan lapsen niin rajusti ulkoa sisälle, että hän sai mustelman käteensä. Arvatkaa vaan auttoiko sekään. Minulle tuli huono olo ja lapsi jatkoi riehumistaan ja kiukutteluaan.



Minulla särkee jatkuvasti päätä. Olen huonotuulinen eikä työt kotona eikä töissä ota luonnistuakseen.



Ja surullisinta tässä on se, etten edes harkitse pienemmän lapsen pois antamista. Tunnen niin suurta syyllisyyttä, ettette usko.

mutta et välttämättä KOSKAAN saa häntä takaisin! :( tapaat vain jossain sovitussa valvotussa paikassa silloin kun sosiaalitantan päättää. näin se on.

Pyydä apua neuvolasta tai jostain. Kerro näistä ajatuksistasi ja koita saada apua.

Lapsen pois antaminen on hirveän lopullista ja mullistaa sinun, lapsen ja lapsen sisaruksen elämän lopullisesti.



Voisitko saada lapselle esim. tukiperheen, jossa hän voisi viettää osan viikonlopuista ja osan esim. kesästä.



Pyydä apua.

Joka kerta vaan sanotaan, että lapsen käytös on normaalia. Ja noiden kiukkujen syyksi epäillään hoidon aloittamisesta johtuvaa stressiä tms. Lapsi on siis 3 päivää viikossa hoidossa ja käyttäytyy siellä hyvin. Kotona taas ei.



Lapsi on kuitenkin ollut hoidossa jo kesäkuun alusta. Ja tämä vaan jatkuu ja jatkuu. Pikkusisarus on samassa paikassa hoidossa, eikä hän ole mitenkään reagoinut hoidon aloittamiseen. Tai alkuun kaipasi enemmän syliä, mutta nyt on kaikki ok.



En ymmärrä enkä jaksa. En tiedä enää mitä tehdä.