Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joille kirkosta eroaminen toi HELPOTUKSEN tunteen? Kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä?
19.10.2010 |
Olen eronnut josus 10 v sitten, mutta edelleen muistan miten erolapun jättämisen jälkeen tuntui kuin olisi taakka nostettu harteilta :)
Kommentit (6)
Tuntui hyvältä kuunnella itseään ja sydäntään, eikä vaan mennä lauman mukana sokeana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt voin ajatella uskoani ja arvojani jotenkin vapaammin. Ne eivät ole itsestäänselvyys tai tapa. Voisin ajatella, että uskoni, joka on mukanani kulkenut pienestä pitäen ehkä vahvistuu ajan myötä ja voin liittyä kirkkoon takaisin. Nyt nämä kommentit kaasuiskun jälkeen olivat semmoista vihaa, että minulle riitti yhteisö joka ei puolusta heikoimpiaan.
Mulla on aina olut täysin neutraali suhde kirkkoon. Uskonnollisuutta en ole kokenut hyvänä enkä pahana.
Kirkkoon kuulun lähinnä kulttuurihistoriallisista syistä, pidän mm. kovasti vanhoista keskiaikaisista kirkoista ja osallistun veronmaksajana mieluusti niiden ylläpitoon. Lapsen kanssa olen myös käynyt muskareissa ja kerhoissa, joissa uskonnollisuus on lähinnä yleissivistävää, käydään läpi kirkkopyhiä ja joskus luetaan joku Raamatun kertomus. Rukouksiin en osallistu.
Mulla on aina olut täysin neutraali suhde kirkkoon. Uskonnollisuutta en ole kokenut hyvänä enkä pahana.
Niin minullakin. Siksi en kuulu kirkkoon.
Sosiaalityö ja historiallisten rakennusten ylläpito on kuitenkin niin pieni osa kirkon budjetista, etten näe siinä suurta pointtia.
Uskonnollisuus ei henkilökohtaisesti ahdista, tuntemani uskovaiset ovat ihan mukavaa sakkia (esim. lapsuudenystäväni on lestadiolainen ja vaikka elämänkatsomuksemme eroavat huimasti, käytännön elämämme ja arjen arvomaailmamme on hyvin samanlaista). Itse olen ateisti.
vaan kristilliset opit.
Mulla on aina olut täysin neutraali suhde kirkkoon. Uskonnollisuutta en ole kokenut hyvänä enkä pahana.
Kirkkoon kuulun lähinnä kulttuurihistoriallisista syistä, pidän mm. kovasti vanhoista keskiaikaisista kirkoista ja osallistun veronmaksajana mieluusti niiden ylläpitoon. Lapsen kanssa olen myös käynyt muskareissa ja kerhoissa, joissa uskonnollisuus on lähinnä yleissivistävää, käydään läpi kirkkopyhiä ja joskus luetaan joku Raamatun kertomus. Rukouksiin en osallistu.
Mutta helpotus oli kun irtauduin tuosta instituutiosta johon minut oli joskus ilman omaa suostumustani liitetty.