Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla uskovaisilla vaikeutta vapautua seksuaalisesti, kun on ollut nuorena
05.09.2010 |
niin äärimmäisen pidättyväinen?
Seurustelimme mieheni kanssa reilun vuoden, emmekä kunnon uskovaisten tapaan tietenkään harrastaneet seksiä ennen avioliittoa. Silloin ratkaisu tuntui ainoalta oikealta ja olimme siihen tyytyväisiä, vaikka odotimme kovasti naimisiinmenoa myös tästä syystä (toki muutenkin).
Seksi on ollut koko 8-vuotisen avioliittomme ajan ihan kohtuullisen hyvää, saamme molemmat aina orgasmin jne. Mutta henkisesti on edelleen vaikea vapautua, antautua ja päästää irti. Olen alkanut kärsiä haluttomuudesta, eikä mieskään hirveän halukas ole.
Viime aikoina olen myös kyseenalaistanut tuon avioliittoon odottamisen pakon. Sinänsähän Sen Oikean odottaminen on kaunista, mutta käytännössä nuoret joutuvat tämän takia tukahduttamaan seksuaalisuutensa lähes täysin. Minäkin olin oikein huippuesimerkki siveyden sipulista, joka oli haudannut tarpeensa ja halunsa johonkin syvälle, ettei vain tekisi syntiä.
Nyt osa minusta katuu tuota aikaa, ja seurustelummekin muisteleminen saa minut lähinnä voimaan pahoin. Rakastan miestäni kovasti, mutta hänkin näyttää minun silmissäni hirveän epäseksuaaliselta. En ymmärrä, miten meidän pitäisi osata haluta toisiamme nyt, kun emme saaneet tehdä niin aikaisemminkaan. Jotenkin inhoan sitä, millaisia olimme nuorina - inhottavan epäaitoja ja "pyhiä".
Onko kellään muulla ollut tällaista?
Kommentit (10)
aina orgasmin? Jos totta, niin mitä ihmettä valitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olkaatten sitten onnellisia te.
ap
mitä jos itseksesi omassa mielessäsi ottaisit askeleen vapautumisen suuntaan. Ala vaikka lukemaan eroottista kirjallisuutta, ja käytä mielikuvitustasi. Älä välitä, vaikka miehesi ei tuntuisikaan kovin seksuaaliselta ja haluttavalta. Ota vastuu omasta seksuaalisesta kasvustasi. Oletko ikinä harrastanut itsetyydytystä, vai tuntuuko se liian syntiseltä? Kyllähän kaikissa parisuhteissa pitemmän päälle seksi muuttuu "kaurapuuroksi" jos yhtään ei käytetä mielikuvitusta ja kokeilla uusia juttuja. Pettämisen tielle ei tietenkään pidä lähteä, mutta eihän visuaaliset virikkeet muuten ole pahaksi, eihän?
ite olen uskovainen ja sorruin esiaviolliseen seksiin ja kadun sitä. Ole onnellinen, että jaksoit(te) odottaa avioliittoon asti.
ehdottaisin samaa mitä mymmeli(?). Kannattaa yrittää yksikseen opetella nauttimaan seksistä ja vapautumaan estoista, niin se auttaa vapautumaan puolisonkin kanssa. Itselläni on kyllä kokemusta estoisuudesta uskonnon takia, mutta olen vapautunut jo nuorena niistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä nimittäin EI OLLUT LAINKAAN.Sanottiin että seksi kuuluu avioliittoon ja piste.Kärsin edelleen näistä traumoista,enkä osaa seksistä nauttia vaikka haluaisinkin.
Me seurustelimme myös noin vuoden ja menimme naimisiin. Varsinaista yhdyntää kokeiltiin sitten vasta hääyönä. Mutta kyllä meillä niitä haluja oli jo sitä ennen ja hiplattiin ja hyväiltiin toisia, mutta siis itse yhdyntä sit vasta avioliitossa.
Meillä on myös ollut vaikeaa välillä, esim. ei olla "uskallettu" puhua asioista oikeilla nimillä, tai sanoa toiselle suoraan mitä tehdä ja mikä tuntuu hyvältä. Ollaan ns. hävetty kaikkea seksiin liittyvää puhumista. Mutta voin suositella, että kannattaa puhua tunteista ja kokeilla ja kertoa mikä tuntuu hyvältä.
Niin ja me ollaan vasta 3,5 vuotta oltu naimisissa, että onneksi tämän viimesen vuoden aikana on tapahtunut suuuuri edistys ja nykyään seksi onkin ihanaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten raamattu kieltää seksin ennen avioliittoa? Missä muodossa tuo kielto on kirjoitettu?
Teidät taidettiin ehtiä vihkiä siinä Porvoon kirkossa, ennen paloa.
nyt aikuisena tuntuu, että seksissä on jotain väärää. Läheisyys ja orgasmi on ok, mutta kaikki muu, kaikki estottomuus ja avoin nautiskelu, tunteiden ja halukkuuden näyttäminen sekä kokeilu tuntuvat syntiseltä. Tunnen paljon häpeää sängyssä. Kotona opetettiin, että seksi kuuluu avioliittoon. En noudattanut sääntöä, mutta nyt aikuisena olen synnin ja häpeän tunnon vanki.