Talon rakennus menossa. Ei vois vähempää kinnostaa!

Aivan älytöntä siltä perheen isältä ruveta haikailemaan tuossa vaiheessa uraan panostamisesta! Alkaisi vaan nätisti hoitaa perhettään iltaisin vaimonsa kanssa.

joku kolmen lapsen perhe jonka talo oli viimein valmistunut. Komea oli koti ja kuvat, mutta fiilis oli jotenkin, että äiti oli täysin loppuunpalanut, aviokriisi oli vähintään muhimassa lattialankkujen alla, ja isä vielä puhui, että nyt just ois sitten hyvä hetki panostaa uraan, kun tää taloproggis saatiin valmiiksi... äiti siinä jotain äikisi sivusta, että ois nyt ihan kiva viettää välillä vaikka sitä perheaikaakin.

Kiinnostais kyllä tietää, vieläkö ko. perhe asuu siinä unelmatalossaan ehjänä.

kotonaolevalla ei kyllä ole mitään natistavaa - kylmässä talossa pakertaminen on kyllä paljon paskempi juttu. Ettekö te todella yhdessä päättäneet tuon talon teosta?? Ettekö sopineet pelisääntöjä etukäteen?? Tai vapaita vl perhettä varten. No - ei voi syyttää kuin itseään jos ei osaa organisoida!



Me olemme rakentaneet pääosin itse 2 taloa ja kolmas alkanee vuoden alussa:D 4 lasta ensimmäisessä, nyt enää yksi jaloissa. Mies on ollut osan aikaa täyspäiväisesti raksalla (5kk), minä sitten apuna 3-5 iltaa viikossa ja viikonloput. Lapset, päivätyö ja koti on hoitunut siinä sivussa. Ekan talon aikaan appikset vielä auttoivat hieman lasten kanssa, toisessa olivat keskenään tai mukana.



Tottakai joskus väsyttää, mutta toisaalta kyseessä on vain vajaa vuosi elämästä, sen roikkuu vaikka löysässä hirressä kun palkinto on niin mahtava:D Ja toisaalta meille tuo oli ainoaa aikaa kun saimme olla ihan kahden, sitä herkkua ei lapsiperheessä juurikaan ole. Lisäksi pidimme muutaman vapaan vl ja ainakin yhden viikon lomailimme muualla.

olin ihan täpinöissäni koko rakennusajan ja odotin milloin päästään muuttamaan. En kokenut aikaa raskaaksi, elin sen tulevaisuuden odotuksen voimalla. Se haaveilu ja suunnittelu oli mukavaa.

Itse en raksalle paljoa päässyt, kun oli pienet lapset.

Naimisissa lainan kanssa, kiinni lapsissa jatkuvasti, sosiaalisessa eristyksessä, miestä näkee vilaukselta...

Me on rakennettu kolme taloa ja neljäs on nyt tekeillä (tosin sen on vaan remonttikohde) mut ei meillä ikinä oo tuollaista ollut.

Miksette te ottaneet kohtuullisempaa lainaa ja maikset sä mene niiden kersojen ja veäiden kanssa sinne tontille katsomaan sitä miestä tai ota niitä kersoja ja mene katomaan kavereita? Kuka sun käskee kykkiä kotona?

toki se on niin mitoitettu. Ahdistaa vaan ajatus ettei sitä tosiaan 8 vuodessa pois makseta! Ja tontilla käydään harvakseltaan, koska kuopus on just kävelemään lähtenyt vajaa vuosikas, joka on rinnetontilla melkoinen vahdittava! Eli sen kanssa on tontilla huomattavasti raskaampaa kuin kotosalla. Mutta tuo pieni myös rajottaa mun osallistumista hommiin!



Mutta... Ei enää ikinä tähän aleta!



ap

Rakentaminen oli yhteinen projekti. Mies oli toki paljon poissa ja minä hoidin ihan halusta lapset tuolloin. Olisin tykännyt rakentaakin, mutta jos mies olisi jäänyt lasten kanssa kotiin niin en minä oikein yksin olisi osannut tehdä... Loppuaikoina tein osani minäkin, maalaukset olivat minun heiniäni.



Jos miehellesi talon sijainti on hyvä, niin teille taitaa tulla ero :/

oikeesti ois mikään paha! Saisn joskus omaakin aikaa, kun lapset olisi miehellä. Nyt arjen pyöritys täysin mun vastuulla ja miehen työn takia ei myöskään rakennusprojekti oikein etene. Tunnelin päässä ei oikein valo loista!



Asunto kaupungissa olis ihana! Voisi mennä iltakävelylle sen sijaan että lakaisee sahanpuruja, eikä homma etene mihinkään! Eli eroamalla miehestäni pääsisin myös eroon raksasta. Ei paha!

Mitään ei osata tehdä, eikä ole tuttuja, joita voisi pyytää avuksi. Valmis talopaketti mietinnässä, mutta silti ihmetellään, että jaksetaanko ja osataanko. Netistä löytyvä rakentamistieto on niin pintapuolista. Kai sitä jotain joutuu kuitenkin itse tekemään, vaikka kuinka tilaisi valmiin talopaketin.

Eikös teillä yhdessä päätetty sen talon sijainti ? Mitä tekee unelmatalolla helvetissä ?

Nyt kun yksi talo on rakennettuna ja on ihan kiva ja ihan ok paikalla, mutta joitain muutoksia haluttais ja tää on auttamattomasti meille liian pieni. Ja nyt siis...

Mun miehelle on tullut pakkomielle, että sen "uuden" talon rakentaa halvalla, kun tekee mahdollisimman paljon itse.... ja mun mielestä taas avaimet käteen on perheen kannalta edullisempi vaihtoehto... siitä me ny jankataan. Mua kun ei yhtään innosta, että ukko ois vielä enemmän rakennuksilla, kuin viimeksi, sillä silloin kun meillä oli vain yksi lapsi ja nyt lapsia on 3!

Joten väännetään ja tingataan, mä olen uuteen taloon vaatinut omaa harrastehuonetta, isompia makuuhuoneita, sekä paljon isompaa kodinhoitohuonetta ehdottomasti, pyykkien kuivaus ahtaissa tiloissa on ihan perseestä! Jos en mä saa haluamiani muutoksia mä en ala kotona kykkimään kolmen kans sitä rakennusaikaa ja sitten siirtymään uuteen lukaaliin taas ilmaiseksi kodinhoitajaksi, joten voi suunnitella talonsa tulevan taloudenhoitajansa kanssa.

Järki käteen, jos miehen toiveet on mielestäsi päin persettä ja mies taas ei tahdo sun juttujas kuunnella mitä ihmettä te teette yhdessä ?

en vaan missään vaiheessa tajunnut että meidän elämästä tulisi tällaista. Eli nyt kyllä kadun, että projektiin lähdettiin.



Yhdessä ollaan kuitenkin oltu 13 vuotta, joten kuvittelin että osattiin jo vähän ennustaa tulevaa sekä toisen käyttäyrymistä. Taaperokaan ei tilannetta helpota, eikä tosiaan osattu arvata kuinka paljon enemmän työtä on 3 kuin 2 lapsen perheessä...



Eli monien yhteensattumien summa. Ikävää että näin on, luulen että masennuskin jo vaivaa...



ap

joku kolmen lapsen perhe jonka talo oli viimein valmistunut. Komea oli koti ja kuvat, mutta fiilis oli jotenkin, että äiti oli täysin loppuunpalanut, aviokriisi oli vähintään muhimassa lattialankkujen alla, ja isä vielä puhui, että nyt just ois sitten hyvä hetki panostaa uraan, kun tää taloproggis saatiin valmiiksi... äiti siinä jotain äikisi sivusta, että ois nyt ihan kiva viettää välillä vaikka sitä perheaikaakin.



Kiinnostais kyllä tietää, vieläkö ko. perhe asuu siinä unelmatalossaan ehjänä.