Inhoan työtäni(Muutto suomesta Englantiin)

Ihmisten käyttäytymistavat juontavat juurensa todella kaukaa historiasta. Briteilläkin on aivan omanlaisensa ajatusmaailma, jonka sisään on vaikea päästä ainoastaan kielitaidon turvin. Ja vaikeaa vieraaseen kulttuuriin on päästä sisään joka tapauksessa. Ainakin 4 - 5 vuotta vie aikaa, ennenkuin alkaa hahmottamaan mm. ihmisten käyttäytymismallia, ajatuslogiikkaa, arvomaailmaa jne.

Todennäköisesti osaat tehdä työsi hyvin "meidän ajatusmallimme mukaan". Mutta vieraassa kulttuurissa ajatusmaailma on toisenlainen ja voit tuntua heistä kummajaiselta (heilläkin kulttuurishokki) ja lisäksi voit kokea olevasi epäonnistunut, mikäli kannustustyyli on toisenlainen kuin mihin olet tottunut.

Asun itse ruotsinkielisellä seudulla Suomessa ja täällä kulttuuri on aivan erilainen kuin suomenkielsten keskuudessa. Etenkään kenenkään virheistä ei huomauteta, vaan oletetaan, että kyllä hän aikanaan oppii. Sitten tulee yksi mies, joka huutaa pää punaisena, kun en ole milloinkaan kattanut noutopöytään salaatinkastiketta. Katson hölmistyneenä, että joka kerta tarjolla on ollut sekä kermaviilikastike että sinappikastike, joskus muitakin. Vastaukseksi saan, että eivät ne ole mitään salaatinkastikkeita, me käytämme salaatin päällä ketsuppia. Just niin, eli ketsuppi puuttui salaattipöydästä ja olin huono. Kun ei tullut mieleen, että täällä on sellainen "erilainen" tapa.

Samoin on puhekielessä. Äidinkieleni ei ole ruotsi, mutta puhun sitä kuitenkin päivittäin. Koska en kuitenkaan tunne kulttuuria riittävästi, puheeni kuullostaa väliin kuulemma "konstikkaalta". Kyllä sitä kaikki ymmärtää, mutta esitän asiat heidän mielestään väärässä järjestyksessä. Lisäksi en osaa johdatella oikealla tavalla aiheeseen ja päätän keskustelut tökerösti. Eli ne arvomaailmat ja kaikki ovat vieraita, joten olen välillä todella kummajainen.

Oppia ikä kaikki ja kyllä ne kulttuurikuviotkin joskus aukenevat. Mutta 4 -5 vuotta pitäisi vain olla kärsivällinen opiskelija, olla nöyränä erilainen. Voimia se vaatii.

Kiitos paljon vastauksesta ehkä pitää vaan yrittää kestää ja ehkä jossain vaiheessa neljän vuoden jälkeen sitten helpottuu enkä tunne enää itseäni niin erilaiseksi tai huonommaksi kuin muut. Kaiken ottaa vaan itsestään selvyynä, kun asuu omassa maassaan. Olisi todella ihana ymmärtää AINA KAIKKI mitä toinen ihminen puhuu. Tämä korostuu varsinkin puhelimessa. Ainoa toivoni on, että voitan lotossa ja voidaan sitten asua eri maissa ja kuitenkin nähdä toisiamme suhteellisen usein.

Minulla itselläni on ollut nuorempana aina haave, että muutan ulkomaille. Ajatus on tuntunut eksoottiselta ja miten hienoa on kavereille kertoa, että muutan Suomesta pois. Itse "en päässyt" ulkomaille asti, vaan sain kehuskella kaikille, kuinka muutan ruotsinkieliselle seudulle. Että lapseni oppivat toisen kotimaisen ja niin edelleen.

Mutta se eksotiikka on kyllä hyvin nopeasti haihtunut, kun arki astuu kuvioihin. Kulttuurishokki on ollut valtava ja itsensä kanssa on saanut painiskella moneen otteeseen. Meiltä ei ole kuin kahden tunnin junamatka "suomalaiseen sivistykseen", mutta pitkältä sekin tuntuu.

Työongelmat ovat oma lukunsa, mutta eniten minua rassaa se, että ainoat suomenkieliset kontaktit perheen ulkopuolelle saan ainoastaan puhelimitse tai netissä. Minulla on toki paljon paikallisia kavereita, mutta kulttuurierojen vuoksi heistä ei ole tullut ns. sydänystäviä. Enkä osaa tunnetasolla puhua muulla kuin suomenkielellä, eli kaikki ruotsinkieliset keskustelut jäävät aina pinnallisiksi. Sitten kun pääsen suomenkielisten pariin vaikkapa markettiin, niin tuntuu että haluaisin vain puhua ja puhua enkä lopettaa lainkaan (sorry kaikille kivoille kaupantäteille).

Eli minulla loppujen lopuksi kaikkein suurin ongelma on se, että minulla ei ole lähellä ketään suomenkielistä ystävää, jonka kanssa voisin keskustella kasvotusten. Siis omassa kotimaassani asun ns. kulttuurieriössä, kummajaisena ja erilaisena. Eli voin todellakin ymmärtää kaikkia ulkomailla asuvia, teillä on varmasti vielä hankalampaa. Paljon voimia teille!