HS: Vanhemmuuden mahdoton yhtälö

Tämä on ikuisuusaihe, josta ei voi kunnolla keskustella, koska vanhempien kokemukset teilataan samoin tein. 

Ei ole mitään järkeä avautua omasta arjestaan, kun siihen tullaan joukolla kommentoimaan että mitä sitten, oma ongelmasi, kuvittelet vaan. 

Tässä ei oteta ollenkaan huomioon sitä, että kun vanhempien on oltava keskellä päivää lapsen kanssa paikassa x, miten se vaikuttaa vanhemman työhön. Tai siihen, onko hänellä kohta työpaikkaa mihin mennä. 

Luuletteko, että jokainen työnantaja on riemuissaan, kun vaikka normi kahden lapsen perheessä lasten kanssa on käytävät vasut/vanhempainvartit, hammastarkastukset, oikomishoidot, neuvolat, koululääkärit yms.? 

Puhumattakaan nykyvillityksestä, joka aiheuttaa vähintään huonoa omaatuntoa monessa vanhemmassa: 

Joulujuhlat juhlitaan arkipäivänä alkaen kello 10. 

Ei kai oikomishoito ole pakollista.

pitäisi vähentää vanhemmuden kuormittavuutta poistamalla lapsiperheille jokapuolelta tyrkytettäviä tukia. elättäköön itse lapsensa

Suomi ei ole onnellisin maa! Suomalaisten ei kannata tehdä joustamatonta ja melko matalapalkkaista työtä, josta jokaisen poissaolon lapsen tarpeiden vuoksi, joutuu työnantajalle korvaamaan tekemällä pidemmän päivän. Vielä pitäisi hoitaa oma arki, lapset ja koti samalla. Hakea lapset hoidosta ennen päiväkodin sulkeutumista.

Parempi jäädä kotivanhemmaksi ja ottaa tukina vastaan  kaikki mitä irti saa!

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei oteta ollenkaan huomioon sitä, että kun vanhempien on oltava keskellä päivää lapsen kanssa paikassa x, miten se vaikuttaa vanhemman työhön. Tai siihen, onko hänellä kohta työpaikkaa mihin mennä. 

Luuletteko, että jokainen työnantaja on riemuissaan, kun vaikka normi kahden lapsen perheessä lasten kanssa on käytävät vasut/vanhempainvartit, hammastarkastukset, oikomishoidot, neuvolat, koululääkärit yms.? 

Puhumattakaan nykyvillityksestä, joka aiheuttaa vähintään huonoa omaatuntoa monessa vanhemmassa: 

Joulujuhlat juhlitaan arkipäivänä alkaen kello 10. 

Eihän näissä neuvoissa ja vaatimuksissa ajatellakaan vanhemmuutta. Jos aletaan ajatella, että jokaäidillä on voimavaroja askarrella niitä vihannesautoja, jotta saisi edes pikkasen vihanneksia alas lapseensa, niin ei silloin enää vanhemmilla ajatella olevan ihmisarvoa.

olisipa velankin elämä niin kuormittavaa, että jokapaikasta pitäisi hakea lisää ja lisää tukia veronmaksajien kustantamana

Itse olen hämmästynyt, miten paljon muistettavaa vanhemmille on nykykoulussa. Pitää allekirjoituksella kuitata, että on tarkastanut lapsen läksyt. Joka viikko on jokin, mitä pitää muistaa laittaa lapsen mukaan: kirjastokortti, lainatut kirjaston kirjat, eväät retkelle, karkkia luokan kekkereihin (3 viikon aikana koululle piti viedä joka viikko jotain herkkuja), tonttulakki, lasipurkki, lahja joulukalenteriin, pehmolelu, muu lelu, valokuva, rahaa Xylitolpastilleihin

Kun itse olin koulussa, mukana piti olla kirjat ja kynät, kerran viikossa liikuntavermeet. Askartelutarvikkeet tuli koulun puolesta, samoin eväät, jos tarvittiin.

Oli vaatimuksia ennenkin, mutta silloin ei ollut lasuja joten vaatimukset olivat enemmän suosituksia. Nykyään joutuu pelkäämään lasua jos ajattelee itse eikä mene virallisen linjan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei oteta ollenkaan huomioon sitä, että kun vanhempien on oltava keskellä päivää lapsen kanssa paikassa x, miten se vaikuttaa vanhemman työhön. Tai siihen, onko hänellä kohta työpaikkaa mihin mennä. 

Luuletteko, että jokainen työnantaja on riemuissaan, kun vaikka normi kahden lapsen perheessä lasten kanssa on käytävät vasut/vanhempainvartit, hammastarkastukset, oikomishoidot, neuvolat, koululääkärit yms.? 

Puhumattakaan nykyvillityksestä, joka aiheuttaa vähintään huonoa omaatuntoa monessa vanhemmassa: 

Joulujuhlat juhlitaan arkipäivänä alkaen kello 10. 

Eihän näissä neuvoissa ja vaatimuksissa ajatellakaan vanhemmuutta. Jos aletaan ajatella, että jokaäidillä on voimavaroja askarrella niitä vihannesautoja, jotta saisi edes pikkasen vihanneksia alas lapseensa, niin ei silloin enää vanhemmilla ajatella olevan ihmisarvoa.

Kyse on siitä, että lapsella on ihmisarvo. Joskus 80-luvulla vielä saatettiin laittaa pöytään rinnakkain porkkana ja risu ja sanoa lapselle, että valitse näistä, mutta enää sellainen ei vetele.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ikuisuusaihe, josta ei voi kunnolla keskustella, koska vanhempien kokemukset teilataan samoin tein. 

Ei ole mitään järkeä avautua omasta arjestaan, kun siihen tullaan joukolla kommentoimaan että mitä sitten, oma ongelmasi, kuvittelet vaan. 

Osalla eläkkeellä olevat isovanhemmat auttavat lastenlastensa menoissa ja toisilla on joko välinpitämättömät isovanhemmat tai sairaat isovanhemmat, joiden tarpeista joutuu huolehtimaan lasten tarpeiden ohella. Sitten he joilla on vahvasti tukea tarjolla, arvostelevat niitä vanhempia, joilla ei ole tukea.

Jos stressaantuu siitä, ettei jaksa tehdä tähden muotoisia omenan paloja, niin voi katsoa peiliin.

Ainakin minun kuplassani ne mukamas kuormittuneet vanhemmat elävät aivan tavallista pikkulapsiarkea, mutta ovat voipuneita, kun eivät ehdi afterworkillä enää käymään. Silloinkin voi katsoa sinne peiliin ja kasvattaa vaikka selkärangan.

Onhan se vanhemmuus hyvin paljon vaativampaa kuin kymmeniä vuosia sitten. Itse kyllä oletin hommaa vielä paljon vaativammaksi. Pitkään mietin ja harkitsin, että pystynkö ja jaksanko ja olin jo aika vanha, kun lapset sain. Vaikea sanoa, miten tämä urakka olisi helpompi. Suomessa yleensä asiat tehdään viimeisen päälle. Siitä varmaan johtuu kuormittuneisuus verrattuna muihin maihin. Esimerkiksi siisteystaso kodin osalta on todella kova.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen hämmästynyt, miten paljon muistettavaa vanhemmille on nykykoulussa. Pitää allekirjoituksella kuitata, että on tarkastanut lapsen läksyt. Joka viikko on jokin, mitä pitää muistaa laittaa lapsen mukaan: kirjastokortti, lainatut kirjaston kirjat, eväät retkelle, karkkia luokan kekkereihin (3 viikon aikana koululle piti viedä joka viikko jotain herkkuja), tonttulakki, lasipurkki, lahja joulukalenteriin, pehmolelu, muu lelu, valokuva, rahaa Xylitolpastilleihin

Kun itse olin koulussa, mukana piti olla kirjat ja kynät, kerran viikossa liikuntavermeet. Askartelutarvikkeet tuli koulun puolesta, samoin eväät, jos tarvittiin.

Silloin meidän lapsuudessamme se koulu vaatikin yleensä vain lapselta. Nyt vanhempi osallistetaan kaikkeen ja vaatimukset ovat siirtyneet vanhemmille lapsilta.

Meillä on kolme lasta ja en ole kertaakaan kokenut elämää ja vanhemmuutta kuormittavana. Joitakin asioita kuuluu tehdä ja joitakin asioita tulee lasten myötä perheiden elämään, mutta ei niitä nyt kannata niin erikoisemmin uhkana ja ärsyttävänä asiana ottaa.

Lapset ovat isoja teinejä, joten en sano tätä ihan pikkulasten vanhempana.

Ylipäänsä minusta koulussa on menty siihen, että pitää säännöllisin väliajoin olla jotain kivaa ja hauskaa. Ja se kiva ja hauska hoidetaan niin, että kotoa tuodaan luokan kekkereille karkkia tai jotain leluja tms. Kun olin lapsi, koulussa käytiin koulua eikä syöty karkkia.

Ainakin itse poimin ohjeista omaan arkeeni sopivat ja that's it. Mitään lasua ei tehdä, vaikka lapsi ei söisi tarpeeksi vihanneksia.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ikuisuusaihe, josta ei voi kunnolla keskustella, koska vanhempien kokemukset teilataan samoin tein. 

Ei ole mitään järkeä avautua omasta arjestaan, kun siihen tullaan joukolla kommentoimaan että mitä sitten, oma ongelmasi, kuvittelet vaan. 

Kirjoitin palstalla kerran, että lapseni aloitti kolmevuotiaana bussissa väsy/uhmaraivarin, ja jäätiin pois seuraavalla pysäkillä rauhoittumaan.

Minun kerrottiin olevan täysin hukassa vanhemmuuteni kanssa, koska kolmevuotiaan pitäisi osata jo olla kiukuttelematta yhtään ikinä missään.

Että sellasia vaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen hämmästynyt, miten paljon muistettavaa vanhemmille on nykykoulussa. Pitää allekirjoituksella kuitata, että on tarkastanut lapsen läksyt. Joka viikko on jokin, mitä pitää muistaa laittaa lapsen mukaan: kirjastokortti, lainatut kirjaston kirjat, eväät retkelle, karkkia luokan kekkereihin (3 viikon aikana koululle piti viedä joka viikko jotain herkkuja), tonttulakki, lasipurkki, lahja joulukalenteriin, pehmolelu, muu lelu, valokuva, rahaa Xylitolpastilleihin

Kun itse olin koulussa, mukana piti olla kirjat ja kynät, kerran viikossa liikuntavermeet. Askartelutarvikkeet tuli koulun puolesta, samoin eväät, jos tarvittiin.

Silloin meidän lapsuudessamme se koulu vaatikin yleensä vain lapselta. Nyt vanhempi osallistetaan kaikkeen ja vaatimukset ovat siirtyneet vanhemmille lapsilta.

Meillekin lapsen opettaja sanoi vanhempainillassa, että jos te vanhemmat ette muista kuitata lapsen läksyjä tehdyiksi läksytaulukkoon, laittaa lapsen mukaan pyyhettä ja liikuntavaatteita jne, niin teidän lapsenne siitä saa unohdusmerkinnän ja kärsii.

Koska lapsi sitten oppii huolehtimaan nuo asiat itse omatoimisesti?

Vierailija kirjoitti:

Ylipäänsä minusta koulussa on menty siihen, että pitää säännöllisin väliajoin olla jotain kivaa ja hauskaa. Ja se kiva ja hauska hoidetaan niin, että kotoa tuodaan luokan kekkereille karkkia tai jotain leluja tms. Kun olin lapsi, koulussa käytiin koulua eikä syöty karkkia.

Tänä päivänä lapsia kasvatetaan positiivisesti mikä tuo paljon paremmat tulokset kuin entisaikojen kurikasvatus. On paljon parempi antaa leikkiaikaa hyvästä suorituksesta kuin jälki-istunto tai karttakeppiä huonosta suorituksesta.