G: Suhteesi alkoholiin ja kodin perintö?
Eli nyt kaikki vastaamaan kahteen kysymykseen:
1. Oliko lappsuuden kodisanne tapana/mahdollista juoda lasillinen viiniä paremman aterian yhteydessä ILMAN aikuisten humaltumista?
2. Ja mikä oli oma suhteesi ryyppäämiseen nuorena?
Kommentit (12)
Meillä juotiin humalaan asti, ei mitään sivistynyttä viinin siemailua vaan viinaa tai kaljaa.
Nuorena olin ns. viikonloppu-dogaaja. Joka viikonloppu piti vetää bissee, viikolla ei juonut.
1) Ei, isä oli/on alkoholisti ja joi salaa
2) Omassa nuoruudessa vai ylipäätään teineille?
No vastaan etten ole ikinä ymmärtänyt humalahakuista juomista ja itse uskalsin edes maistella joskus 18-v. Nykyään juon lasin, pari viiniä mielelläni mutta humalassa olen ollut ehkä kaksi kertaa eläissäni eikä ole mitään tarkoitusta olla humalassa koskaan.
1. Lapsuudenkodissani liiankin läheinen suhde alkoholiin, juominen humalahakuista.
2. Minulla liiankin läheinen suhde alkoholiin, juominen humalahakuista.
Surullista mutta totta..
Eli nyt kaikki vastaamaan kahteen kysymykseen: 1. Oliko lappsuuden kodisanne tapana/mahdollista juoda lasillinen viiniä paremman aterian yhteydessä ILMAN aikuisten humaltumista? 2. Ja mikä oli oma suhteesi ryyppäämiseen nuorena?
1. No ei ollut. Kyllä se alkoholin käyttö oli runsaampaa ja oikeastaan harvemmin oli aterian kanssa viiniä. Isän isä oli aikoinaan paikkakunnan tunnettu juopporenttu, isä otti überkännit aina kun otti viinaa ja räyhäsi ja riehui sitten, rikkoi astioita jne. Äiti taas oli Alkossa töissä ja hirveen tiukkis olevinaan, mutta sit kuitenkin monesti muistan, että itse teki paukkuja heti töistä tullessaan *narsk* pullo auki ja gul gul... Mittasi tosi tarkkaan, että on taas aamulla ajo- ja työkunnossa, mutta kyllä se säännöllstä oli ja runsasta myös.
2. Äidin tiukkisasenteen takia en saanut maistaa kotona ja bileissä ryyppäys oli ehdottomasti kielletty, mikä teki siitä äärettömän kiinnostavaa. Kyllä kokeilin kun halusin, mutta jostain kumman syystä en muka jäänyt kiinni..?? Pakkohan äidin on ollut huomata, mutta tavoistaan poiketen ei nostanut siitä elämää jos onkin huomannut.
ja itse olin nuorena ja olen yhä absolutisti.
1. Ei. Meillä ei juotu viiniä. Kossua ja olutta. Joskus. Mutta ei meillä mitään ryyppäjäismeninkiä ollut. Ei ole jäänyt mitään traumoja. Isä otti ja oli ihan leppoisa. Äiti ei ottanut, paitsi todella harvoin.
2. En juonut nuorena. Olin jotenkin nyhverö kaiketi. Joskus sitten maistoin ja olin kännissä. Ryyppäsin sitten vähän vanhempana ja viisaampana...
1. Oliko lappsuuden kodisanne tapana/mahdollista juoda lasillinen viiniä paremman aterian yhteydessä ILMAN aikuisten humaltumista?
Kyllä oli
2. Ja mikä oli oma suhteesi ryyppäämiseen nuorena?
Maistoin eka keran alkoholia täytettyäni 18v ja sen jälkeen olen käyttänyt alkoa maltillisesti.
1. Ihan lapsena, kyllä, myöhemmin ei. Ensin isä ei osannut juoda humaltumatta, vähän aikaa äiti oli samanlainen. Onneksi erosivat. Nykyään äitiä näkee harvoin humalassa, juo kyllä lasin pari viiniä silloin tällöin.
2. Nuori olen vieläkin :) En juo lainkaan alkoholia (alkoholitonta siideriä tai viiniä kylläkin). Sallin kyllä muiden juoda, mutta humalaisia en voi sietää lainkaan. Halveksunta on ehkä turhan vahva sana kuvaamaan sitä mitä tunnen humalaisia kohtaan, muttei kaukana siitä.
Saunan jälkeen saunaoluen ja kesällä grillatessa joivat muutaman oluen.
2.Nuorena join suhteellisen vähän, en todellakaan joka vloppu. Halpisviinejä(Soave, Magyar, Omppupomppu), Pink Cat oli niitä mitä tuli litkuteltua. Siideriä ei kauheasti ollu tarjolla 90-luvun puolessa välissä.
1. Meillä vanhemmat joivat aina viikonloppuisin viiniä illallisella. Myös juhlissa oli mm. kuoharitarjoilu. Isääni en montaa kertaa humalassa nähnyt, äidilläni tuppasi joskus mennä kännin puolelle. Molemmat siis käyttivät alkoholia sekä hillitysti että juhliessa enemmän.
2. Itse join itseni humalaan ensimmäisen kerran 13-vuotiaana luokkakavereiden kanssa kotibileissä. Siitä alkoholinkäyttö jatkui humalahakuisena about 25-vuotiaaksi (ehkä kerran kuussa, pienenä harvemmin). Nykyään eli yli kolmekymppisenä ei tavoitteenani ole humala, vaan nautin viineistä ja erikoisoluista niiden maun vuoksi, ruokajuomana. Juon lähes päivittäin yhden annoksen alkoholia.
vanhempi veti perskännit joka viikonloppu ja välillä oli muutaman päivän putkia, toinen oli absolutisti. Minä olin nuorena kaikkea alkoholia vastaan, mutta parikymppisenä minusta tuli humalahakuinen juoja. En pidä alkoholin mausta, en viineistä tai muista, mutta jos juon vähän, minulle tulee tarve olla kaatokännissä. Siksipä en juo kovin usein enää. Veljeni taas on absolutisti.
1. Lapsuudne kodissani juhliin on aina kuulunut kuohuviinimalja ja hyvien aterioiden yhteydessä on aina tarjolla hyvää viiniä.
2. En ole koskaan harrastanut humalahakuista juomista ja olen ollut selkeästi humalassa ehkä kahdesti elämässäni.