En JAKSA vauvakerhon ylipirteitä Meidän Mussukka on Paras -äitejä enkä lässyttävää ohjaajaa!!

kerhon ilmapiirin luomisessa kuin jokaisella muullakin. Mä vähän ärsyynnyn ajatuksesta, että sä näet jonkun toisen päättävän kerhon ilmapiiristä ja keskustelunaiheista, ja sitten kiukuttelet täällä ettie kukaan lue sun ajatuksia ja tee siitä kerhosta sellaista, että SINÄ tykkäisit siellä olla. Teitä on siellä joukko aikuisia, tasavertaisia ihmisiä. Oletko itse, ihan tosissasi, kysellyt muilta heidän harrastuksistaan, ajatuksistaan jne. ja pyrkinyt luomaan keskusteluja, joihin kaikki voivat osallistua? Mä luulen, että sulle on ihan yhtä vaikea löytää kaikkia tasapuolisesti kiinostavia keskustelunaiheita kuin se on kaikille muillekin. Ja tuolla sun asenteella sä et todennäköisesti ole edes yrittänyt.



Se kerhonohjaajan tehtävä on ottaa kontaktia jokaiseen äitiin, ja se käy helpoiten lapsen kautta. Onko sulle tullut mieleen, että se ohjaajakin on ihan tavallinen ihminen, ja häntä voi jännittää tavata uusia ihmisiä jatkuvasti, kun hänen vastuullaan on osaltaan se, että äidit eivät klikkiydy, vaan viettävät aikaa ilmapiirissä jonne jokaisen on helppo tulla? Ehkä ohjaajaa oikeasti myös kiinnostaa muiden lapset? Jotkut ihmisistä kun oikeasti ovat kiinnostuneita myös muista ihmisistä kuin omasta perheestään.



Muistuttaisin myös, et ap:n odotukset kerhoilusta on ihan ylimitoitetut. Ei voi mennä paikkaan, jossa on yksi yhteinen, kaikkia kävijöitä yhdistävä tekijä, ja sitten valittaa, että ihmiset rupattelevat juuri siitä aiheesta. Eihän ihmiset esimerkiksi harrastuspiireissäkään puhu aluksi muuta kuin siihen harrastukseen liittyvistä asioista. Kun ryhmästä saa ystäviä, voi sen ystävän kanssa puhua mistä vain. Mut on kohteliasta ja toisia huomioon ottavaa puhua ryhmässä vain aiheista, jotka eivät loukkaa ketään.

kerhon ilmapiirin luomisessa kuin jokaisella muullakin. Mä vähän ärsyynnyn ajatuksesta, että sä näet jonkun toisen päättävän kerhon ilmapiiristä ja keskustelunaiheista, ja sitten kiukuttelet täällä ettie kukaan lue sun ajatuksia ja tee siitä kerhosta sellaista, että SINÄ tykkäisit siellä olla. Teitä on siellä joukko aikuisia, tasavertaisia ihmisiä. Oletko itse, ihan tosissasi, kysellyt muilta heidän harrastuksistaan, ajatuksistaan jne. ja pyrkinyt luomaan keskusteluja, joihin kaikki voivat osallistua? Mä luulen, että sulle on ihan yhtä vaikea löytää kaikkia tasapuolisesti kiinostavia keskustelunaiheita kuin se on kaikille muillekin. Ja tuolla sun asenteella sä et todennäköisesti ole edes yrittänyt.

Se kerhonohjaajan tehtävä on ottaa kontaktia jokaiseen äitiin, ja se käy helpoiten lapsen kautta. Onko sulle tullut mieleen, että se ohjaajakin on ihan tavallinen ihminen, ja häntä voi jännittää tavata uusia ihmisiä jatkuvasti, kun hänen vastuullaan on osaltaan se, että äidit eivät klikkiydy, vaan viettävät aikaa ilmapiirissä jonne jokaisen on helppo tulla? Ehkä ohjaajaa oikeasti myös kiinnostaa muiden lapset? Jotkut ihmisistä kun oikeasti ovat kiinnostuneita myös muista ihmisistä kuin omasta perheestään.

Muistuttaisin myös, et ap:n odotukset kerhoilusta on ihan ylimitoitetut. Ei voi mennä paikkaan, jossa on yksi yhteinen, kaikkia kävijöitä yhdistävä tekijä, ja sitten valittaa, että ihmiset rupattelevat juuri siitä aiheesta. Eihän ihmiset esimerkiksi harrastuspiireissäkään puhu aluksi muuta kuin siihen harrastukseen liittyvistä asioista. Kun ryhmästä saa ystäviä, voi sen ystävän kanssa puhua mistä vain. Mut on kohteliasta ja toisia huomioon ottavaa puhua ryhmässä vain aiheista, jotka eivät loukkaa ketään.

Mutta siis Ap:n ongelma tuskin on se, että perhekerhoissa puhutaan vauvoista, vaan rasittavaa on ne vaaleanpunaisessa höyryssä elävät lässyttävät kanat, jotka parantavat elämänlaatuaan 500e vaunuilla ja 150e talvihaalareilla. Kuten joku sanoi, se on NUKKELEIKKIÄ jossa se jolla on söpöin barbi voittaa. Ihmiset ketkä haluavat elää jalat maassa, nauttia aidoista asioista, puhua asioista niiden oikeilla nimillä (ei tissittelyä, tarrasukkia, plussatuulia, voimahaleja yms yms) eivät vaan millään sopeudu näiden naisten joukkoon.

voimahaleja

voimahalit meille kaikille.

:DDDDDD

Mutta siis Ap:n ongelma tuskin on se, että perhekerhoissa puhutaan vauvoista, vaan rasittavaa on ne vaaleanpunaisessa höyryssä elävät lässyttävät kanat,

Totta kai vauvakerhoissa puhutaan vauvoista. Mutta sen voi tehdä niin monella tavalla. Itse tykkäisin jakaa ihan asiallisesti kokemuksia arjen eri tilanteista jne. Ja kyllä, olen myös ottanut asioita tältä kantilta puheeksi.

Mutta tämä ei kerhossamme vaan pelitä. Ilmapiiri kun on niin maan perusteellisen imelä ja hössöttävä, kaikki on niin iiiihanaaa ja erityisesti muutamalla äidillä on niin valtava tarve kehua vauvaansa jatkuvasti ääneen. He saattavat juosta vielä kerhon pihassakin perään ja selostaa, että arvaa mitä, meidän Pirkko osaa jo istua ja sillä on uusi merinovillainen kypärämyssy, jonka mummo osti Stockalta, harmi vain ettei ollut fuksian väristä ja pälä pälä...

ap

Onneksi itsellä oli lasten vauva-aikoina myös ystäviä, joiden kanssa saattoi puhua ihan normaalisti kaikenlaisista asioista. Toivottavasti ap:llakin on muitakin aikuiskontakteja?

Siis elämähän on tosiaan iii-hanaa,

pelkkää nami-namia ja pusi-pusia ja voimahaleja 24/7.

Jos siis sinä ja ap olette oikeasti kokeneet tuollaisia, ettekö provoile. Mä olen kerhoillut lapsen kanssa alusta asti, useissa eri kerhoissa ja vetänytkin kolmea. Eikä missään ole ollut tuollaista. Vaikea uskoa, että kun otetaan ryhmä koulutettuja, elämässään juuri isoja päätöksiä ja mullistuksia kokeneita naisia, joilla kaikilla on jonkinlaista elämänkokemusta, kenties uraakin, niin he käyttäytyisivät mainitulla tavalla. Mä en ole koskaan, en siis ikinä, kuullut tuollaista keskustelua rattaista, rahasta ei puhuta koskaan ja voimahali kuuluu jo ajatuksenakin pelkästään netin tsemppiketjuihin. Eihän oikeassa elämässä kukaan edes mene kerhoon kuuluttamaan vieraille ihmisille sellaisista vaikeista asioista, joihin noita haleja yleensä toivotellaan.



Jos ap:n kokemus on oikeasti sellainen, että jossain kokoontuu ryhmä järkensä menettäneitä naisia (+ ap, joka jostain syystä pakottaa itsensä siihen ryhmään vaikkei saa siitä mitään) niin se ON poikkeustapaus. Kerhoilu ei ole mikään velvollisuus, mut kannattaa kokeilla jotain muuta kerhoa, jos kerran on kaikkensa yrittänyt kerhon kulttuurin muuttamiseksi ja toivo on menetetty. Myös oman kerhon voi perustaa tavallisille, tervepäisille naisille - sitten ainakin saa just sellaista toimintaa kuin itse haluaa.

9

Mutta jos lapsi tykkää, niin kestohymy päälle, ja hammasta purren...

kuinka joku kerta vedät ihan lonkalta läppää: "Minusta tämä on ihan kamalaa, mies ryyppää kaikki illat ja minäkin käytän lääkkeitä väärin. Rahat on ihan loppu ja vauvan vaunutkin menossa ulosottoon. Viimeksi olen nukkunut tunnin pidemmän pätkän ennen raskautta eli vuosi sitten. Vauva huutaa kaiken aikaa ja sillä todettiin leikkausta vaativa sydänvika viime viikolla. Anoppi vainoaa meitä päivittäin ja lähetti jo miehen veljen spreijaamaan meidän auton takalasiin sanan "huoranpenikka". Aion heittää hanskat tiskiin ja antaa vauvan adoptioon."



Sitten kuuntelet syntynyttä hiljaisuutta minuutin ja sanot: "eivaiskaan, olette vaan niin typerän ulkokultaisia. Se on moro!"

kannattaa jättää menemättä, jos ei ole mukavaa.

että hei: ei se VAUVA mistään kerhosta nauti. Joten ihan turha siellä on väkisin rampata.



Vauva tarvitsee rauhaa ja hyväntuulisen äidin. Taapero alkaa jo nauttia ja hyötyä lapsiseurastakin, mutta jos nyt siis oli ihan vauvasta kyse, niin se kerho on kyllä tarkoitettu äitien virkistäytymistä varten.

Uuh, muistan kyllä tavanneeni näitä ihana-mussukka-äitejä jossain avoimessa päiväkodissa, eikä minulla ollut siellä mitään sanottavaa.



Lässyttävä ohjaaja innostaa varmasti kaikkia samaan muottiin. Taatusti kaikki äidit eivät olisi tuollaisia, mutta nyt saavat mallin, että tällainen pitää olla ollakseen hyvä äiti.



Yritä olla oma itsesi, jos siellä on muita samanlaisia, löydätte kyllä toisenne ja voitte yrittää sivuuttaa muiden lässytykset. Ja jos ei löydy, lopeta mokoma kerhoilu.



Lisäisin vielä, että tottakai _oman_ lapsen kehitysvaiheet ovat ihmeellisiä ja me ihastellaan joka ilta miehen kanssa, mitä omat lapset ovat oppineet. Mutta eihän muiden lasten vaiheet niin kosketa.



Ja tuo vaatteiden ja rattaiden ihastelu on pahimman luokan nukkeleikkiä.

Viimeinkin löysin kohtalotoverin! Me voitais perustaa vauvoille oma kerho, ja sinne noi siirappisen ällöt äidit ei oo tervetulleita! :) Miltä suunnalta kirjoittelet? Olen hämeestä itse.

Miltä suunnalta kirjoittelet? Olen hämeestä itse.

Mutta koetahan sinäkin jaksaa jos vielä kerhossa käytte...

ap