Tutista luopuminen 2-vuotiaana.

Kun päätätte jotakin niin pysykää sen takana vaikka olisi vaikeaa.

2-vuotiasta vieroitettiin tuttipullosta ja tutista 3 viikon ajan.

Luulin aluksi että se menee viikossa tai parissa päivässä mutta meillä huudettiin 3 viikkoa.

Tyttö oli tottunut juomaan illalla velliä pullosta, samoin päikkäreille mennessä.

Kovasti yritin kehua lasta että on reipas ja iso tyttö, ja pohjustinkin luopumista pitkään, johon tyttö oli suostuvainen etukäteen. Mieli muuttui sitten:o/

Ajan kanssa tutti unohtuu, missään tapauksessa älä anna sitä enää takaisin, kun olette kerran sen pois ottaneet!

Tiedän kyllä kuinka tekisi mieli kun toinen huutaa toista tuntia.

Lapsi tottuu kyllä.

Voimia!

Sopikaa lapsen kanssa, että hän saa valita kaupasta uuden unikaverin tutin tilalle. Sitten vain pehmoleluosastolle shoppaamaan ja tutin voi jättää kassatädille.



Ja todennäköisesti tällä kertaa on vaikeampaa. Lapsi kyllä oppii, että viimeksi tutti tuli takaisin, kun oikein kovin itki...

Pois ottamista pitäisi pohjustaa pitkään ja hartaasti. 1-vuotiaasta lähtien rajoitimme tutin käyttöä pikkuhiljaa, asteittain. Aloitimme vieroittamisen puheissa ja leikeissä jo kuukausia aiemmin,ennen kuin tutti sitten otettiin pois. Lapsi alkoi jo itsekin puhua (aivopesu tuottaa tulosta :D), että tutit on vauvojen juttuja, ja hän on iso tyttö!!



Kokemusta jo kolmen lapsen vieroituksesta ja näin on mennyt helposti, ilman suurempaa dramatiikkaa.





Ap:lle neuvoisin, että pohjusta hartaasti vaikka kuukausi edes, vähennä tutin käyttöä pikkuhiljaa, niin kokonaan poisjättäminenkään ei ole sitten niin tuskallista.

on sellainen pitkä pehmomato, niin aina välillä kiusasimme, että mato syö tutit. Sitten yhtenä yönä mato vaan oli syönyt tutit :)

Vielä usean vuoden jälkeenkin tyttö muistaa että mato söi ne. Silloin tavallaan saatiin siirrettyä syyllistä ja tyttö ei itkenyt meille niistä kadonneista tuteista. Matohan tässä oli ollut ilkeä!

kun yritimme pitää lähellä, sylissä, tai vaikka vain silittää. Lapsi ei todellakaan kitissyt, itkenyt tai edes raivonnut, vaan oli aivan poissa tolaltaan, täysin hysteerinen.



Peruimme homman ja selitimme, että ok, ostamme uuden tutin ja saat pitää sitä nukahtamisen apuna, ja että annoimme periksi, kun olimme ns tehneet vahingossa virheen kun ei ollut saanut ns harjoitella ensin.

tutit, jotka hänellä silloin oli, olivat viimeiset, mitä hän tulee saamaan, Että sitten kun ne hajoaa ja hukkuu, niin uusia ei enää tule, koska niin isoille pojille ei enää tehdä tutteja.



Sitten yks päivä meilläkin poika itse kantoi tutit roskikseen, kun ne oli hänen mukaansa jo " vähän rikki" : )

Minun on kyllä huono sanoa, kun tutista ei ole kokemusta. Mutta tuttipullosta olemme aloittaneet vieroittaa vähitellen. Eli ei otettu tuttipulloa kokonaan pois, vaan ensin tehtiin niin, että ruokien kanssa ei annettu tuttipullosta. Silloin aamulla, illalla ja välipalalla vielä. Sitten parin kuukauden päästä pudotin välipalatuttipullon pois. Nyt meillä on aamu- ja iltatuttipullo vajaa kaksivuotiaalla vielä jäljellä, mutta tähän asti ollaan yllättävän vähällä huudolla päästy. Ja meidän lapsi on myös tuollainen, joka huutaa aivan tolkuttomasti ja pitkään, eikä rauhoitu sylissä, vaan huutaa vaan kovemmin, jos yrittää koskettaa.