Lue keskustelun säännöt.
Menin neitsyenä avopuolisoni kanssa yhteen. Olenko Jumalan silmissä "naimisissa"?
05.11.2010 |
Entä onko Jumalan silmissä maistraattivihkiminen oikea avioliitto?
Kunhan pohdiskelen. Avopuolisoni kanssa meillä on lapsiakin, mutta aina on ollut pienehkö olo, että mies ei ole minulle oikea. Pitäisikö minun erota, lapsista huolimatta? Mennäkkö maistraatissa naimisiin ( olen huolissani taloudellisesta asemasta, jos toinen kuolee)? Vai mennäkkö kirkossa naimisiin, vaikka tuntuisi väärältä vannoa ikuista liittoa Jumalan edessä?
Ja säälittävää tässä on se, että olen käynyt tätä pohdiskelua jo vuosikausia.
Toivoisin, että "idiootit uskoo jumalaan, koska se on sama kuin joulupukki" -ideologiaa kannattavat henkilöt eivät osallistuisi tähän pohdintaan, koska asia on minulle tärkeä. Paitsi jos asiaan löytyy hyviä ideoita. Eli erotako, kun homma ei tunnu sujuvan, vaikka vakavia ongelmia ei ole. Ja mennäkö naimisiin taloudellisien intressien takia, vaikka sydän ei niin sano. Mutta miksi rikkoa lapsilta koti, kun kaikki on kuitenkin "ok".
Kommentit (8)
Käsittääkseni Jumalan edessä on sama, onko avioliitto solmittu maistraatissa tai kirkossa. Avioliittosäätyyn liittyy se aikomus, että sitoudutaan toiseen loppuiäksi, kasvatetaan lapset yhdessä, ollaan uskollisia jne. Avosuhde on siitä ongelmallinen, että se jättää avoimeksi sen, sitoudutaanko vai ei, ainakin yhteiskunnan edessä. En usko siihen, että "avioliitto on vain paperinpala". Ei ole. Eihän toinen voi sanoa, mitä sun pitäisi tehdä. Avosuhteeseen on helpompi "ajautua", ja saattaa vuosien kuluttua huomata, ettei se ihmissuhde tunnu toimivan. Kuitenkin puitteisiin liittyy paljon sellaista, mikä sitoo avoparin yhteen. Voi olla yhteistä omaisuutta, velkaa, lapsia. Ja tietenkin intiimi suhde, johon on ainakin liittynyt paljon tunteita, rakkautta, sitoutumista. Tällaiselta tilanteelta varmaan se kristillinen vanhanaikainen sääntö "ei seksiä ennen avioliittoa" haluaa ihmistä suojella. Jos oikein ymmärsin, haet sitä, että teetkö väärin Jumalan edessä, jos nyt eroat miehestä, joka ei juridisesti ole aviomiehesi. Asiat harvoin ovat mustavalkoisia, ehdottomasti oikein tai väärin. Tärkeää tässä on ottaa huomioon lapset. Olipa teillä avio- tai avoliitto, teidän suhteenne on heidän kotinsa. Raamatun ohjeet ovat mielestäni ensisijassa ihmisten suojelemiseksi, ja kaikkein eniten tulee suojella heikoimpia, eli lapsia. Mulle tulee mieleen, että hakeutuisitte vaikkapa Perheasiain neuvottelukeskukseen pariterapiaan. Siinä näkee, onko kummallakin halua jatkaa, saisitte ehkä apua suhteenne rakentamiseen, ja käsityksen muodostamiseen siitä, mitä se sydän "sanoo". Voihan nimittäin olla, että teillä on meneillään varsin tavallinen, ihmissuhteen ikään liittyvä kriisi tai suvantovaihe, mikä ei merkitse sitä että välillänne ei voi olla rakkautta tai ette tule saamaan toisiltanne sitä, mitä rakkaussuhteesta kaipaatte.
Kun jotenkin olen ajautunut siihen, että ns. kristilleset ovat sitä mieltä, että avioliitto tai ei mitään. Mutta eihän lasten kotia saa sen takia rikkoa, koska vanhemmat ovat jostain eri mieltä, ehkä vain jonkin aikaa. Ihmetyksekseni mieheni sanoi, että lähtisi mielellään kirkkoon. Tiedän hänellä olevan asioita, jotka häntä ahdistavat. Tuo terapia tuntuu vain aina vaikealta vaihtoehdolta. Olen itse verbaalinen ihminen monella kielellä. Miehen äidinkieli taas ei ole suomi, joten millä kielellä terapia pitäisi toteuttaa. Kiitos ajatuksista kuitenkin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni Jumalan edessä on sama, onko avioliitto solmittu maistraatissa tai kirkossa. Avioliittosäätyyn liittyy se aikomus, että sitoudutaan toiseen loppuiäksi, kasvatetaan lapset yhdessä, ollaan uskollisia jne. Avosuhde on siitä ongelmallinen, että se jättää avoimeksi sen, sitoudutaanko vai ei, ainakin yhteiskunnan edessä. En usko siihen, että "avioliitto on vain paperinpala". Ei ole. Eihän toinen voi sanoa, mitä sun pitäisi tehdä. Avosuhteeseen on helpompi "ajautua", ja saattaa vuosien kuluttua huomata, ettei se ihmissuhde tunnu toimivan. Kuitenkin puitteisiin liittyy paljon sellaista, mikä sitoo avoparin yhteen. Voi olla yhteistä omaisuutta, velkaa, lapsia. Ja tietenkin intiimi suhde, johon on ainakin liittynyt paljon tunteita, rakkautta, sitoutumista. Tällaiselta tilanteelta varmaan se kristillinen vanhanaikainen sääntö "ei seksiä ennen avioliittoa" haluaa ihmistä suojella. Jos oikein ymmärsin, haet sitä, että teetkö väärin Jumalan edessä, jos nyt eroat miehestä, joka ei juridisesti ole aviomiehesi. Asiat harvoin ovat mustavalkoisia, ehdottomasti oikein tai väärin. Tärkeää tässä on ottaa huomioon lapset. Olipa teillä avio- tai avoliitto, teidän suhteenne on heidän kotinsa. Raamatun ohjeet ovat mielestäni ensisijassa ihmisten suojelemiseksi, ja kaikkein eniten tulee suojella heikoimpia, eli lapsia. Mulle tulee mieleen, että hakeutuisitte vaikkapa Perheasiain neuvottelukeskukseen pariterapiaan. Siinä näkee, onko kummallakin halua jatkaa, saisitte ehkä apua suhteenne rakentamiseen, ja käsityksen muodostamiseen siitä, mitä se sydän "sanoo". Voihan nimittäin olla, että teillä on meneillään varsin tavallinen, ihmissuhteen ikään liittyvä kriisi tai suvantovaihe, mikä ei merkitse sitä että välillänne ei voi olla rakkautta tai ette tule saamaan toisiltanne sitä, mitä rakkaussuhteesta kaipaatte.
Kun jotenkin olen ajautunut siihen, että ns. kristilleset ovat sitä mieltä, että avioliitto tai ei mitään. Mutta eihän lasten kotia saa sen takia rikkoa, koska vanhemmat ovat jostain eri mieltä, ehkä vain jonkin aikaa. Ihmetyksekseni mieheni sanoi, että lähtisi mielellään kirkkoon. Tiedän hänellä olevan asioita, jotka häntä ahdistavat. Tuo terapia tuntuu vain aina vaikealta vaihtoehdolta. Olen itse verbaalinen ihminen monella kielellä. Miehen äidinkieli taas ei ole suomi, joten millä kielellä terapia pitäisi toteuttaa. Kiitos ajatuksista kuitenkin. -ap
ja jutelkaa vaikka papin kanssa mieltänne painavista asioista. Varatkaa vaikka häneltä aika. Ei teidän tilanteenne niin vaikealta kuulosta että terapiaa tarvittaisiin. Kannustan teitä seurakuntaan ihan senkin vuoksi että rakkautenne vahvistuisi, kun annatte ensin Jumalan rakastaa itseänne. Avioliittoa suosittelen lämpimästi.
Tiedoksi, etten ikinä provoile, enkä ilkeile, edes netissä. Taidan olla puoliuskovainen sitten, kun tällaista pohdin. Seurakunnassa en käy, joten sieltä en voi kysyä.
Terveisin ap
p.s. On täällä kummallisempiakin aloituksia nähty mielestäni.
et seurakunnan toimintaan osallistuisikaan, niin kyllä sieltä saa keskusteluapua, jos sitä tarvitset. Täältä saat todennäköisesti vain huonoja neuvoja, koska kukaan ei voi sinulle tarjota oikeaa vastausta ongelmaasi, eihän kukaan täällä tiedä miltä sinusta tuntuu, vain itse tiedät ja sen perusteella sinun on ratkaistava ongelma. Ja selvästi sinun on tehtävä jotakin, jos olosi on epävarma, tuollaisessa tilanteessa eläminen on kuluttavaa.
Itse olisin keskustellut asiasta avopuolison kanssa ja ihmettelenkin, miksi sinä et toiminut näin? Toimiiko keskusteluyhteytenne kunnolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei Raamatussa puhuta edes kirkoista mitään.
Mutta jos olet avolittossa niin olet avoliitossa myös jumalankin silmissä. Jokainenhan on ollut neitsyt joskus...
mutta arvomme taitavat olla turhan erilaiset. Kyllähän tämä on kuin löysässä hirressä roikkumista. Mutta kun kaikki on "hyvin". Kiitos vastauksesta!
et seurakunnan toimintaan osallistuisikaan, niin kyllä sieltä saa keskusteluapua, jos sitä tarvitset. Täältä saat todennäköisesti vain huonoja neuvoja, koska kukaan ei voi sinulle tarjota oikeaa vastausta ongelmaasi, eihän kukaan täällä tiedä miltä sinusta tuntuu, vain itse tiedät ja sen perusteella sinun on ratkaistava ongelma. Ja selvästi sinun on tehtävä jotakin, jos olosi on epävarma, tuollaisessa tilanteessa eläminen on kuluttavaa.
Itse olisin keskustellut asiasta avopuolison kanssa ja ihmettelenkin, miksi sinä et toiminut näin? Toimiiko keskusteluyhteytenne kunnolla?
-ap
Käsittääkseni Jumalan edessä on sama, onko avioliitto solmittu maistraatissa tai kirkossa. Avioliittosäätyyn liittyy se aikomus, että sitoudutaan toiseen loppuiäksi, kasvatetaan lapset yhdessä, ollaan uskollisia jne. Avosuhde on siitä ongelmallinen, että se jättää avoimeksi sen, sitoudutaanko vai ei, ainakin yhteiskunnan edessä. En usko siihen, että "avioliitto on vain paperinpala". Ei ole.
Eihän toinen voi sanoa, mitä sun pitäisi tehdä. Avosuhteeseen on helpompi "ajautua", ja saattaa vuosien kuluttua huomata, ettei se ihmissuhde tunnu toimivan. Kuitenkin puitteisiin liittyy paljon sellaista, mikä sitoo avoparin yhteen. Voi olla yhteistä omaisuutta, velkaa, lapsia. Ja tietenkin intiimi suhde, johon on ainakin liittynyt paljon tunteita, rakkautta, sitoutumista. Tällaiselta tilanteelta varmaan se kristillinen vanhanaikainen sääntö "ei seksiä ennen avioliittoa" haluaa ihmistä suojella.
Jos oikein ymmärsin, haet sitä, että teetkö väärin Jumalan edessä, jos nyt eroat miehestä, joka ei juridisesti ole aviomiehesi. Asiat harvoin ovat mustavalkoisia, ehdottomasti oikein tai väärin. Tärkeää tässä on ottaa huomioon lapset. Olipa teillä avio- tai avoliitto, teidän suhteenne on heidän kotinsa. Raamatun ohjeet ovat mielestäni ensisijassa ihmisten suojelemiseksi, ja kaikkein eniten tulee suojella heikoimpia, eli lapsia.
Mulle tulee mieleen, että hakeutuisitte vaikkapa Perheasiain neuvottelukeskukseen pariterapiaan. Siinä näkee, onko kummallakin halua jatkaa, saisitte ehkä apua suhteenne rakentamiseen, ja käsityksen muodostamiseen siitä, mitä se sydän "sanoo". Voihan nimittäin olla, että teillä on meneillään varsin tavallinen, ihmissuhteen ikään liittyvä kriisi tai suvantovaihe, mikä ei merkitse sitä että välillänne ei voi olla rakkautta tai ette tule saamaan toisiltanne sitä, mitä rakkaussuhteesta kaipaatte.