Lue keskustelun säännöt.
Onko näin: "näin kotiäitinä ei ole niin väliä miltä näyttää."
04.11.2010 |
Kohta se sunkin uskollinen mies ihastuu johonkin toiseen ja pettää.
Kommentit (41)
TYkkään sisustaa, meikata, laittaa puutarhaa ja valita itselleni ja lapsilleni kauniita vaatteita päälle. Olen hyvin visuaalinen ihminen, joka nauttii sydämensä pohjasta esim. kauniista maisemasta joka päivä meren rannalla kulkiessani.
Minulle itseni "laittaminen" on osa tärkeää aamun rutiinia, joka kestää maksimissaan 15 minuuttia föönauksineen ja meikkeineen. Olen kai sitten sen verran itsekäs, että teen tämän kaiken ihan itseäni varten, mieskin on jo lähtenyt aikaisemmin töihin.
Käymme myös jokaikinen päivä jossain ihmisten ilmoilla nuorimmaisen kanssa, yleensä esim. kauppakeskuksessa tai kahvilassa ystävien ja heidän lastensa kanssa. Pelkästään kävelylläkin käydessämme kiinnitän huomiota pukeutumiseeni ja nautin siitä suunnattomasti.
Kukin siis tyylillään. : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kotona nyt 2v. (Lapset kohta 2v. ja 9kk) ja olen vielä ainakin vuoden. En jaksa itseäni tällätä, kun kotona olen suurimman osan päivästä, tai korkeintaan käyn kavereilla/ulkoilemassa lasten kanssa. Kampaajallakaan en ole käynyt vuoteen. Rahaa kun on nyt vähemmän kuin työssä ollessa, niin säästän siinä missä voin.
MUTTA ei tämä tarkoita, että olen aina verkkareissa kulkeva, hieltä haiseva ja ylipainosta kärsivä:D Että täällä aina jaksetaan kärjistää asioita...Liikun kyllä päivittäin, syön terveellisesti, pukeudun ihan kivasti mutta käytännöllisesti ja huolehdin puhtaudesta. Huomioin miestä muulla tavoin kuin meikkaamalla tai pukeutumalla stringeihin...Suosittelen kokeilemaan! Tekemällä hyvää ruokaa, hieromalla työpäivän päätteeksi jne...Tyytyväiseltä tuo on vaikuttanut! Sääliksi käy, jos joku on valinnut miehen, joka pettää sen takia, ettei vaimo jaksa/halua meikata ja pukeutua erityisen naisellisesti tms.!
Liikun rähjäisissä verkkareissa kotona tukka sotkuisena. En käy ruokakauppaa ihmeellisemmissä paikoissa, joten en jaksa nähdä vaivaa. Toisaalta kroppani on niin lösähtänyt ja olen muutenkin nin ruma nykyisin ettei meikkaaminen yms kiinnosta.
Jos mieheni aikoo tämän takia mennä vieraisiin, niin siinäpähän menee. Eipä hänenkään tarvitsisi olla koko aikaa vonkaamassa.
kai nyt puvun ja reikäisten verkkareiden väliin mahtuu aika monta vaatetta? Esim hyvin istuvat farkut ja trikoopaita (siis naisella) on aika hyvä ja rento ja mukava kotiasu...
Ihan oikeastiko mun pitäisi omassa kodissani pynttäytyä jotakuta toista varten? Pitäisikö mun edustaa miehelleni kuten edustan työpaikallani? Eikö koti olekaan se paikka, jossa saa olla rauhassa ja rennosti?
Entäs sitten toisinpäin? Voinko mä nyt vaatia mieheltäni, joka on koti-isänä, että hänen on vedettävä puku päälle ja ajettava partansa joka aamu sen sijaan, että näyttää joltain epämääräiseltä punkkarilta reikäisissä verkkareissaan? Ja kun hän nyt kuitenkin suurimman osan ajasta näyttää punkkarilta reikäverkkareissaan, saanko mä ihastua vaikkapa työkaveriini ja pettää miestäni hänen kanssaan, koska työkaveri on silmää hivelevämpi näky kuin mieheni?
Miksi ihmeessä tästä pitää tehdä tällainen joko-tai -kysymys? Joko ollaan 24/7 maalattuna ja pyntättynä tai sitten näytetään tunkiosta nousseelta vuorokauden joka ainoa hetki.
kun olen saanut miehen pyydystettyä"!
Samalta ihmiseltä jopa kahdesti. En tänä päivänäkään ymmärrä, millä tavalla näytän nykyään erilaiselta kuin ennen mieheni tapaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tosiaankaan! Roskat vien ihan naturellina ja resuvaatteissa, mutta muuten panostan aina jonkin verran ulkonäkööni ja vaatetukseen kun lähden vaikka lähikauppaan tai puistoon. Tietysti enemmän, jos on parempi meno. Ja ihan hyvin on aikaa.
Mä oon kahden lapsen kotiäiti, ja tykkään pitää itteni kunnossa. Tosin fuskaan siinä vähän, ja joka päivä en meikkaa. Mulla on ripsien pidennökset ja hiustenpidennökset joten riittää kun harjaa hiukset ja piirtää kulmat aamuisin :)
Kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kahden lapsen kotiäiti, ja tykkään pitää itteni kunnossa. Tosin fuskaan siinä vähän, ja joka päivä en meikkaa. Mulla on ripsien pidennökset ja hiustenpidennökset joten riittää kun harjaa hiukset ja piirtää kulmat aamuisin :)
Kukin tyylillään.
sinä jo hiuksissa ja ripsissäkin, et ole aidosti kaunis.
reikäisissä verkkareissa on hyvä ilmastointi, vaikka haisevat pimpiltä.
Hiusten takkuja en viitsi availla. Paplarit ovat syvällä takuissa. Suussa maistuu tupakantuhkat ja meikkejäkään en ole viikonlopulta jaksanut pestä pois.
Eiköhän tämä tästä. Lapsi on nyt puoltoista vuotta. Vielä toiset ja sitten tulen ulos luolasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(lapset 4kk ja 4v) ja siitä huolimatta meikkaan joka päivä ja puen siistit vaatteet päälle. Noh, tänään ei ole meikkiä kun aamulla nukuttiin pommiin ja esikoinen meinasi myöhästyä kerhosta, mutta kuitenkin.
Tämä meikkaaminen ja hiustenlaitto on kuulunut rutiineihini jo yli kymmenen vuotta enkä siitä ole luopunut. Jopa sairaalassa (molempien lasten kanssa) sipaisin paremman tekemisen puutteessa meikkiä kasvoilleni.
En meikkaa kenenkään muun takia kuin kitseni. Oma oloni on paljon parempi, kun olen laittanut itseäni "nätimmäksi". Miehelleni se lienee se ja sama meikkaanko vai en, koska hän vain naureskelee kun yritän laittaa ripsaria esikoisen pyöriessä ympärilläni.
Verkkaireita tai muuta oloasua en edes omista. Miksi ostaisin sellaisia vaatekappaleita, joita en edes käytä? Ja jälleen kerran miehelleni on se ja sama, mitä pistän päälleni. Hänen sanojaan lainaten "kaikkein parasta olisi, kun olisit ilman vaatteita".
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kotiäideillä ei ole aikaa meikata itseään, varsinkaan vauva -tai pikkulapsiaikana. Meikkaus vie minulla ehkä vartin, hiustenlaitto vielä vähemmän aikaa. Luulisi jokaisella kotona olevalta tuon verran aikaa löytyvän vaikkapa sitten meikkaamiseen. Toki ymmärrän jos ei ole halua meikkaamiseen, mutta nimenomaan niillä, jotka lasten saannin jälkeen eivät jaksa/viitsi/ehdi meikata.
Rikkinäiset verkkarit on kauniimmat kuin ehjät. Kahviläikkä paidalla on seksikäs. Huono hiuspäivä on luonnollisen tyylikäs masterpiece. En saisi parempaa edes geelillä ja vahalla.
Tyylitelty on rumempaa kuin huolimaton look.
Joskus vien tämän äärimmäisyyksiin pitämällä eriparisandaaleita.
Miehenikin käy kuumana ns rumaan lookkiini. Näytän kuulemma panettavalta hutsulta. Hän vallan sekoaa kun pistän sätkän suunpieleen aamupöydässä ja oon niin räjähtänyt rakkaudesta että.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan erottua tapetista, vaikka olenkin kotona.3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin se mun uskollinen mies kyllästyi lapsiin ja halusi jotain muuta, ei ollutkaan perhe-elämä-tyyppinen.
niin en todellakaan meikkaa tai laita kauneimpia vaatteita päälle. Yleensä mulla kotona legginsit ja mekko tai tunika. Näin olen tehnyt jo ennen kuin sain lapsen. Eri asia sitten jos menen ihmisten ilmoille, silloin laitan siistimmät vaatteet ja vähän meikkiä. Muutenkin mulla on aina ollut sellainen tapa että kun tulen kotiin esim. töistä niin vaihdan heti pälle ns. kotivaatteet. Joskus ne kotivaatteet on lököhousut ja t-paita, joskus leggarit ja rento tunika. Enpä usko että mieheni tuon takia minua jättää ja jos jättää niin joutaa mennäkin.
ja kaunistua, kun mä tästä ovestä lähden yksin tai lapsen kanssa niin laitan itteni viimeisen päälle. Mieheni tykkää kans,kotona olen ihan topissa ja fitness housuissa,mutta aina kun ulos mennää niin pitää olla hyvännäköinen ja aina suihkunraikas.
Hiukset aina in...
Onko parisuhteenne todellakin sillä tasolla, että sen kestäminen on kiinni teidän meikkaamisesta??
Että mies lähtee kävelemään, jos vaimo ei meikkaa??
HUH HUH!!
en mä ainakana haluaisi että mies taantuu joksikin rasvatukkaiseksi lököverkkariveijoksi jos hän jäisi kotiin lapsia hoitamaan. Maailmassa on vaikka kuinka paljon siistejä ja kivan näköisiä mutta mukavia vaatteita.
Koti-isänä olo on antanut hyvän syyn kulkea risoissa verkkareissa. Aina on muuta puuhaa, en kerkä vaateostoksille. Pitää siivota ja laittaa ruoka.
On mahtavaa antaa tukan kasvaa ja sängen rehottaa. Kainalotkin tuoksuvat metrin päähän ja jättävät jälkensä jokaiseen t-paitaan jonka päälleni paan.
Monet paidat tuoksuvat vielä pesunkin jälkeen "isältä". Isa tuoksuu kainalohieltä. Lapset rakastavat isän kainalohikisyliä. Se on turvallinen syli.
Hampaitakaan en enää viitsi harjata. Niitä päällystää keltainen peite. Hampaideni päällä viljellään jotain uutta juustolajiketta. Kielikin on valkean mattapintainen, sellainen mannapuuromainen.
En kerkeä pitää pukea lapset ulkoilua varten ja lukea av:ta.
Eilen tosin leikkasin paksun nenänkarvan joka tunkeutui ulos maailmaan. Oli pakko, kun kutitti.
mut jos kotoani lähden jonnekin niin sitten kyllä vähän katson etten ole ihan suohirviön näköinen.