Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidit!
26.10.2010 |
Mistä pihistätte? Miten saatte rahat riittämään?
Kommentit (37)
jos äiti hoitaa kotona lapsia ja saa kotihoidontukea niin eipä siinä muu auta kun tukeutua mieheen ja tämän tuloihin, ellei oo hirveesti rahaa säästössä. kyllä minäkin maksan lapsen vaatteita ja ostan ruokaa, niin pitkälle kun tuki+lapsilisät riittää. mut mies maksaa pääasiassa yksin asumiskulut (lainanlyhennys, vesi, lämmitys, vakuutus jne.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja luonnon säästäminen ja se osottautuu myös usein edulliseksi ja säästäväksi.
Käytän autoa vain harkiten ja samalla reissulla hoituu useampi asia eli en sahaa edestakaisin.
Sähköä säästetään minkä pystytään ja koska olen päivät kotona, lämmitän usein puilla taloa.
Käytän luomua ja tarjouksia sulassa sovussa, mutta kasvatan paljon itse kesällä myös jota sitten säilön, kuivatan ja pakastan...
Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena, se säästää luonnonvaroja ja myös kukkaroa.
Ja jos oikeasti miettii niin ihminen tarvitsee oikeasti vähän mutta omistaa pajon tuhraa. Tämä kannattaa muistaa kun tekee mieli shopata.
bingoa ilmaiseksi, monet voittaneet satasia :)
http://www.bingoon.fi
Linkin kautta saat 10€ pelirahaa. Ilman koodia 5€ pelirahaa. Suosittelijaksi voitte laittaa: rusina
Mitään ei menetä, voitte voittaa!
jos äiti hoitaa kotona lapsia ja saa kotihoidontukea niin eipä siinä muu auta kun tukeutua mieheen ja tämän tuloihin, ellei oo hirveesti rahaa säästössä. kyllä minäkin maksan lapsen vaatteita ja ostan ruokaa, niin pitkälle kun tuki+lapsilisät riittää. mut mies maksaa pääasiassa yksin asumiskulut (lainanlyhennys, vesi, lämmitys, vakuutus jne.)
joo no en käy töissä,enkä saa kotihoidontukea enää esikoisesta joka 3v. ja minäpä se maksan myös vuokran. mies kyllä viime aikoina auttanut niin että maksanut sähkölaskun joka yli huntin vaikkei käy töissä.niin ja eipä ole enää rahaa säästössä kun ostin uuden sohvanki alkuvuodesta.mutta toisaalta eipä ole lainanlyhennyksiä.
itellä ei ole tapana pahemmin tukeutua miehen tuloihin. toki käy ruokakaupassa usein. mutta itse kustannan lapsen/lasten vaatteet sun muut itse.joskus mieskin osallistuu,harvemmin mutta joskus. eli yleensä säästöä teen siinä etten käy pahemmin kampaajalla tahi ostele ittelleni niin paljoo vaatteita.niin enkä juuri ostele meikkei. ainoastaan hajuvesii ja dödöi joskus hiusvärei. ruoka on semmonen jossa ei pahemmin katella hintojen perään.toki myös tarjouksessa oleviakin ostellaan jos löytyy jotain. mutta lapset ja koti etusijalla =D no toi koti oli puoliksi huumorilla heitetty vaikka tykkäänki laitella kotia tai haluun kunnon keittiövälineet...
Eikö ne lapset ja koti ole yhtälailla sen miehen? Miksi siis kotona lapsia hoitava joutuisi kustantamaan (lähes) kaikki niihin menevät ja jättämään omaan itseensä panostamisen kokonaan?
Mä en ainakaan koe eläväni mieheni kustannuksella. Perhe on meille yhteinen "yritys", lapset on yhdessä haluttu ja koti rakennettu ja koska yhdessä olemme myös päättäneet, että voin hoitaa lapsia kotona niin siinä tapauksessa mieskin on sen valintansa tehnyt kustantaa enemmän!
Hyvin pitkälle olen saanut itsekin kotihoidontuen, kuntalisän ja lapsilisät riittämään lasten ja omiin menoihini. Mutta lainat ja muut suuremmat laskut maksaa kyllä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puoleksi vuodeksi ja hirvittää tuo toimeentulo. Meillä on omat rahat. Säästöjä itselläni on vähän, joita yritän sitten järjestellä hoitotukien jatkoksi. Mies ei olisi antanut minun jäädä kotiin hoitamaan lapsia äitiysloman jälkeen, joten ei suostu ylimääräistä maksamaankaan. Itse en voi kuvitella laittavani 9,5 kk vanhaa poikaani hoitoon. Olen koittanut karsia kaikki mahd. menot minimiin. Tilanne on perseestä suoraan sanottuna!
Jos olette, niin ihan vaan tiedoksi että avioliittolain mukaan puolisoilla on toisiinsa nähden elatusvelvollisuus, joka tarkoittaa mm. sitä että enemmän tienaavan puolison on osallistuttava myös vähemmän tienaavan puolison elatukseen. Ja perheenhän elatuksesta vastaatte yhdessa suhteessa tuloihinne, mies tienaa enemmän, mies myös maksaa enemmän. Näin on ihan laissa sanottu.
Ihan normaalisti mennään. Mitä joihinkin työssäkäyviin vertaa, niin ehkä mä ostan itselleni vähemmän vaatteita, kenkiä yms. Ja mitään hintavia reissuja ei tehdä koskaan. Mutta en siis mistään joudu tietoisesti tinkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puoleksi vuodeksi ja hirvittää tuo toimeentulo. Meillä on omat rahat. Säästöjä itselläni on vähän, joita yritän sitten järjestellä hoitotukien jatkoksi. Mies ei olisi antanut minun jäädä kotiin hoitamaan lapsia äitiysloman jälkeen, joten ei suostu ylimääräistä maksamaankaan. Itse en voi kuvitella laittavani 9,5 kk vanhaa poikaani hoitoon. Olen koittanut karsia kaikki mahd. menot minimiin. Tilanne on perseestä suoraan sanottuna!
Tolla logiikalla ilmeisesti maksat sitten myös (töihin palattuasi) lapsen päivähoitomaksut ym. kulut? Sillä eihän ne miehellesi kuulu...
työttömyyskorvauksella, toimeentulotuella, pimeellä rahalla, joku rahoittaa? ihan sama mut keskustelu on tähän asti koskenut kotihoidontuella elävää äitiä ja sitä miten SILLÄ rahalla pärjää (oli miehen kanssa yhteiset rahat tai ei).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mulle tää elämä on ollut tällästä siitä asti kun kotoa muutin. Että parenpaan päin ollaan koko aika menty vaikka olenkin koko ajan ollut kotiäitinä.
Nyt kun aloitin työt niin ihan samoihin ne tulot menee, kun palkasta vähentää työmatkakulut ja päivähoitamaksun. Ihan normaalia elämää eletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö voi ainakin laittaa asuntolainan lyhennysvapaalle? Ja mies maksaisi sen osuuden yhteisistä kuluista mikä säästyy päivähoitomaksuina? Tai edes puolet siitä? Ja jos mies on isompi kuin sinä, niin maksaa ruuista enemmän.
Aina kun tapaatte miehen sukulaisia ja kavereita, niin puet lapsen hirveimpiin kirpparirääsyihin mitä löydät ja selität sitten, miten vaikeaa on saada sun tuloja riittämään.
Keität viikon hernesoppaa ja paistat kaalilaatikkoa (soijarouheella, koska eihän jauhelihaan ole varaa) ja kokeilet toimisiko kemiallinen hyökkäys.
Jos kulut menee puoliksi, niin kotityötkin sitten varmaan tehdään puoliksi?
puoleksi vuodeksi ja hirvittää tuo toimeentulo. Meillä on omat rahat. Säästöjä itselläni on vähän, joita yritän sitten järjestellä hoitotukien jatkoksi. Mies ei olisi antanut minun jäädä kotiin hoitamaan lapsia äitiysloman jälkeen, joten ei suostu ylimääräistä maksamaankaan. Itse en voi kuvitella laittavani 9,5 kk vanhaa poikaani hoitoon. Olen koittanut karsia kaikki mahd. menot minimiin. Tilanne on perseestä suoraan sanottuna!
Muutat erilleen niin voit jäädä kotiinhalutessasi ja joutuu ukkokin osallistumaan lapsen elatukseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt ainakin yhteiset,mutta kodista en nyt niin sanoisi.koska emme virallisesti asu yhdessä.tarkoitus oli muuttaa yhteen mutta niin ei käynyt ja tuskin tulee käymään. ja jotenki se lapsista huolehtiminen on jäänyt mun kontoille lähes kokonaan tai siis tarkoitan nyt noita kustannuksia. mutta niinhän sen pitäisi olla että molemmat ovat tätä halunneet joten molemmat myös hoitaisi kulut.jne. olet oikeassa =)
ja sinä joka kysyit tuloista...niin en viitsi suoraan kertoa. no toki lapsilisän saan ja kohta alkaa taas kodinhoidontuki...joten siinä mielessä kirjoitin tähän.ja olihan meillä toi kodinhoitotuki ennenki joten senkin perusteella kirjoitin tähän
jotain "keikkaduunia"? Mikä on siis ammattisi?
Mä itse olen alalla, jolla voin tehdä silloin tällöin töitä, jolloin joko mies tai mummi hoitaa lasta. Näin saamme muutaman satasen kuussa ylimääräistä kotihoidontuen lisäksi.
Silti kyllä nuukailen omista menoista: kosmetologilla tai hierojalla en ole käynyt koko aikana:-( (työssä käydessä kävin säännöllisesti), en ostele vaatteita itselleni ellei ole ihan pakko(myöskään mieheni ei osta),usein ruokakauppaan mennessä päätän summan millä pitää pärjätä, muuten tulee heräteostoksia, turhuuksia. Eli yritämme pärjätä yksinkertaisella perusruualla.
Lapsen vaatteet on suurin kulu, olen hurahtanut niihin, mutta bongailen huutiksesta ja alennuksesta. Myös itse myyn vanhoja vaatteita pois huutiksessa.
Näin meillä. Välillä kyllä masennus iskee, kun haluaisi jotain tehdä tai ostaa eikä ole rahaa.
Kotiin ei olla ostettu mitään. Kotia laitetaan sitten kun menen takaisin töihin.
Vaikka mies opiskelee ja minä olen kahden lapsen kanssa kotona. Eli tulot koostuu tuista ja opintolainasta (josta säästetään).
Ruuasta ei tingitä ja "roskaruokaa" syödään pari kertaa kuussa. Lasten vaatteet ollaan saatu ja saadaan ja pääasiassa lelutkin. Ostan yleensä aina vaatteet aleista. Meillä ei kulul rahaa kampaajin tai elokuvissa käyteihin. Hyvin pärjätään ja olen huomannut että on paljon onnellisempi kun rahaa ei ole kuitenkaan liikaa!
Mies tienaa sen verran hyvin, että tulemme hyvin toimeen.
Seuraan ruokatarjouksia, ostan poistohintaisia tuotteita pakkaseen ja muuten jemmaan. Kierrän kirppiksiä, korjaan, muokkaan ja ompelenkin vaatteita.
En elä leveästi, en meikkaa arkisin, kampaajalla käyn mahdollisimman harvoin. Ei harrasteta kovin mkalliita juttuja.
itellä ei ole tapana pahemmin tukeutua miehen tuloihin. toki käy ruokakaupassa usein. mutta itse kustannan lapsen/lasten vaatteet sun muut itse.joskus mieskin osallistuu,harvemmin mutta joskus. eli yleensä säästöä teen siinä etten käy pahemmin kampaajalla tahi ostele ittelleni niin paljoo vaatteita.niin enkä juuri ostele meikkei. ainoastaan hajuvesii ja dödöi joskus hiusvärei. ruoka on semmonen jossa ei pahemmin katella hintojen perään.toki myös tarjouksessa oleviakin ostellaan jos löytyy jotain. mutta lapset ja koti etusijalla =D no toi koti oli puoliksi huumorilla heitetty vaikka tykkäänki laitella kotia tai haluun kunnon keittiövälineet...