Miten naiset nykymaailmassa päästävät itsensä siihen tilaan

Mun mies elättää mua ja lapsia osin ja silti me päätetään asioista yhdessä ja eletään tasa-arvoisesti. Kinkkistä meillä ei ole ollenkaan.

Mun mielestä ei voi olla todellista tasa-arvoa, jos naisella ei ole omia rahoja.

Aika vanhakantainen ajattelutapa on se, että mies yksin elättäisi perheensä = on silloin myös perheen pää.

että jäävät miehistään taloudellisesti riippuvaisiksi?? Ei huolehdita omasta koulutuksesta ja työuran kehityksestä. Ei hankita omaa omaisuutta, kaikki ladataan miehen varaan. Sinisilmäisesti annetaan miehen laittaa perheen omaisuutta omiin nimiinsä, ei tehdä sopimuksia, ei eläkesäästöjärjestelyitä toisen ollessa kotona hoitamassa lapsia. Hullua! Monet täällä kehuskelee miehen palkalla, entä teidän oma? Siinä käy sitten vaan, että miehestä tulee varoineen talon herra joka tekee mitä lystää kun tietää vaimon pelkäävän elintason romahdusta eron tullessa vaimon ollessa täysin varaton. Miten te voitte pelata korttinne noin paskasti? Vaikka aina pitää tietysti uskoa onneen ja rakkauteen, niin tietty "taloudellinen kauhun tasapaino" pitää suhteessa säilyttää. Silloin ei pääse syntymään epätasa-arvoisia suhteita, jossa mies pääsee taloudellisesti niskan päälle pomottamaan.

Et ole tainnut koskaan tavata miestä, joka oikeasti ajattelisi, että hänen tienaamansa rahat ovat perheen yhteisiä? Et taida myöskään itse pystyä ajattelemaan niin? Onneksi meidän avioliitossamme asiat ovat toisin kuin teillä. Meidän ei tarvitse ajatella mitään "kauhun tasapainoa". Valitsin miehen huolella loppuelämää silmälläpitäen, eikä olisi tullut mieleenkään mennä naimisiin jonkun noin itsekkään kanssa.

pitäisi olla pyytämässä mieheltä rahaa omiin menoihin!

Mun mies elättää mua ja lapsia osin ja silti me päätetään asioista yhdessä ja eletään tasa-arvoisesti. Kinkkistä meillä ei ole ollenkaan.

Mun mielestä ei voi olla todellista tasa-arvoa, jos naisella ei ole omia rahoja. Aika vanhakantainen ajattelutapa on se, että mies yksin elättäisi perheensä = on silloin myös perheen pää.

Millä vuosisadalla te elätte jos tollasista vielä pitää taistella tai edes ajatella noin että joku on perheen pää?

että mun mieheni alkaisikin hoitaa ja päättämään meidän perheen talousasioista. Mahtaa mulla sitten olla oikein harvinaisuus miehenä, kun on viimeiset 8 vuotta maksanut meidän elämää ja lainaa. Jopa viettää aikaa miedän kanssamme, ja vaikuttaa ihan onnelliselta ja tyytyväiseltä. Kaikki omaisuus on myös hankittu avioliiton aikana, joten eipä tässä nyt ole hätää. Jos tämä nyt kosahtaisi, enkähän pärjäisi. Niin ja maksan myös itselleni eläkevakuutusta - yhteiseltä tililtä :)

pitäisi olla pyytämässä mieheltä rahaa omiin menoihin!

Toisaalta ei mun ole koskana tarvinnut pyytää, mulla on rinnakkaiskortti miehen tiliin. Omalle tilille tulee lapslisät, kyllä mä voin niitäkin käyttää "omiin menoihin".

pitäisi olla pyytämässä mieheltä rahaa omiin menoihin!

katsos kun on kaikki yhteistä. Myös tilit ja kummallakin on sinne kortit. Harva ihminen nykypäivänä käteisellä menonsa maksaa. Onneksi olkoon vaan sullekin.

Olen omillani toimeen tuleva vaikka mieskin löytyy. Minun tulot ovat suuremmat kuin miehen ja koulutus korkeampi. Meistä kumpikaan ei elä toisensa lompakolla. Molemmilta löytyy rahaa ruokaan ja elämiseen. Auto on minun nimissä. Itse hoidan omat vakuutusasiat ja mies omansa. Lapsia meillä ei vielä ole. (koska kuitenkin joku niin olettaa)



Minulta sujuu myös miesten työt. Osaan laittaa taulun seinälle porakonetta käyttäen. Renkaat vaihdan itse autoon, myös huollot autoon huolehdin itse. Voin sanoa, että nämä taidot opetti sinkkuvuoteni. Olen onnellisessa suhteessa ja osaan arvostaa itseäni ja omaa tahtoani. Meillä on miehen kanssa molemminpuolinen kunnioitus.

Nainen on naiselle susi, niin se vaan on.



En minä mahtanut sille mitään että rakastuttiin ja mies on mua paljon varakkaampi ja menestyneempi. Pitäiskö mun sen takia jättää mies että sillä on varaa ostaa muutakin omaisuutta kuin vaan se iänikuinen omakotitalo tai asunto?

Tai että mies haluaa että mä mun ei tarvitse omalla pienellä palkalla kitkuuttaa ja elää epatasa-arvoista elämää toisen rinnalla?



Voivoi! Käyttäkää nyt järkeä. Ensin rakkaus, sitten raha. Harmi jos kaikilla muilla ei niin ole.

enkä porata reikää seinään, silti mun mies haluaa olla mun kanssa.

Nainen on naiselle susi, niin se vaan on.

En minä mahtanut sille mitään että rakastuttiin ja mies on mua paljon varakkaampi ja menestyneempi. Pitäiskö mun sen takia jättää mies että sillä on varaa ostaa muutakin omaisuutta kuin vaan se iänikuinen omakotitalo tai asunto?

Tai että mies haluaa että mä mun ei tarvitse omalla pienellä palkalla kitkuuttaa ja elää epatasa-arvoista elämää toisen rinnalla?

Voivoi! Käyttäkää nyt järkeä. Ensin rakkaus, sitten raha. Harmi jos kaikilla muilla ei niin ole.

Vaan ihan siitä haluaako nainen myös tiettyjä taitoja ja omaa toimeentuloa. Ei sen takia eroamaan kannata alkaa että sattuu olemaan miehen "elättinä" ja rakkauttakin riittää. Ei kai siitä kannata itteensä ottaa että joku toinen osaa.

Ymmärrän että kaikilla ei ole mahdollisuutta oppia kaikkea, mutta ainahan voi paremman ammatin hommata ja voihan vaikka seuraavan auton ottaa omiin nimiinsä. Pieniä juttuja ja jos se ero olisi joskus edessä niin ei tarvisi miettiä ettei ole varaa lähteä.

Nainen on naiselle susi, niin se vaan on.

En minä mahtanut sille mitään että rakastuttiin ja mies on mua paljon varakkaampi ja menestyneempi. Pitäiskö mun sen takia jättää mies että sillä on varaa ostaa muutakin omaisuutta kuin vaan se iänikuinen omakotitalo tai asunto?

Tai että mies haluaa että mä mun ei tarvitse omalla pienellä palkalla kitkuuttaa ja elää epatasa-arvoista elämää toisen rinnalla?

Voivoi! Käyttäkää nyt järkeä. Ensin rakkaus, sitten raha. Harmi jos kaikilla muilla ei niin ole.

Mä en vaan käsitä sitä, että ei sitten tienata sitä omaa pientäkään palkkaa, vaan eletään toisen rahoilla.

Mä en pystyisi pelkästään makaamaan kotona, ilman että mulla olisi omaa työpaikkaa ja omaa elämää.

Ymmärrätkö? Mä olen täysin tyytyväinen mun nykyiseen ammattiin. En mä rupea tekemään jotain vaan sen takia että saan enemmän rahaa ja sitten mut ylennetään toisten silmissä, kun on se autokin omissa nimissä. Voi luoja!



Onneksi mun elämä ei oo noin pinnallista.

Asun ulkomailla ja meilläpäin on tavallista, että mies elättää perheen ja nainen on pitkäänkin kotona (jotkut tuttuni eivät KOSKAAN aio mennä töihin, pelaavat vaan golfia ja tekevät hyväntekeväisyysjuttuja). Silti yksikään näistä ammattimaisista kotirouvista ei ole mitenkään miehensä alamainen tai alistettu ressukka. Kaikki päättävät tasan tarkkaan omasta elämästään ja rahat ovat aina automaattisesti perheen yhteiset.



Avioeron sattuessa meilläpäin mies joutuu elättämään ex-vaimoaan ja lapsiaan, kunnes vaimo menee uusiin naimisiin tai lapset ovat täysi-ikäisiä. Siinä moni mies joutuu miettimään eroa muutamaan kertaan, että kannattaako...



Itse tunnen olevani meidän perheessä se perheen pää vähän liiankin usein, vaikka olen "vain" kotiäiti! Suurin osa päätöksistä tapahtuvat joko minun toimestani tai sitten yhteistyönä. Mies on tosi "easy-going", eikä ole ollenkaan pomottaja -tyyppiä. joutuu tekemään sitä töissä tarpeeksi, kotona haluaa vaan olla ja möllöttää. : D



Kotityöt meillä on jaettu kummallekin sopivalla tavalla, ei mitään valtataistelua silläkään saralla. Lasten kanssa mies puuhaa mielellään kaikenlaista.



En voi valittaa kyllä mistään, vaikka tällä hetkellä "elätti" olenkin. : ) Aion kyllä palata vielä työelämään, golf ei oikein riitä minulle elämän sisällöksi...

Miten siis tarkalleen ottaen olen miehestäni riippuvainen? Me olemme naimisissa ja jos ero tulisi, molemmat saisivat luonnollisestikin 50% omaisuudesta. Eli miten tässä minua sorretaan? Mihin tarvitsisin oman palkan, kun tulemme toimeen miehenkin palkalla? Ja tarkalleen ottaen miten se miehen se, että mies on talon herra ja perheen pää käytännössä näkyy? Miten mies on niskanpäällä ja miten ihmeessä minä olen onnistunut pelaamaan korttini paskasti???

jos toisella puolisolla on isot tulot ja toisella ei, niin erotessa isotuloinen usein joutuu maksamaan sille toiselle kuukausittain rahaa juuri tästä syystä ns. alimony

toisin kuin suomessa.

elannon varaan. Kaksi kertaa olen ollut äitiyslomalla ja n. puoli vuotta siihen päälle hoitovapailla (toisella kerralla vähän enemmän). Silloinkin minulle oli tärkeää osallistua esim. asuntolainan lyhennyksiin samassa suhteessa kuin töissä ollessani. Tämän mahdollisti omat säästöni. Toki isompia hankintoja mies maksoi enemmän, mutta koin itse erittäin tärkeäksi, että myös minä maksoin kuluja, vaikka olinkin "vain" kotona. Ymmärrän, jos joku tekee toisin. Itse en edes uskaltaisi jäädä vuosiksi kotiin, koska pelkään suoraan sanottuna etten kotivuosien jälkeen saisi töitä. Se minua pelottaa enemmän kuin että mies jättää. Siis kuka palkkaisi minut enää mihinkään, jos olisin vaikka 5-6 vuotta kokonaan pois töistä? Uskon, että mahdollisuuteni saada oman alani töitä todellakin heikkenisivät merkittävästi. En itsekään ensimmäisenä palkkaisi 10v. kotona ollutta, jo työelämästä syrjäytynyttä naista (tai miestä).

Kun tekee lapset nuorena, ei tarvi hätäillä töiden saannista hoitovapaiden jälkeen vaan on vuosikymmeniä aikaa vielä opiskella ja tehdä töitä!

Kun tekee lapset nuorena, ei tarvi hätäillä töiden saannista hoitovapaiden jälkeen vaan on vuosikymmeniä aikaa vielä opiskella ja tehdä töitä!

Ja sitä ennen luin itselleni korkeakoulututkinnon, jota haluan hyödyntää. Toki voisin opiskella, mutta siitä olen saanut ihan kiintiön täyteen tällä erää. Kieltämättä lapset kannattaisi tehdä ihan nuorena parikymppisenä, silloin tuo opiskelukin olisi paremmin mahdollista. Itselläni meni toisin päin. Mutta jos olet ensin vuosia kotona, ja sitten taloudellisen tilanteen vuoksi olisi pakko mennä töihin, mutta et saakaan niitä? Opiskelu ei ole silloin ihan samanlainen vaihtoehto, kun opintotuella ei perhettä elätetä. Siksi mieluummin näin, ollaan työelämässä ilman liian pitkiä taukoja, kun vakituisen työpaikan on sattunut saamaan ja vielä melko hyvän palkankin.