erinomaisen hyvän pointin kasvatukseen liittyen

Meillä oli akkoja vain päiväkodissa töissä, sitten tuli yksi miestyöntekijä, joka otti tämän saman asian puheeksi.



Oltiin kielletty pihalla suunnilleen kaikki, missä oli pienikin vaara saada naarmu. No mies sai puhuttua ja näytettyä, että lasten taidot vain kehittyvät ja kasvavat, kun saavat esim. kiipeillä siihen pihapuun alimmille oksille.



Ja kuinkas ollakaan, toisin kuin luulisi, vanhemmilta tuli kovasti kiitosta näistä menettelyistä.

nimenomaan painotetaan, että jo pienten lasten tulee pärjätä ja olla omatoimisia, vaikka muualla maailmassa on toisin, kovastikin.



Mut ihan sama, aina joku on jotain mieltä, ja perustelee sen hyvin, toinen täysin päinvastaista, ja sillekin löytyy hyvät perustelut, eli tarvinnee jatkaa omana itsenään ja kasvattaa oman näkemyksensä mukaan, sopivasti kaikkea :)

olen antanut lapsen mm. satuttaa itseään vähäsen

tilanteissa joissa olisin voinut mennä väliin.



parempi pieni haava ja oppi siitä menee perille

kuin ylihuolehtiminen ja jokin kerta sitten



taitamaton kersa satuttaa itsensä pahemmin .

Meillä oli akkoja vain päiväkodissa töissä, sitten tuli yksi miestyöntekijä, joka otti tämän saman asian puheeksi.

Oltiin kielletty pihalla suunnilleen kaikki, missä oli pienikin vaara saada naarmu. No mies sai puhuttua ja näytettyä, että lasten taidot vain kehittyvät ja kasvavat, kun saavat esim. kiipeillä siihen pihapuun alimmille oksille.

Ja kuinkas ollakaan, toisin kuin luulisi, vanhemmilta tuli kovasti kiitosta näistä menettelyistä.

Olin sijaisena kahdessa erilaisessa päiväkodissa. Toisessa ihan kaikki oli kielletty, juokseminen, kiipeily lumivallien päällä. Sitä ja tätä ei saanut tehdä kun se sattui korviin tai oli muuten vain vaarallista. No mitä tekivät nämä lapset, kävivät valtataistelua johtajuudesta ja tappelivat yhtenään, eivät osanneen leikkiä keskenään ollenkaan.

Toisessa päiväkodissa sai tehdä sisälläkin lähes kaikkea paitsi juossa. Yhteiset leikki-ja askasrteluheteket kuuluivat asiaan ja ne sujuivat hienosti. Ulkona talvella sai leikkivälineiksi pulkkamäkivälineet ja jokainen joka pääsi lumikasan päälle sai sinne itse kiikkua ja tulla myös ihan itse alas. Lapset leikkivät ihan omia leikkejään keskenään pihalla ja laskivat innoissaan mäkeä. Harvoin tarvitsi olla riitoja selvittämässä.

Ja arvatkaapa kummassa päiväkodissa olu mukavampi olla töissä ja työntekijöilläkin oli parempi yhteishenki?!

tuo, mitä en ollut tuosta asiasta ajatellut aiemmin, että lapset tosiaan oppivat vastaisuuden varalle ottamaan riskejä. Olen siis aina ajatellutkin, että lasten on hyvä saada temppuilla yms, jotta selviävät pienistä kolhuista, eikä kaikki pieni vastoinkäyminen ole vakavaa. Mutta että todella, lapset kasvavat aikuisiksi, jotka uskaltavat ottaa riskejä ja tehdä ei niin turvallisia päätöksiä.

Lasten pitäisi oppia...

...kulkemaan vieraidenkin ihmisten keskellä, ja antaa leikkiä ilman jatkuvaa valvontaa ja varoittelua

Annoin kaksivuotiaan poikani kulkea kesällä väkijoukossa yksin, seurasin häntä kuitenkin koko ajan, näin tarkalleen missä hän oli ja mitä teki. Ja mitä siitä seurasikaan, lastensuojeluilmoitus. Huoh. Lapseni juoksee ympäriinsä ilman valvojaa, huhhei, aika vaikeaa sitäpaitsi pitää vilkasta kaksivuotiasta koko aikaa rattaissa vöissä tai kulkea käsikkäin.

Lasten pitäisi oppia... ...kulkemaan vieraidenkin ihmisten keskellä, ja antaa leikkiä ilman jatkuvaa valvontaa ja varoittelua

Annoin kaksivuotiaan poikani kulkea kesällä väkijoukossa yksin, seurasin häntä kuitenkin koko ajan, näin tarkalleen missä hän oli ja mitä teki. Ja mitä siitä seurasikaan, lastensuojeluilmoitus. Huoh. Lapseni juoksee ympäriinsä ilman valvojaa, huhhei, aika vaikeaa sitäpaitsi pitää vilkasta kaksivuotiasta koko aikaa rattaissa vöissä tai kulkea käsikkäin.

Hah, onhan se _todella_ vaikeaa :D

Kyseessä oli koko päivän aamusta iltaan kestävä ulkoilutapahtuma.

Katsoin saman ohjelman aika lopusta aivan loppuun ja totesin itsekseni, että niinhän minäkin olen lapsuuteni viettänyt: kiipeillen puissa, leikkimällä metsissä, hyppimällä kallioilta alas lumihankeen, hiipimällä kaveriporukan kanssa autiotaloille nuuskimaan, olisiko siellä ketään laitapuolen kulkijaa nukkumassa jne., jne.



Ylisuojelevan äidin vuoksi en koskaan kertonut reissuistani kotona. Hän sai tietää jutuistani vasta, kun olin täysi-ikäinen.

Sinänsä ikävä juttu, mutta ilman noita leikkejä, pelkän äitini ikeen alla, olisin ollut huomattavasti arempi, suorastaan sairaalloisen arka. Siitä olen varma.

Katsoin saman ohjelman aika lopusta aivan loppuun ja totesin itsekseni, että niinhän minäkin olen lapsuuteni viettänyt: kiipeillen puissa, leikkimällä metsissä, hyppimällä kallioilta alas lumihankeen, hiipimällä kaveriporukan kanssa autiotaloille nuuskimaan, olisiko siellä ketään laitapuolen kulkijaa nukkumassa jne., jne. Ylisuojelevan äidin vuoksi en koskaan kertonut reissuistani kotona. Hän sai tietää jutuistani vasta, kun olin täysi-ikäinen. Sinänsä ikävä juttu, mutta ilman noita leikkejä, pelkän äitini ikeen alla, olisin ollut huomattavasti arempi, suorastaan sairaalloisen arka. Siitä olen varma.

sairaalloisen aroista, vaikka varmasti montaakin lasta ylisuojellaan, kielletään ja muistutetaan vaaroista alituiseen.

Hah, onhan se _todella_ vaikeaa :D

Kyseessä oli koko päivän aamusta iltaan kestävä ulkoilutapahtuma.

mitä mielestäsi pitäisi tehdä, joka viisastelit, että onpa vaikeaa? Pakottaa lapsi väkisin rattaisiin ja antaa sen huutaa siellä? Vaiko vetää perässä kädestä, kun lapsi vaan roikkuu siinä ja huutaa ja raivoaa? Varmaan tulisi tällaisestakin lastensuojeluilmoitus, kun lasta vaan huudatetaan ja huudatetaan ja raahataan väkisin kädestä/sidotaan väkisin rattaisiin...

jokainen tekee tyylillään ja jaksamisellaan ja kyvyillään.

Asia menee liiallisuuksiin siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa näkemään ympäröivän maailman pahuuden pesäkkeenä ja kaikki ihmiset negatiivisessa sävyssä.

Hälyttävin merkki on kuitenkin, kun lapsi menettää vanhempaansa/vanhempiinsa luottamuksen niin, ettei enää voi kertoa asioistaan suoraan, vaan joutuu salailemaan niitä. Vaarana on silloin, että lapsi kapinallisuuksissaan menee (salaa vanhemmiltaan) äärimmäisyyksiin esim. rohkeuden tavoittelussaan.

Katsoin saman ohjelman aika lopusta aivan loppuun ja totesin itsekseni, että niinhän minäkin olen lapsuuteni viettänyt: kiipeillen puissa, leikkimällä metsissä, hyppimällä kallioilta alas lumihankeen, hiipimällä kaveriporukan kanssa autiotaloille nuuskimaan, olisiko siellä ketään laitapuolen kulkijaa nukkumassa jne., jne. Ylisuojelevan äidin vuoksi en koskaan kertonut reissuistani kotona. Hän sai tietää jutuistani vasta, kun olin täysi-ikäinen. Sinänsä ikävä juttu, mutta ilman noita leikkejä, pelkän äitini ikeen alla, olisin ollut huomattavasti arempi, suorastaan sairaalloisen arka. Siitä olen varma.

Tänä päivänä lapset ovat harvoin arkoja, puhumattakaan sairaalloisen aroista, vaikka varmasti montaakin lasta ylisuojellaan, kielletään ja muistutetaan vaaroista alituiseen.

Hah, onhan se _todella_ vaikeaa :D

Kyseessä oli koko päivän aamusta iltaan kestävä ulkoilutapahtuma.

"antaa mennä vaan"

Kun 2v uhmis ei suostu mihinkään ja äiti antaa mennä vaan, on useimmiten tuloksena kasvattamaton lapsi. Kysyit ohjeita.. No kannaattaako uhmiksen kanssa olla aamusta iltaan-tapahtumassa, onko ruokailu ja uni jotenkin rytmitettävissä? Voisiko siinä olla vika, ettei lapsi pys jonkinlaisessa "ohjauksessa".

Joka tapauksessa, metsissä juokseminen ja meneminen itsekseen koskee mun mielestä yli 5-vuotiasta. Sitä ennenkin tosi vanhemmat voivat rohkaista tekemisissä, mutta silloin ollaan vanhemman valvovan silmän alla. Olen puhunut!

Jos vaikka päiväkodissa lapsi tippuu puusta tai kiveltä ja loukkaa itsensä. Niin heti vanhemmat ovat hakemassa korvauksia ja etsimässä syyllisiä. Ja päiväkodin omistaa kunta, joten kunnalle tulee maksettavaa.

Meidän kunta onkin päättänyt poistaa päiväkodeista kaikki kivet ja puista sahattu oksat, ettei lapsi pääse sinne. Nyt alue on turvallinen. Samoin kouluista on vaarallisisa leikkivälineitä poistettu.

ei muuta :(