Rakastaminen tahdon asia?

eli ei ole tahdon asia ei...

Jossain noissa hääketjuissa särähti korvaan lause että "työtähän se vaatii".



Rakastaminen ei ole tahdon asia, mutta yhdessä pysyminen, kaikista vaikeuksista huolimatta toki on.



Mutta jos rinnalla on ihminen jota syvästi rakastaa, toisen puutteista huolimatta ja siten että pystyy olemaan täysin oma itsensä. Ja että molemmat joustavat koska rakastavat toisiaan, rakkaus kestää ja vain syvenee entisestään.



Mutta jos rakkaus on yksipuolista, vain toinen joustaa ja toinen nielee hiljaisesti kiukkunsa, eikä toista hyväksytä 100%, ei tätä syvenemistä voi tapahtua.



Rakastamiseen ei voi ketään kuitenkaan pakottaa.

TAhdon avulla pidetään pitkä liitto koossa niinä hetkinä kun se tunne on kadonnut (väliaikaisesti) jonnekin. Sen takia se pappi siellä alttarilla kysele, että tahdotko rakastaa sekä myötä- että vastoinkäymisissä, kun nimenomaan niiden vastoinkäymisten aikana se rakkauden tunne voipi olla aika vähissä...

tuntea aitoa rakkautta jotakuta kohtaan. On muuten hölynpölyä väittää että kadonnut ra´kkaus tulee takaisin kun vaan tahtoo...ei pidä paikkaansa. Tulee tai sit ei tule mutta tahtotila se rakastaminen ei ole. Moni kyllä tahtoo pysyä yhdessä vaikka rakkautta ei olisikaan.

Rakastumisen tunne ei ole tahdosta kiinni. Se kun ollut ihmisen kanssa pitempään ja päättänyt hyväksyä puolison ja omat puutteet sekä pyrkiä selviämään niin hyvistä kuin huonoista hetkistä, se on tahdon asia. Sitä on rakastaminen.

Myös se, että jos ei vaikeuksista ja yrityksistä huolimatta selvitä ja antaa itselleen ja toiselle luvan luovuttaa, sekin on eräänlainen rakastamisen muoto ja tahdon asia.

ihminen rakastaa toista ihmistä sitä enemmän, mitä enemmän tekee hänen vuokseen asioita. Siis kun huolehtii toisesta ihmisestä, se lisää rakkautta.



Tuli vain tästä mieleen kun luin, että tuolla tavallahan voi tietoisesti lisätä varmaan parisuhteessakin rakkautta toista kohtaan.



Jännä juttu tosiaan, että se ei ollut tutkimuksessa niin päin, että mitä enemmän toinen tekee minun vuokseni, sitä enemmän kiinnyn häneen (vaikka voi se niinkin olla), vaan mitä enemmän minä teen hänelle!