Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ne jotka väittävät rakastavansa

Vierailija
21.06.2010 |

esim. 15 vuoden yhdessäelon ja muutaman lapsen saamisen jälkeen miestään enemmän kuin vastarakastuneena, ovat hienostelevia liioittelijoita.



Vastarakastumisen pyörryttävään hurmaan ei kerta kaikkiaan pääse enää sen jälkeen, kun ne pari kuherrusvuotta on takana ja arki on lapsenkakkaa, pierunhajua, ylösjätettyjä vessanistuimia, ihokarvoja suihkukaivossa ja reikiä sukissa.



Rakastaminen on eri asia, tahdon asia. Sekin voi olla syvä tunne, mutta rakastumisvaiheen jalat alta-fiilistä se ei intensiteetissä voita mitenkään päin.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
21.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en missään vaiheessa ollut mitenkään rakastumisen huumassa (ihastunut kylläkin) mutta nyt 20v jälkeen rakastan todella paljon.

Vierailija
2/7 |
21.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onneksi mun arki ei ole kuvailemaksesi maailmaksi muuttunut vaan se on juuri sellainen kuin sen itse teen. Kyllä mulla ainaskin meni jalat alta moneen otteeseen yhteisen viikonlopun aikana, mmm... Miten lapsen saamiset ovat vaikuttanueet muka siihe rakkauden vähenemiseen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
21.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyllä meillä ainakin on arki vienyt terän suhteelta mutta edelleen olen valmis lentämään kuuhun jos käsky käy joten jotain syviä tunteita on jäänyt :) olkoon sitten rakkaus tai miehen uskollisuus.



Sen olen huomannut että lapsia rakastan enemmän kuin vaimoa koskaan.

Vierailija
4/7 |
21.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin kait, tuli vaan yllätyksenä sitten kun alkoi lapsia putkahtelemaan. Luulin aina että on vain yhdenlaista oikeaa rakkautta (tm)

Tämä kait asia joka on itsestäänselvää jälkikäteen?

Vierailija
5/7 |
21.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aikoinaan, joku viisa ihminen kirjoitti minulle ihanasti. "Sitten, kun alkuhuuma haihtuu, kun toinen ei saakaan enään jalkoja alta, perhosia vatsaan. Sitten, kun lapset huutavat rivissä ja vaativat kokoajan jotain, kun illan tullen ainoa asia on nukkuminen. Sitten, kun toiselle kasvaa maha, kun kasvoihin tulee ryppyjä, kun hiukset harmaantuu. Jos vielä sittenkin haluaa seistä toisen rinnallla, olla tukena ja lohtuna, olla vierellä vaikka elämä ei hymyile. Silloin tietää, että sängyn toisella laidalla nukkuu "se oikea". Silloin tietää, että on löytänyt oikean ja todellisen rakkauden. On löytänyt Ihmisen, joka on valmis tarttumaan käteesi ja seisomaan rinnallasi kumppanina, ei pelkkänä rakastettuna.

Vierailija
6/7 |
21.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että rakastan tuolla neljää vesirokkoista lastamme hoitavaa miestäni enemmän kuin sitä hampputukkaista, meikkaavaa poikasta, joka näki perkeleitä kotitalonsa katolla.



Nuorten rakastumisen huumaa ei voi verrata rakkauteen, mikä kasvaa vasta ajan kanssa.



Valitettavasti kumoan väitteesi omalta osaltani, meillä rakastetaan ja välitetään paljon, paljon enemmän kuin silloin vastarakastuneina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
21.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

syvän rakastumisen tunne meneekin ohi! Eihän siten kukaan jaksaisi elää...



Mutta olen eri mieltä. 15 vuoden ja lasten jälkeen VOI olla hyvinkin rakastunut. Ei ehkä joka päivä, arkihulinassa, mutta aina niitä hetkiä pilkahtaa...