Olen kuvitellut olevani tavallinen äiti, mutta ilmeisesti poikkean kovastikin normaalista:

Pidän lapsistani ja lasteni kavereista. Meillä saa kyläillä luvan kanssa lähes päivittäin ja lapseni saavat kyläillä lähes päivittäin kavereidensa luona. Otamme usein lastemme kavereita mukaan, kun lähdemme käymään esim. uimassa, kirjastossa jne. Koska lapset ovat lapsia, eivät he aina osaa käyttäytyä kuten aikuiset haluaisivat. Tästä syystä välillä tulee lasten kesken riitaa, joku tavara voi särkyä tms. Pidän näitä normaalina lapsuuteen kuuluvina seikkoina ja en tule niistä tänne tekemään selontekoa katkeralla tai omahyväisellä mielellä, kuinka muiden lapset tekivät sitä ja tätä. En myöskään kauhistele lasten kavereiden saamaa kasvatusta. Tiedän, että he ovat saaneet hyvän kasvatuksen, vaikka käyttäytyvätkin ikäistensä tavoin :). Meille ei halutakaan pikkuaikuisia. Ja koska kyse on lapsista, ajattelen, että aikuisena voin heitä ohjata. Talossa talon tavalla. En seiso katsomassa suu auki, kun lapsi tekee jotain sellaista, joka meillä ei ole hyväksyttyä, vaan sanon asiasta ja puutun tilanteeseen. En tule tänne kauhistelemaan, että lasteni kavereille mikään ei kelpaa, tai he ovat kuin kotonansa tms. MINÄ olen meidän perheen aikuinen eikä minulla ole tarvetta taantua lapseksi käyttäytymiselläni. Osaan aukaista suuni ja hoitaa tilanteen.

pidän myös lasteni kavereiden vanhemmista. Tiedän, että he tekevät parhaansa kasvattaessaan lapsiaan. Tiedän myös, että meidän Eino-Petterikin on vielä lapsi ja voi sen joskus käyttäytymisellään näyttää kyläillessään kaverinsa kotona. Odotan, että mikäli Eikka käyttäytyy huonosti, puuttuu perheen aikuinen tilanteeseen.

Mikä teitä vaivaa, kun olette jatkuvasti ja koko ajan arvostelemassa kaikkea? Onko se tyytymättömyyttä omaan elämään? Uusavuttomuutta kohdata ihmisiä ja lapsia? Huonoa itsetuntoa, joka esiintyy pätemisen tarpeena? Pelkoa, että jollakin on jotain paremmin? Kypsymättömyyttä ihmisenä?



Huoh. Varmaan noita kaikkia yllä mainittuja. Lapset oppivat käyttäytymistä vanhemmiltaan. Melkoisen huonot eväät saavat maailmaansa kasvaessaan arvostelevassa ja suvaitsemattomassa ilmapiirissä. Valitettevasti tällaisia lapsia näkyy paljon koulumaailmassa. Ja kaikista pahinta on se, että tällaisista lapsista ei aidosti pidetä..