Koiraihmiset, apua!

ja joku teilasi. Vauva pitää saada koiraa ylemmäksi. Vauvan huoneeseen menon voi koiralta kieltää kokonaan.

Unohtakaa jo noi arvojärjestyslätinät, pomot ja isännät, koira tekee sitä mikä on sille kannattavaa eikä se numeroi ihmisiä arvojärjestykseen. Kouluttakaa vaan ne koiranne määrätietoisesti, ja osoittakaa selkeästi mikä sille kannattaa ja mikä ei, niin ootte kaikki onnellisia ilman että tarvii ajatella että yrittääkö koira nyt kenties olla pomo perheessä :D 70-luku ei oo muodissa koirankoulutuksessa... siirtykää tekin 2010-luvulle ;)

... että selkeästi näyttäminen ja määrätietoinen kouluttaminen ei tarkoita sitten mitään koiran kiltiksi hakkaamista, vaan oikein palkkaamista ja palkan poistamista, toisin sanoen positiivisen ehdollistamisen menetelmää!

Meillä on omien koirien kanssa auttoi se, että saivat valvotusti tutustua vauvaan. Yksi koira oli vauva-aikanakin lapsesta kiinnostunut, muut eivät sen jälkeen, kun olisivat todenneet, että tällainen tapaus.



Kun lapsi alkoi liikkua ja syöttää koiria, niin muutkin ovat olleet kiinnostuneita. Jumaloivat lasta, koska saavat häneltä makupaloja. Välillä kyllä kokeilevat rajojaan eli varastavat lapselta, mutta nyt 1-vuotias osaa jo itse komentaa koiria, jos jotain kepulia koittavat.



Kukin koira reagoi lapseen oman luonteensa mukaisesti. Vanhuksemme ei ole ollut lapsesta oikeastaan missään vaiheessa kiinnostunut.



Staffin kokoisen koiran pitäisi kyllä erillään lapsesta. Ne ovat sellaisia jyriä, että en edes aikuisena halua niitä lähelleni.

... että selkeästi näyttäminen ja määrätietoinen kouluttaminen ei tarkoita sitten mitään koiran kiltiksi hakkaamista, vaan oikein palkkaamista ja palkan poistamista, toisin sanoen positiivisen ehdollistamisen menetelmää!

Positiivinen = tilanteeseen tuodaan jotain

Negatiivinen = tilanteesta viedään jotain pois

Sen mukaan, onko kyse vahvistamisesta vai rankaisemista, saadaan muodostettua neljä termiä, joilla koiraa voidaan kouluttaa.

johon koira ei saa tulla. Komennat aina pois kun menee lähelle vauvaa.

Sittenhän se vasta alkaakin kiinnostaan.. ja mitäs sitten ku lapsi alkaa liikkuun liikkuun ja menee lähelle koiraa ja koira ei oo ollenkaan saanu tutustua mikä se on...

Antakaa koirallekin aikaa ja tilaa.. Itselläni oli vuoden vanha koira ku lapseni syntyi ja iso koira olikin... aikaa ja totuttelemista se vaatii, tottakai pentukoira on yli innokas ku jotain uutta tapahtuu... Pitää vaan antaa rauhassa haistella ja olla mukana. Tietty pitää asettaa koiralle rajat ku esim vauva on tissillä ei koira saa tulla siihen vaan odottaa kauempana ja sänkyyn ei saa mennä vauvaa härppimään yms...

älä ainakaan itse ala panikoimaan ja stressaan tilanteesta sen vaistoo silloin niin koira kuin vauvakin, hiljaa hyvä tulee ja malttia.

Ekan kahden viikon aikana yksikään koira ei tullut vauvan lähelle vaan vauvan tuoksu (=käytetyt vaatteet) menivät valvotusti koiran lähelle, tavoitteena Millanin oppien rauhallinen, alistuva mieli. Eli kun koira oli rauhottunu, se sai haistaa hallitusti vauvan tuoksua ja tilanne pidettiin rauhallisena. Pikkuhiljaa, kun koirat ovat ymmärtäneet että rauhallisuudella saavuttaa jotain, olen antanut niiden liikkua vapaammin vauvan ympärillä ja kun vauva oli kuukauden, ne saivat ensimmäistä kertaa nuuskaista suoraan vauvaa. Yhäkin hallitun rauhallisesti.



Tällä tavoin edeten ne ovat oppineet kunnioittamaan vauvan tilaa, eivät ulkonakaan riehu/pelmua vauvan vaunujen lähellä (me ei käydä koskaan remmilenkillä, vaan koirat saavat ulkoilla irrallaan). Koirat on kooltaan ministä jättiläiseen ja tottuneet kyllä isompiin lapsiin (yli 5v).

jos ja kun koira ei ole teidän oma, niin eihän mitään ongelmaa ole. Sanot sille kummille, että vie koiransa kauemmas vauvasta, kun ei osaa käyttäytyä. Niinkin yksinkertaista.

Ei appivanhempien koirallakaan ole mitään asiaa meidän lapsen lähelle, kun ne käytöstavat puuttuu.



Oman koiran kanssa ei ole mitään ongelmaa, kun sen kanssa on arvojärjestykset kunnossa ja koira uskoo puhetta. Tosin eipä sen omankaan tarvii nuohota lapsessa kiinni. Koira kun ei ole lapsen leikkikaveri.

Noin nuoresta koirasta saa vielä ihan hyvän.

on varmaankin arvojärjestyskysymys.



Minkärotuinen koira on?

ja tottelevaiuus auttavat tähänkin.. Koiralle rajat miten lapsen kanssa saa käyttäytyä, kieltoa ja rauhoittumis harjoituksia. Hakeutukaa johonkin koirakouluun alkeiskurssille. Koira tarvitsee aikaa, tekemistä ja paneutumista kasvattamiseen ensimmäisen vuoden ajan ainakin. Vauva siihen saumaan saa minut ajattelemaan, että koira saattaa jäädä liian vähälle ja siitähän seuraa ongelmia.

johon koira ei saa tulla. Komennat aina pois kun menee lähelle vauvaa.

vienyt aikaa koiralta. Ihan luonnollistahan se on mutta koira voi tulla mustasukkaiseksi vauvasta ja siitä seuraa ongelmia.



Veisin paljon juoksemaan esim. koirapuistoon ja niin väsyttäisin koiran hyvin JOKA PÄIVÄ. Koira on aikuinen vasta 3-vuotiaana joten siihen asti pitäisi jaksaa kouluttaa.



Aika kova homma varmasti vauva ja noin nuori koira, en olisi itse henkilökohtaisesti tuohon ryhtynyt.

Vauvasta ei saa tehdä koiralle mitään erikoista ja mielenkiintoista ja pelottavaakin. Kun silmä välttää niin koira on siellä ja tekee ties mitä.

Muutenkin kuulostaa todella epätasapainoiselta laumalta jos koira ei saa mennä yhtä ihmistä lähellekään. Ihan kummallinen ohje!

AP mene ammattilaiselle, näihin ohjeisiin ei ole uskominen!!

Luot vauvan ympärille tilan johon koira ei saa tulla. Komennat aina pois kun menee lähelle vauvaa.

Koira ei siis ole omaan perheeseeni kuuluva, vaan hyvän ystäväni, lapseni kummin koira. Luonnollisesti olemme siis paljon tekemisissä ja kyläilemme, joten kohtaamisilta ei voi välttyä.. Koira on Staffordshirenbullterrieri. Se on oikein kiltti ja suloinen koira, mutta kovin villi ja siksi mahdoton yhtälö vauvan kanssa.. :(

Ei koiran tarvitse olla samassa tilassa vauvan kanssa. Koira on kuitenkin koira, joka reagoi ympäristönsä ärsykkeisiin, saattaa vahingossa satuttaa vauvaa. Valvotussa tilanteessa koira ja vauva voi oleilla yhdessä. Tärkeää olisi, että alat harrastamaan koiran kanssa, vaikka tottelevaisuuskoulutusta jolloin rakennat hyvän yhteistyökyvyn koirasi kanssa. Koirasi on villissä iässä, joten tiukka ote koiran toimiin. Jos käyttäytyy vauvaa kohtaan tavalla joka ei ole toivottua, ruikkaa vaikka vesipullolla nenään tai yksinkertaisesti vie koira pois tilasta, jolloin vauvaa tuuppimalla ei saavuta mitään mieluista. Koira saattaa olla vaikka metsästämässä sinun huomiotasi tuuppimalla vauvaa, jos annat koiralle huomiota aina kun se käyttäytyy niin (koiralle se negatiivinenkin huomio voi olla positiivista jos se ei sitä oikein muuten enää vauvan tultua saa). Yleensä on hyvä jättää huomioimatta silloin kun ei halua jotain tekoa vahvistaa ja palkita silloin kun koira tekee oikein, mutta vauvan kanssa ei niin voi toimia.



Joten anna koiralle huomiota kun se toimii haluamallasi tavalla. Käy sen kanssa kaksin lenkillä, taputtele ja kehu kun koira on rauhallisesti, ja varsinkin kun koira oleilee rauhallisesti vauvan kanssa: kehu, silitä ja osoita, että nyt menee hyvin, ja jos 'virhe' tapahtuu, kiellä ja vie koira tilasta pois, vaikka portin taakse sen kummemmin koiralle juttelematta tai sille sen enempää huomiota jakelematta.

Ei sitten liene hätää kun koira ei kuulu omaan perheeseen! voitko esim. pyytää että koira ei vieraillessa ole vauvan kanssa samassa tilassa, koska koira on niin villi. Saattaa koiran omistaja siitä loukkaantua jos kovin herkkänahkainen on, mutta sais sitten kyllä ottaa nokkiinsa ja kouluttaa koiransa paremmin ;)



En kyllä itse antaisi villin nuoren staffin hengailla tulevan vauvani kanssa.

johon koira ei saa tulla. Komennat aina pois kun menee lähelle vauvaa.

Nimenomaan näin. Vauvasta tulee tällöin isäntä. näin koirakouluttaja meille neuvoi.