erityisluokka = tarkkailuluokka?

Tarkkailuluokka/ apukoulu = erityisluokka.



Ennen tarkkikselle laitettiin häiriköt, nykyään siellä lapsilla kehityksen ja oppimisen ongelmia eli sairaita joukossa

opettaa erilaisista oppimishäiriöistä ja vammoista kärsiviä oppilaita. Luokkakoko on pienempi ja käytössä on enemmän avustajia.

Erityisluokalla opiskelee erityisopetuspäätöksen saaneita oppilaita, joiden on katsottu parhaimmaksi opiskella erillisellä (erityis)luokalla. Noin puolet erityisoppilaista opiskelee yleisopetuksen ryhmissä (eli tavallisella luokalla).



Erityisluokkia on erilaisia esimerkiksi tunne-elämän kuntouttava luokka tai näkövammaisten luokka. Lista on pitkä ja käytännöt vaihtelevat eri kaupungeissa.



Tarkkailuluokkaa vastaa ns. sopeutumattomien luokka, mutta en tiedä, onko sellaisiakaan enää.

usein syynä on adhd tai tunne-elämän häiriö. Onneksi nykyään osataan jo diagnosoida, kuntouttaa ja suhteuttaa opetusta lapsille sopiviksi.

Tarkkailuluokkaa vastaa ns. sopeutumattomien luokka, mutta en tiedä, onko sellaisiakaan enää.

Eli niitä "sopeutumattomia" ei enää ole?

"Kaikille lapsille samat mahdollisuudet oppimiseen."



Onko erityisluokat sittenkään se paras vaihtoehto?

tottakai erityisluokkia tarvitaan, koska isoissa luokissa ei kuitenkaan ole tarpeeksi aikuisia/oppilas.

vaan pitää pyytää kauniisti.



Ja sitten nämä nico-petterit eivät tottele.

koska se leimaa parantumattomaksi ja kuntoutuskelvottomaksi. Kaikkea voidaan kuntouttaa.

jolla on kuntoutus vielä kesken, ei siis lopullisesti sopeutumaton.

Termit on tosiaan hieman muuttuneet, kun ei haluta leimata ketään, mutta ei ne historian "tarkkislaiset" ole kadonneet mihinkään.



Käytännössä erityisluokalle siirretään monen eri syyn vuoksi. Yleisimpiä on oppimisen ongelmat (=kehityksen viivästymä, oppimisvaikeus,...) ja käytöksen ongelmat (=adhd, ja monella eri diagnoosilla tai ilman olevat "tarkkis"-laiset.) Isommissa kouluissa on vielä monesti jaoteltu erityisluokat niin, että oppimisongelmaiset on toisessa ja tarkkislaiset toisessa. Pienemmässä koulussa voi olla, että on vain 1 erityisluokka, jossa kaikki nämä ovat sekaisin. Tai voihan se isommassakin olla, että on seksaisin, jos on esim. 2 tarkkislaista, jotka tappelee keskenään niin heidät laitetaan eri ryhmiin.

paperilla niistä sanotaan aina yhdksän hyvää ja kymmenen kaunista mutta todellisuus on toinen. Sanotaan esimerkiksi, että erityisluokkia opettaa erityisopettaja, jolla on paremmat valmiudet auttaa ongelmissa. Ja että koska siellä on yleensä vähemmän väkeä kuin tavisluokalla, niin oppilaille riittää enemmän huomiota. Mutta katinkontit. Oikeasti useimpia erityisluokkia Suomessa opettaa täysin kouluttamaton kouluavustaja, jolla ei olisi oikeasti valmiuksia opettaa edes kilttejä ja lahjakkaita lapsia, erityislapsista puhumattakaan. TÄmä tilanne on tietysti laiton, ja siksi näiden sijaisten sopimukset ovat viikko- tai päiväkerrallaan solmittuja ja motivaatio ja sitoutuneisuus tietysti sitten sen mukainen. Ja niille lapsille ei riitä sitäkään vähää aikaa ja huomiota kuin tavisluokassa, koska jokainen pienryhmän kersa tarvitsisi sitä miljoona kertaa enemmän ja sitä sijaista taas kiinnostaa miljoona kertaa vähemmän. Niin että oikeasti erityisluokat eivät ole edes tarkkailu- tai apukouluja, ne ovat vain varastoja, joissa lapsiraukkoja pidetään kunnes heidät voi 16-vuotiaina heittää oman onnensa nojaa.

missäs ne "tarkkislaiset" ovat, jos eivät erityisluokassa? Ovatko ne kaikki normaaliluokissa? Kas, kun ei minun lasteni luokalla ole näitä tarkkislaisia. Koulussa on erityisluokka, johon laitetaan levottomat yksilöt.

on hyödyksi, että nämä erityislapset sijoitetaan normiluokkiin?

KENELLE? Lapselle itselleen - että on 23 muun lapsen kanssa samassa luokassa? Muille oppilailla - että luokassa on yksi säheltäjä häiritsemässä keskittymistä?

paperilla niistä sanotaan aina yhdksän hyvää ja kymmenen kaunista mutta todellisuus on toinen. Sanotaan esimerkiksi, että erityisluokkia opettaa erityisopettaja, jolla on paremmat valmiudet auttaa ongelmissa. Ja että koska siellä on yleensä vähemmän väkeä kuin tavisluokalla, niin oppilaille riittää enemmän huomiota. Mutta katinkontit. Oikeasti useimpia erityisluokkia Suomessa opettaa täysin kouluttamaton kouluavustaja, jolla ei olisi oikeasti valmiuksia opettaa edes kilttejä ja lahjakkaita lapsia, erityislapsista puhumattakaan. TÄmä tilanne on tietysti laiton, ja siksi näiden sijaisten sopimukset ovat viikko- tai päiväkerrallaan solmittuja ja motivaatio ja sitoutuneisuus tietysti sitten sen mukainen. Ja niille lapsille ei riitä sitäkään vähää aikaa ja huomiota kuin tavisluokassa, koska jokainen pienryhmän kersa tarvitsisi sitä miljoona kertaa enemmän ja sitä sijaista taas kiinnostaa miljoona kertaa vähemmän. Niin että oikeasti erityisluokat eivät ole edes tarkkailu- tai apukouluja, ne ovat vain varastoja, joissa lapsiraukkoja pidetään kunnes heidät voi 16-vuotiaina heittää oman onnensa nojaa.

Lapsi on ollut 5 vuotta erityisluokalla ja en voi sanoa mitään muuta kuin hyvää. Toki on varmasti paljon kuvaamiasi luokkiakin, mutta ei voi yleistää. Jos luokassa on 8 oppilasta niin tottakai opettajalla riittää enemmän huomiota oppilaille kuin tavisluokassa. Ja lisäksi on usein koulunkäyntiavustaja mukana.

paperilla niistä sanotaan aina yhdksän hyvää ja kymmenen kaunista mutta todellisuus on toinen. Sanotaan esimerkiksi, että erityisluokkia opettaa erityisopettaja, jolla on paremmat valmiudet auttaa ongelmissa. Ja että koska siellä on yleensä vähemmän väkeä kuin tavisluokalla, niin oppilaille riittää enemmän huomiota. Mutta katinkontit. Oikeasti useimpia erityisluokkia Suomessa opettaa täysin kouluttamaton kouluavustaja, jolla ei olisi oikeasti valmiuksia opettaa edes kilttejä ja lahjakkaita lapsia, erityislapsista puhumattakaan. TÄmä tilanne on tietysti laiton, ja siksi näiden sijaisten sopimukset ovat viikko- tai päiväkerrallaan solmittuja ja motivaatio ja sitoutuneisuus tietysti sitten sen mukainen. Ja niille lapsille ei riitä sitäkään vähää aikaa ja huomiota kuin tavisluokassa, koska jokainen pienryhmän kersa tarvitsisi sitä miljoona kertaa enemmän ja sitä sijaista taas kiinnostaa miljoona kertaa vähemmän. Niin että oikeasti erityisluokat eivät ole edes tarkkailu- tai apukouluja, ne ovat vain varastoja, joissa lapsiraukkoja pidetään kunnes heidät voi 16-vuotiaina heittää oman onnensa nojaa.

on hyödyksi, että nämä erityislapset sijoitetaan normiluokkiin?

KENELLE? Lapselle itselleen - että on 23 muun lapsen kanssa samassa luokassa? Muille oppilailla - että luokassa on yksi säheltäjä häiritsemässä keskittymistä?

Se on hyödyksi kaikille KOSKA

- on ihan tervettä oppia näkemään ja tulemaan toimeen muunkinlaisten ihmisten kanssa kuin oman kapean keskiarvohengenheimolaisryhmänsä kanssa. Sillä taidolla selviää aikuisena sekä nakkikiskanjonossa että työpaikalla.

-kun myös ne erityislapset saavat tilaisuuden oppia, he pystyvät aikuisina elättämään itse itsensä, eikä näiden keskiarvokersojen tarvitse elättää heitä.

-useimmat nykyään erityislapsiksi määritellyt (aspergrit ja adhd:t) ovat itse asiassa ihan kykeneviä normaaliluokalla opiskeluun heti kun heitä lakataan syrjimästä ryhmässä. Normaalit oppimisen ja keskittymisen ja käyttäytymisen edelytykset palaavat heti kun kiusaaminen saadaan loppumaan. Olen nähnyt näitä tapauksia ainakin kymmenen. Kene etu on, että osa suhteellisen älykkäistäkin lapsista kiusataan erityisryhmään ja toisten annetaan tehdä se? Onko se eduksi niille kiusaajillekaan?

samasta näkökulmasta kuin sinä.

Yksi pojan luokkakaverista siirrettiin erityisluokalle. Koska hän koko ajan pyöri ja hyöri ja melskasi. Hän istui yhden vuoden sermin takana, erillään muista oppilaista, mutta se ei auttanut. Ei häntä kiusattu, tietääkseni.

Poika vietiin erityisluokalle vain hetkeksi, koemielessä puoleksi vuodeksi. Kas, hän jäi sinne. Eli kai siellä on ollut joku asia paremmin?

Olen kyllä sitä mieltä, että ei ole haitaks, että minun lapseni oppii toimimaan häirikköjen kanssa, ja oppii keskittymään, kun joku ympärillä melskaa. Mutta joku raja olla pitää.

on hyödyksi, että nämä erityislapset sijoitetaan normiluokkiin? KENELLE? Lapselle itselleen - että on 23 muun lapsen kanssa samassa luokassa? Muille oppilailla - että luokassa on yksi säheltäjä häiritsemässä keskittymistä?

Se on hyödyksi kaikille KOSKA - on ihan tervettä oppia näkemään ja tulemaan toimeen muunkinlaisten ihmisten kanssa kuin oman kapean keskiarvohengenheimolaisryhmänsä kanssa. Sillä taidolla selviää aikuisena sekä nakkikiskanjonossa että työpaikalla. -kun myös ne erityislapset saavat tilaisuuden oppia, he pystyvät aikuisina elättämään itse itsensä, eikä näiden keskiarvokersojen tarvitse elättää heitä. -useimmat nykyään erityislapsiksi määritellyt (aspergrit ja adhd:t) ovat itse asiassa ihan kykeneviä normaaliluokalla opiskeluun heti kun heitä lakataan syrjimästä ryhmässä. Normaalit oppimisen ja keskittymisen ja käyttäytymisen edelytykset palaavat heti kun kiusaaminen saadaan loppumaan. Olen nähnyt näitä tapauksia ainakin kymmenen. Kene etu on, että osa suhteellisen älykkäistäkin lapsista kiusataan erityisryhmään ja toisten annetaan tehdä se? Onko se eduksi niille kiusaajillekaan?

Nykyisen lähikoulu periaatteen mukaisesti kaikki oppilaat (poikkeuksia lukuun ottamatta) sijoitetaan yleisopetuksen ryhmiin. Lisätukea tarvitsevat oppilaat saavat tukensa pienryhmästä oman tarpeensa mukaan. Nykyisin erityisopettajien pätevyysaste on valtakunnallisestikin jo varsin hyvällä tasolla



Joskus tämä tuki ei kuitenkaan riitä ja joudutaan antamaan lapselle mahdollisuus opiskelella vielä tiiviimmässä pienryhmässä. Itse, pätevänä erityisopettajana, voin sanoa, että kaikki kollegani ovat työhönsä motivoituneita ja ajattelevat oikeasti toiminnassaan aina lapsen parasta. Se, että lapsi tarvitsee paljon huomiota on taivaan tosi, mutta opettaja voi antaa sitä vain niin paljon kuin opettaja voi. Lämpö, syvempi lapsen ominaisuuksien huomiointi ja rakkaus kuuluu edelleen vanhemmille. Ketään sormella osoittamatta voin kymmenen vuoden kokemukselle sanoa, että näiden erityistä tukea tarvitsevien lasten kohdalla törmää ikävän usein käsitteiseen arjen kiire ja "etävanhemmuus".



Opettaja on lapsen kanssa n. 4-5 tuntia päivässä ja pyrkii sinä aikana, opettamisen lisäksi, tarjoamaan mallia pysyvästä aikuisesta, joka on myös kiinnostunut lapsen iloista ja suruista. Se ei kuitenkaan voi, eikä saa olla sama mitä vanhempien tulisi tarjota lapselleen.



Hyvät lastenne vanhemmat, koulut eivät toimi vanhemmuutta vastaan, eivätkä ole vihollisia, jonne lapsen epätoivottavasta käyttäytymisestä johtuva pelko ja viha on hyvä kaataa. Koulut ovat tukenne vanhemmuuden haastavalla polulla (itsekin kahden ihanan tytön isä).



Ongelmia ja tilanteita, jotka ovat uusia ja haastavia tulee aina eteen ja onkin hyvä tietää, että jos oma olo tuntuu epävarmalta, on aina paikka, josta voi saada tukea ja keskusteluseuraa. Se paikka on koulu ja lähimpänä yhteyshenkilönä siellä lapsenne oma opettaja, rehtori ja oppilashuoltoryhmä.



Iloisia ja rakentavia yhteistyöhetkiä toivoen "erkkaope"

Erityisluokalla/Monimuotoluokalla Maunulassa ei opeteta.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2010 klo 23:31"]

Lapsi on ollut 5 vuotta erityisluokalla ja en voi sanoa mitään muuta kuin hyvää. Toki on varmasti paljon kuvaamiasi luokkiakin, mutta ei voi yleistää. Jos luokassa on 8 oppilasta niin tottakai opettajalla riittää enemmän huomiota oppilaille kuin tavisluokassa. Ja lisäksi on usein koulunkäyntiavustaja mukana.

Minä haluan myös omalle lapselleni parempaa opetusta kuin muille. Onko oikein, että erityislapsen statuksella saa parempaa, henkilökohtaisempaa opetusta?

Olisit onnellinen terveestä lapsestasi ja lakkaisit kadehtimasta jotain ,mitä et todella edes haluaisi!

...jotka saavat erityisopetusta. En puhunut sairaista lapsista.

Useimmilla ns. häiriköillä on joku diagnoosi taustalla eli ovat "sairaita". Joskaan en osaa nähdä vaikkapa dysfasialasta sairaana vaan erityistukea vaativana lapsena.