Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten joku voi verrata keskenmenoa ja jo olemassa olleen lapsen menettämistä?
01.06.2010 |
Eräs, sanotaan nyt puolituttuni, emme ole mitään ylimpiä ystäviä, mutta olosuhteiden pakosta jonkin verran tekemisissä. Meiltä on nyt 9v sitten kuollut lapsi, joka oli kuollessaan 5v, olen myöskin kokenut keskenmenon myöhäisillä viikoilla, siis rv 19.
Tämä puolituttuni eräänä päivänä kertoi, että erään ystävänsä 3v lapsi oli kuollut 6kk sitten ja ihmetteli kun tämä äiti oli vieläkin sairaslomalla. Totesi samalla, että ei hänkään saanut keskenmenosta sairaslomaa. En tuohon osannut muuta sanoa kun että toisilla surutyö kestää kauemmin. Minä olin vuoden sairaslomalla meidän lapsen kuoltua.
Minusta ei vaan voi verrata keskenmenoa siihen, että menettää lapsen, jonka kanssa on elänyt vuosia. Molemmat on ikäviä ja ne satuttavat, mutta kyllä minun ainakin oli vaikeampi "päästä yli" lapsen kuolemasta kun keskenmenosta, helppoa ei kumpikaan ollut.
Kommentit (10)
enkä kuitenkaan lähtisi vertaamaan sitä menetystä mitenkään päin lapsen menetykseen. Syntymättömän vauvan menetyksessä menettää oikeastaan enemmän mielikuvia sekä sen oman äitiyden ja elämänhallinnan, kuin varsinaisesti lapsen.
Voimia kaikille lapsensa menettäneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etteivät he ole mitään menettäneet koska mitään ei ole ollutkaan.
Niin. Mikäs siinä sitten. Lapsettomat ovat alimman kategorian lapsensa menettäneitä, joilla ei ole oikeus surra juuri lainkaan.
on eräs tuttu jolle reilu vuosi sitten sattui ennen 12 raskausviikkoa keskenmeno, josta jaksaa vieläkin jauhaa ja ihan suoraan sanottuna kerätä sääliä.
Mielestänikään ei varsinkaan alhaisilla viikoilla sattunutta keskenmenoa voi mitenkään verrata syntyneen lapsen kuolemaan, tai viimeisillä viikoilla kohtuun kuolleen sikiön menetykseen.
alkuraskauden keskenmeno viikolla 6, kohtukuolema viikolla 32 ja 6-vuotias poika, joka ei elä enää kauan.
Kyselijöille ja urpoille vastaan, että mieti ite, mikä on hirveintä...
alkuraskauden keskenmeno viikolla 6, kohtukuolema viikolla 32 ja 6-vuotias poika, joka ei elä enää kauan.
Kyselijöille ja urpoille vastaan, että mieti ite, mikä on hirveintä...
Voimia teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että ranteet voi miltei kiskoo auki jos lapsi/lapset kuolisivat, mutta ei keskenmenon jälkeen.
En osaa ajatella miten pahalta tuntuu saada keskenmeno, mutta itsestäni olen varma että en tiedä mitään niin kamalaa kuin sen että oma lapsi kuolisi.
Otan osaa, ja nimenomaan siihen 5- vuotiaan.
niin eipä tuota voi oikeen käsittää.. mutta tarvisko niitä suruja sitten vertailla, että kenen suru on suurin? Osanottoni kaikille lapsensa menettäneille, myös niille jotka kärsivät lapsettomuudesta.
se mikä itseäni on myös hämmästyttänyt on, kuinka kohtukuoleman kautta tai vastasyntymeen menettäneillä saatetaan sanoa lähes tyyliin, että pianhan te uuden lapsen saatte.. Vaikka saisikin niin ei se menetyttyä lasta missään muodosso voi korvata ja eihän leskeksi jääneellekkään sanota, että hommaa vaan uusi puoliso, kyllä sinä sellasen pian saat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ylipäänsä VERTAILLA tuollaisia asioita! Ihminen kokee KAIKKI tunteensa aina subjektiivisesti: surut, ilot, vihan jne.
Eli miksi ihmeessä pitää miettiä sitä, miksi joku suree syvemmin jotain, joka itselle on ollut vähemmän rankka asia?
En siten ymmärrä ap:n puolituttua, mutten myöskään ap:tä.
Siihen, miten asioita suree, vaikuttaa oma psyyke, omat muut elämänkokemukset, senhetkinen elämäntilanne, ympäristön suhtautuminen jnejne. Yhdelle joku kokemus on helppo, toinen tekee sen takia itsarin.
Jos vaikkapa pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen tulee vihdoin raskaaksi ja menettää lapsen, se voi olla aivan musertava kokemus. SAMANTEKEVÄÄ, olisiko sama ihminen vieläkin musertuneempi, jos lapsi olisi syntynyt ja kuollut viisivuotiaana!
Äärimmäinen suru on aina äärimmäistä.
Surullisia asioita molemmat, mutta varmasti, jos joku täällä on molemmat kokenut, niin ymmärtää niiden eron.
Alue: Aihe vapaa
Surutyössä ihmiset tosiaan on yksilöitä.
Keskenmenossa riippuu mielestäni paljon, että millä viikoilla. Tuttavaltani on vauva kuollut kohtuun rv36 ja kyllä sitä jo lapsen menettämiseen voi mielestäni verrata: kaikki oli jo valmista lasta varten ja puheissa lapsi oli ollut läsnä jo monta kuukautta. Mutta esim. omaa keskenmenoani rv 7 en todellakaan menisi vertaamaan lapsen menettämiseen...