Lue keskustelun säännöt.
Leimaatko puistossa
10.06.2010 |
sen äidin joka juttelee vain lapsilleen ylpeäksi vai ajatteletko että hän voi olla vain ujo eikä tunne ketään ennestään? Jos käy töissä eikä ole talvella paljon ehtinyt "kotiäiti"-aikaan puistoilemaan niin voi olla hankalaa tutustua muihin äiteihin jotka jo tuntevat "kaikki"
Kommentit (5)
En juttele kellekkään, en tunne ketään, enkä kyllä välittäisi tunteakaan...
Mistä muuten tulee se naisten keskeinen ennakkoluulo, että lasten kanssa kotona olevat naiset ovat jotenkin "pelkkiä" kotiäitejä, mielenkiinnottomia luusereita, joihin ei kannata tutustua?
Minua se ei lakkaa ihmetyttämästä, kun oikeasti jokainen äiti on jonkin aikaa se "pelkkä kotiäiti". Ei hoitovapaalla olo tee ihmisestä mielenkiinnotonta idioottia!
Itse asiassa juuri äitiys on mahtava väylä tutustua erilaisiin ihmisiin, oman ammattialansa ja sosiaalisen lokeronsa ylitse!
PS: ujous on asia erikseen, enkä ihmettele, jos joku isossa puistossa keskittyy lähinnä omiin lapsiinsa. Asumme stadissa, ja muuttoliike on täällä voimakasta, uudelle asuinalueelle kotiutuminen ei käy käden käänteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 4 lasta eikä me ulkoilla puistossa "kotiäiti aikaan", en tunne alueen äitejä. Pitäisikö?
eli on joko ylpä tai ujo.
Ja niin kait se on, mitä sitten?
oleta mitään. Mulla on yleensä riittävästi puuhaa omani seurailussa, omissa ajatuksissani ja tutumpien kanssa juttelussa. (Käyn puistoissa joissa vaihtelee sen verran porukka, että aina siellä on vieraampia, joskus minä itsekin se vieras, joten siellä ei erotu, vaikka ei juttelisikaan kenellekään.) Sitten musta tuntuu vähän oudolta, jos istutaan vaikka vierekkäin hiekkalaatikolla ja sanon jotain sille äidille eikä se vastaa. Tai lapseni esim. antaa hänelle lapiota eikä tämä äiti reagoi mitenkään.
Jos noista kahdesta pitää valita, niin sanoisin, että ujo. On jännä kuinka jotkut ihmiset olettavat automaattisesti toisten ihmisten olevan aina ylpeitä, jos he eivät ota aktiivisesti kontaktia, unohtavat moikata, ovat omissa ajatuksissaan, on huonot käytöstavat tai tekevät melkein mitä hyvänsä.
Mistä tulee se oletus, että toiset ihmiset olisivat niin hirveän ylpeitä ja toisivat sitä esille jatkuvasti? En minä tiedä tuntevani ihmisiä, jotka jättäisivät puhumatta muille ylpeyttään tms.
tulen olemaan ensikesänä juuri tuollainen äiti kun pidän 2kk loman talven työrupeaman jälkeen. En juttele kellekkään, en tunne ketään, enkä kyllä välittäisi tunteakaan...