Karjuin tänään kaksivuotiaalle ääneni käheäksi

kokonaan oma sänky kaikkein parhaiten. Vielä jos olis mahdollista omaan huoneeseen niin saattaisi neidistä tulla iso tyttö.



tsemppiä joka tapauksessa

Neidillä on oma sänky meidän sängyn vieressä, mutta ei halua olla siinä. Mutta siitä vois tietysti tehdä mukavan asian sille, kehua aina kun suostuu nukkumaan siinä jne. Ja opettaa nukahtaan siinä yksikseen ihan ainakin. Huooooh...



Kiitos :)

sänky ja nätit petivaatteet, kerrot tytölle sen olevan niin iso että voi alkaa nukkua omassa sängyssä :) Meillä typykkä tykkää olla omassa sängyssä,k un on ihana pussilakana tms. Reippaasti rupeaa nukkuun, ku sanotaan et silmät kiinni - ottaa vaan äitiä kädestä kiinni :D



Meijän neiti, syö vielä yöllä tissiä ja nukkuu osan yöstä vieressä, mutta menee itse myös omaan sänkyyn, kun haluaa tilaa.



Oletko kokeillut iltasatua? Oikein väsyttävällä äänellä luet / kerrot kirjasta, että lasta alkaisi väsyttään. Valot pois / yövalo päälle,, että on unelle otollisempaa..

Meillä on 2½-vuotias tyttö, jolla on joku helvetin uhmaikä todella kovana päällä. Erityisesti nukkumaanmeno on nyt ehkä viikon ollut aivan tajutonta pelleilyä. Tyttö laulelee, juttelee itsekseen, pyytää saada laittaa päänsä minun mahani päälle ja tekee ihan mitä vain pitkittääkseen nukahtamista. (Nukkuu siis meidän sängyssä edelleen, siitä kai ainakin pitäis pikkuhiljaa päästä eroon mutten tiedä miten, kun olen aina niin väsynyt itsekin.)

Tänä iltana, kun olin taas itsekin tosi väsynyt ja tyttö vain höpötti ja heilui, ja olin sanonut nätisti ja vähemmän nätisti ehkä tuhat kertaa, karjuin sille naama punaisena että "mikä helvetti siinä on ettet voi käydä nukkumaan vaikka äiti on tosi monta kertaa sanonut, sinä olet nyt tosi tuhma". Tyttö alkoi itkeä ja meikällä tuntuu oikeasti kurkku käheältä.

Tämän jälkeen tyttö rauhoittui ja jatkoi temppuiluaan niin kauan, että karjuin uudestaan vähän vähemmän raivona ja jätin sen nukahtamaan yksin makuuhuoneeseen. Nukahti se sinne sitten, mutta nyt minulla on kamala olo ja tuntuu, että pitäisi jotenkin saada tämä nukkumisasia selviämään ennen kuin mulla katkeaa joku ilta verisuoni päässä.

Miten ihmeessä voi saada nukkumaan uhmaikäisen, jota ei huvita käydä nukkumaan ja joka nimenomaan nauttii vastustamisesta? Varmaankin herättämällä sen aamuisin aiemmin :) ja järjestämällä sille niin paljon aktiviteetteja päivän aikana, että väsyy enemmän? Päiväunien pois jättämistä ollaan kokeiltu, mutta silloin tyttö nukahtaa helposti vaikka kesken syönnin tai leikkimisen joskus kuuden-seitsemän aikaan illalla, eli ei vaikuta olevan valmis päikkärittömään elämään.

Jeesus että voi vituttaa ja olla huono omatunto samaan aikaan. Kaikki vinkit nukkumiskäytäntöjen parantamiseksi otetaan kiitollisena vastaan!!!

5:lla ei taida olla kokemusta elämästä uhmaikäisten kanssa...

ja jatkaa tutuilla rutiineilla, ennemmin tai myöhemmin se uhmis sen ymmärtää ja toimii toivotunlailla.



Sitten se keksii toisen asian, josta alkaa uhmaamaan :)

ja haukkua tuhmaksi. Uhmaikäisen kuuluu uhmata.

Miksi helvetissä tuon ikäinen lapsi vielä nukkuu teidän kanssa?!

Olisit vieroittanut sen omaan sänkyynsä jo paljon aikaisemmin niin et olisi nyt tässä tilanteessa.



Meillä ei tuollaisia ongelmia ole ollut, mutta lapset ovatkin nukkuneet syntymästä asti omissa sängyissään.