Ahdistava tunne - elämä umpikujassa
Etsin: uutta työtä (nykyinen vuorotyö), uutta miestä (olen yh) ja uutta asuntoa (nykyinen ei toimi). Työhaastatteluihin ei tule kutsua, vaikka haen, haen ja haen, kohta joudun irtisanoon itseni ja joudun 3 kk karenssiin koska lapsi menee kouluun, eikä voi olla iltoja yksin kotona. Olen matalapalkkaisella alalla, eikä rahani riitä hoitajaan kotiin illoiksi ja öiksi. Lapsen isä ei hoida lasta, ja asuukin (onneksi) muualla, kuten myös isovanhemmat. Kaikki tapaamani miehet on läheisriippuvaisia ja epätoivoisia, ja minua se ahdistaa. Haluan omilla jaloillaan seisovan miehen, en mitää vinkuvaa kakaraa joka vinkuu että paijaa mua, silitä mua, eikä osaa olla erossa hetkekäkään. Yäk. Lehteen laittamaani asuntoilmoitukseen ei vastannut kukaan, ja nykyisestä on pakko lähteä pian. Lapsen isä haastelee (mun diagnoosi siitä on narsisti, vastaa lähinnä luonteeltaan Shkupollia) mua oikeuteen ja häiriköi kaikin mahdollisin tavoin.
Mitä tässä enää voi tehdä...
Ainut onnen aihe on ihana, terve lapsi...
Onko tästä umpikujasta enää poispääsyä???
Kommentit (13)
Sato, Yit, yms vuokra-asuntovälittäjät
Musta tuntuu että vaikka sulle mitä ratkaisua ehdottais, olet niitä ihmisiä, jolle mikään ei missään tapauksessa eikä missään tilanteessa käy.
ainakin meidän kunnassa aloitetaan ensi syksynä sellainen juttu, että eka- ja tokaluokkalaisia voi viedä vuorohoitopäiväkotiin, jos vanhempi on yh ja tekee vuorotyötä. Kyselepä kunnastasi!
Mitä hyötyä työnantajalle on sinusta? Miksi sinut kannattaisi palkata?
Lähde työnantajan tarpeista, älä omista.
Mitä hyötyä työnantajalle on sinusta? Miksi sinut kannattaisi palkata?
Lähde työnantajan tarpeista, älä omista.
Älä vaan mene ruikuttamaan työnantajalle omia tarpeitasi, eivät ne ole mikään syy palkata sut! Jos niin teet, et ikinä saa uutta työtä.
kanssa noista iltavuoroista? Eka- ja tokaluokkalaisen vanhemmallahan on myös mahdollisuus tehdä lyhennettyä työpäivää (osa-aikainen hoitovapaa tms. katso Kelan sivuilta).
mutta ojasta allikkoon ei kannata mennä. Eniten ihmettelen itse tuota työnsaannin vaikeutta, tähän asti olen saanut lähes aina paikan kuin paikan kun olen vain hakenut, mutta nyt ei tule kutsua edes haastatteluun. Onko kyse sitten lamasta vai siitä että rupean olemaan "vanha" työmarkkinoille, 36 v ei mielestäni ole vanha mutta työnantajalle ehkä sitten on. Olen miettinyt jotain "työhakemuksen kirjoitus" -kurssia, ehkä olen vain tottunut saamaan paikkani liian helpolla tähän asti kun lähes aina olen saanut sen paikan mitä olen hakenut, enkä näin ollen osaa tehdä tarpeeksi "vetäviä" hakemuksia.
Olin toivonut saavani asunnon yksityisen kautta koska ne tuppaa olemaan rauhallisempia kuin noi isot vuokratalot, joissa pelkkiä vuokra-asuntoja, mutta sen on siirryttävän plan b:hen eli hakemaan sitä kautta.
Pakko se on vain uskoa, että paistaa se aurinko meillekin vielä, nyt vaan tuntuu niin epätoivoiselta kun tuntuu että kaikki takkuaa. Jos edes yhdessä asiassa, työnhaussa, asunnossa tai miessuhteessa onnistuisi, niin en valittaisi yhtään. Epätoivo tulee siitä, että tuntuu että MIKÄÄN ei onnistu. Vaikka onhan noita ilonaiheita, ihana lapsi, ystävät, terveys ja se, että vielä ainakin vähän aikaa saan käydä töissä ja ansaita rahaa, tuntea itseni tärkeäksi ja tarpeelliseksi.
Ja kuulkaa uskokaa tai älkää, mutta tän viestin kirjoittamisen aikana sain puhelin potentiaalisen asunnon tarjoajalta, ja kaikki kuulosti tosi kivalta ja hyvältä! Hinta oli vähän enemmän kuin olin ajatellut, mutta asunto oli uusi ja saunallinen (oltais pärjätty ilmankin) mutta ei kuitenkaan saavuttamattomissa.. !!! Huomenna mennään kattoon, peukut pystyssä!!
Iltavuoroista ei voi neuvotella, ja lyhennettyyn työpäivään ei taloudellisesti ole varaa. Eikä sekään vielä poistaisi iltavuoroja. -ap-
kunta hoitopaikan ekaluokkalaiselle iltavuorojesi ajaksi? Näin on joissakin kunnissa.
Oletko etsinyt asunto netin kautta? Itse tarjoan sijoitusasuntojani vuokralle vain netissä enkä koskaan lue etsitään asunto ilmoituksia. Esim vuokraovi.com, oikotie.fi, asuntoilmoitukset.com, nettiasunto.com...
Kerronpa vain ystävästäni, joka hoitoalalla olevana halusi yksityisestä kylpylästä yksityiseen kuntoutuspaikkaan lähinnä sen takia, että työ olisi ma-pe ja 8-17 välillä. Kylpylässä kun joutui tekemään töitä vuorossa ja useimmat viikonloput. Hän on pätevä, mutta onko sopiva. Minulle hän ihmetteili, kun aina jäi toiseksi uuttä työpaikkaa hakiessaan. Kun juttelimme enemmän, kävi ilmi, että kun häneltä tiedusteltiin, miksi haluaisi töihin juuri tänne, hän puhui vain kivoista työajoista, ei mitään siitä, miten haluaisi "viihdealalta" kuntoutuksen puolelle, miten työnantaja hyötyisi hänen palkkaamisestaan jne. En tiedä sinun tapauksestasi mitään, mutta ainakin tässä olisi yksi pointti, jota voisit miettiä, kun pääset työhaastatteluun asti.
Kiva, että sait positiivisia uutisia asunnon suhteen. Tästä se ylämäki alkaa!
Voit saada unelmapaikan.
Et ole liian vanha, jostain muusta kiikastaa.
www.aarresaari.net
Ja tapaamaan silloin kun SINÄ haluat. Et ole valmis antamaan läheisyyttä, tekemään kompromisseja tai hyväksymään toista ihmistä heikkouksineen. Joten jätä se miehen etsiminen tuonnemmaksi.
Kaikki tapahtuu ajallaan ja järjestyy, muttei välttämättä sitä tahtia kuin haluat. Asuntoa voi hakea muutenkin kuin lehti-ilmoituksella, nyt on lama. joten töitä ei niin vain saa, joten kannattaa aluksi hommata se asunto muuta kautta, säästää rahaa karenssia varten ja irtisanoutua koulun alkuun mennessä, (jos on kerran pakko), unohtaa miehet vähäksi aikaa, kyllä niitä parempia tulee kohdalle kun lakkaa hakemasta, ja sitten ihmetellä, mitä seuraavaksi.