Kun täällä nyt näyttää oleva vammaisten lasten äitejä.

Helposti tulee paha mieli, joten jätän väliin.



Ihmiset antavat asiantuntijalausuntoja asioista mistä eivät tiedä tai ymmärrä mitään. Vähän niin kuin se sanonta, että sillä varmuudella minkä vain täydellinen tietämättömyys asiasta voi suoda.



Jos lukisin (tai silloin kun olen lukenut), niin ei aina tule paha mieli, osasta ilahdun ja osasta en tykkää. Lähinnä ne on pahimpia, missä tulee elämän raadollisuus näkyviin ja arvostetaan vain täydellistä elämää (mitä se sitten lieneekin).



Mutta siis mielestäni voi ihan hyvin keskustella ja esittää omia mielipiteitään (oli ne minkälaisia hyvänsä), mutta ei kai mun ole pakko niitä lukea tai osallistua. Jokainen tyylillään ja niin kuin itse parhaaksi näkee.

haastamalla. Väitetään asiaa josta ei itse tiedetä paljoakaan, pelkästään oletetaan. Keskustelu on kovin kärjistävää. Ei yritetä ymmärtää. Toki sekaan mahtuu niitä fiksujakin. En itsekään avaa läheskään kaikkia, ettei tulisi turhaan pahamieli. Tulevaa kun ei meistä kukaan voi tietää eikä ennustaa.

täällä on tosiaan niin kypsymättömiä ja typeriä kommentteja suuri osa, että suosittelen vertaistukea ja aitoja vertaistapaamisia, kesäleirejä yms. kaikkea mitä löytyy!

Voimia, jos sinulla on vammainen lapsi! Olen itse miettinyt, että voisin ottaa jopa hoitooni jonkun pienen vammaisen, jos joku tuttu vanhempi tahtoisi levätä. Olen vammaistyötä tekevä ja teen työtäni sydämellä, olen nähnyt kaikkea ja saan voimani uskosta Jeesukseen.

joillakuilla ihmisillä on joko tahallaan tai tahattomasti jyrkkiä mielipiteitä asiasta ja halaun ihan uteliaisuuttani tietää miksi.