Miten miehesi toimii, kun käytte hänen vanhemmillaan?

TMinä taas kaikki nämä päivät laitan ruokaa, tiskaan, pesen pyykit, vanhdin lapsia, keksin lapsille tekemistä, käyn kaupassa jne.

mutta en mä silti tee mitään näistä, sen puolen hoitaa anoppi.

muualle tekemään jotain omia juttujaan ja jättää minut yksin vanhempiensa tai muiden sukulaistensa kanssa istuskelemaan.

Tai sitten vain tiuskii, että lähdetään jo kotiin.

juttelee tietysti vanhempiensa kanssa mutta huomio myös minut ja lapset.

Me vietetään yhdessä aikaa, mummi ja ukki ihmettelee lapsenlapsiaan ja mummi hoitaa pitopuolen, jutellaan kaikki yhdessä tai katsotaan televisiota. Mieheni auttaa äitiään mm. tiskaamisessa tai mitä nyt pitää tehdä, avata jumittuneita aurinkoverhoja tai muuta pientä. Itse istun lähinnä sohvalla... Käydään kaikki yhdessä kävelyllä tai jos olen tosi väsynyt niin mummi ja mieheni vievät lapset pois jaloista ja voin pitää hetken tauon (olen raskaana). Aika luksusta meillä siis.

Vaikea edes kuvitella tollasta miestä. Järkky. Sorry vaan ap, en voi ymmärtää.



Meidän vierailut anoppilassa on aina mukavia. Mulla on kiva anoppi, joka odottaa sitä että tullaan lasten kanssa sinne kylään. Hoitaa lapsia, laittaa ruokaa, sijaa vuoteet valmiiksi jo ennen kuin sinne ollaan päästy. Käydään yhdessä kaupoilla ja yleensä koitetaan keksiä jotain kahdenkeskistä miehen kanssa. Joko leffaan, lenkille, ravintolaan tai ihan vaan vaikka kaksin ajelemaan. Anoppi ja appi hoitavat sillä aikaa lapsia.



Käydään myös kaksin saunassa.



Ymmärtäisin ap ton sun miehen jutun, jos anoppi olisi todella huonovointinen - suunnilleen kuolemaisillaan. Että siis silloin keskittäisi ihan kaiken huomion vanhempiinsa.



Miksi sä muuten teet ihan kaikki työt anoppilassa? Ovatko kovin vanhoja?

mutta kun mennään hänen vanhemmilleen, tilanne muuttuu. Itse hän selittää asian niin, että käymme siellä harvoin, ja käydessämme hänen vanhempiaan täytyy auttaa ja huomioida. En vain ymmärrä, miksi se täytyy tehdä minun kustannuksellani. Hänen vanhempansa eivät ole koskaan olleet kiinnostuneita minusta tai lapsistamme, mutta silti mieheni mielestä meidän täytyy sinne raahautua mukaan. ap

Makaa sohvalla, passuuttaa itseään, ei seurustele kenenkään kanssa, on tosi tyly äidilleen jne.



Sinällään kiva kuulla että muillakin tapahtuu noita käytösmuutoksia, vaikka asia ei olekaan kiva.

Makaa sohvalla, passuuttaa itseään, ei seurustele kenenkään kanssa, on tosi tyly äidilleen jne.

Sinällään kiva kuulla että muillakin tapahtuu noita käytösmuutoksia, vaikka asia ei olekaan kiva.

välillä hävettääkin tuon lapsellinen käytös ku eipä se juttele ellei siltä suoraan kysy ja muutenkin tiuskii helposri. Anoppi on ihmeissään kun kerron miyen puhelias hän kotioloissa on.

niin mies käytännössä katoaa samantien tekemään pitkältä listalta töitä, joskus isänsä apuna ja joskus yksin. Minä viihdytän lapsia ja autan anoppia. Miestä näen ruoka-aikaan, jos silloinkaan.



Tosin en pidä tätä kummallisena tai kurjana. Mies on vanhempiensa apuna, enkä minä kaipaa mitään seurustelu-upseeria itsenäni viihdyttämään. Olisi kamalaa, jos mies roikkuisi koko ajan minussa, kun olemme minun vanhemmillani.

askareissa. Käyn isänsä kanssa kaupassa, veljensä kanssa autonäyttelyssä jne. Anoppi tekee ruuat ja minä hoidan lapset (3 kpl). Anoppi kulkee koko ajan perässäni ja neuvoo lasten hoidossa, ja arvostelee tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni. Miestä en näe siellä juuri muuten kuin yöllä käy vieressä muutaman tunnin. Tai toki päivälläkin välillä mutta hän ei osallistu yhtään lasten hoitoon tai ota meitä millään lailla huomioon. Eli käytännössä olen kuin yksin kylässä aina lasten kanssa.



Tottkai mieheni saa seurustella vanhempiensa ja veljensä kanssa kun ollaan siellä, enkä oleta että minussa kiinni koko ajan roikkuu. Mutta jollain tavalla voisi ottaa minutkin huomioon ja auttaa vähän lasten hoidossa. Matka anoppilaan on niin pitkä että olemme 2-3 yötä aina. Ne on tosi raskaita kyläilyjä minulle. Pääasiassa anopin takia.. Ihan kiva että saa mennö aina valmiiseen pöytään, mutta kun ei voi hetkeäkään olla vapaasti. Jos mies hoitaisi lapsia vaikka puoli tuntia että pääsisin edes lenkille ja saisin hetken hengähtää niin olisi jo hyvä. Mutta mies ei kuule eikä näe mitään kun anoppilassa ollaan. Enpä siis olekaan kovin innosunut sinne lähtemään koskaan.

Kun mennään miehen vanhempien luo, mies hyvä kun malttaa sisälle tulla, sitten säntää jo omien harrastusten pariin. Harrastukset on siis sellaisia mitä voi harrastaa juurikin siellä mutta ei niinkään meillä kotonapäin. (eli metsästys ja kalastus)



Minä sitten nyhjään viikonlopun siinä appivanhempien seurana. Teen aika paljon kotitöitä siellä, ei minun todellakaan tarvitsisi, mutta haluan. Miten muutenkaan saisin aikani siellä kulumaan. Ihan kivoja siis appivanhemmat kyllä on, ei siinä mitään.. Ärsyttää vaan kun tuntuu että mies aina hylkää meidät vaan sinne vaikka hänen vanhempiaanhan ne on.. Toki voisin mennä miehen mukaankin harrastamaan, joskus menenkin. Mutta mun mielestä se vaan ei ole reilua että tullaan viikonlopuksi, tuupataan lapset ovesta sisään ja itse kadotaan. Haluan itse kantaa vastuun lapsista, kyläreissullakin.

miehestäni tulee taas "yksin eläjä"... Hän istuu tietokoneella, tapaa ystäviään (asutaan nykyään eri paikkakunnalla) jne ja minä olen yksin lapsen kanssa... toki keskustelen anopin kanssa ja mieheni sisarusten kanssa (jotka asuvat vielä kotona), mutta eipä meillä ainakaan yhteistä aikaa ja tekemistä anoppilassa ole, kun mies puuhaa omiaan. Anoppi katsoo kyllä lastamme, mutta itselläni ei ole koskaan mitään tekemistä siellä....



välillä vietämme iltaa miehen ystävien kanssa, jolloin anoppi katsoo lastamme..

(muutti siis kotoa 21 vuotta sitten) eikä suinkaan olisi vieraisilla. Saattaa esim. lähteä pihalle pitkäksi aikaa ja jättää minut yksin sosiaaliseen vastuuseen.