Mitä kamalaa porrassiivoojan työssä on?

Porrassiivojan palkka ei varmasti ole yhtään sen kummempi kuin kanslistin palkka. Esim. Lahden kaupunki haki kanslistia ja peruspalkka oli ilmoitettu, oli jotain vähän alle 2000€/kk brutto. Yleensä ilmoitetaan palkka bruttoina koska veroprosentit on erisuuruisia.



Nykyään 14-17 vuotiaat eivät osaa arvostaa työtä, pitäs saada isosti palkkaa, kai ovat tottuneet siihen kun vanhemmat maksaa niin isoa palkkaa ettei tarvi tehdä mitään eikä edes harjoitella työn tekemistä.

Itse olen opettanut oman teini-ikäisen tekemään työtä ilmsislehtiä jakamalla ja en päiväkään kadu että aikoinaan aloitti sen homman, vanhemman lompakkoa säästää tosi paljon käyttörahan antamisessa, syyskuussa 2011 tulee 8 vuotta täyteen kun ollaan jaettu ilmaislehtiä, nykyään menee kyllä lisäduunina koska oma poika on 21v ja on muuallakin töissä. Ei mitään ongelmia ole ollut työn teettämisen suhteen, mielellään tekee, ei se RAHA puussakaan kasva ja vapaa-aikaa jää muuhunkin. Tosin omalla ilmaislehtien jakoalueella oli toiset nuoret ja varhaisnuoret aiheuttanut jakajan häirintää, lienee ilmeisesti kateutta.................

Porrassiivojan palkka ei varmasti ole yhtään sen kummempi kuin kanslistin palkka. Esim. Lahden kaupunki haki kanslistia ja peruspalkka oli ilmoitettu, oli jotain vähän alle 2000€/kk brutto. Yleensä ilmoitetaan palkka bruttoina koska veroprosentit on erisuuruisia.



Nykyään 14-17 vuotiaat eivät osaa arvostaa työtä, pitäs saada isosti palkkaa, kai ovat tottuneet siihen kun vanhemmat maksaa niin isoa palkkaa ettei tarvi tehdä mitään eikä edes harjoitella työn tekemistä.

Itse olen opettanut oman teini-ikäisen tekemään työtä ilmaislehtiä jakamalla ja en päiväkään kadu että aikoinaan aloitti sen homman, vanhemman lompakkoa säästää tosi paljon käyttörahan antamisessa, syyskuussa 2011 tulee 8 vuotta täyteen kun ollaan jaettu ilmaislehtiä, nykyään menee kyllä lisäduunina koska oma poika on 21v ja on muuallakin töissä. Ei mitään ongelmia ole ollut työn teettämisen suhteen, mielellään tekee, ei se RAHA puussakaan kasva ja vapaa-aikaa jää muuhunkin. Tosin omalla ilmaislehtien jakoalueella oli toiset nuoret ja varhaisnuoret aiheuttanut jakajan häirintää, lienee ilmeisesti kateutta.................

Kävi aika pahasti selän päälle ja varmaan osin nykyiset selkävaivani johtuvat tuosta nuoruuden hommastani. Lisäksi jotkut mummot luulevat olevansa siivojaan pomoja...

vaaditaanko siihen jotain?

Teveisin helsinkiläinen työtön

Vuoden 2010 listauksen mukaan siivoojan ammatti on 30 arvostetuimman joukossa, joten ei ollenkaan enää huonosti arvostettuja ammatteja.



Lisäksi siivoojan palkkoja nostetaan 5 vuoden aikana 20% niinikään arvostuksen parantamiseksi.

opiskeluaikana yhden kesän ko. hommissa ja olipa karmea työ! Kesäkuumalla tosi kiva koluta isoja kerrostaloja ja päivästä toiseen samat rutiinit (ja liat) vastassa. Ammatin arvostus nolla ja pahimpia oli nämä "kerrostalokyttääjät", jotka kyyläsi siivoojan tekemisiä ja pokkana väittivät, että esim. joku paikka oli siivoamatta vaikka olin sen ensin käynyt tekemässä ja lattiat oli ehtineet kuivua, kun tämä kyylä meni paikalle! Paras oli yksi nainen, joka tuli neuvomaan minua, miten rappuset mopataan :D Opiskelin jo tuolloin kotitalousopettajaksi, että ihan yliopistossa olen näitä siivousasioita opiskellut! Nykyinen ammattini on onneksi maailman paras!

Musta se oli suht kivaa ja rentoa duunia, jota sai tehdä yksin ja omaan tahtiinsa (tietysti piti tehdä se mikä piti).



Palkka oli opiskelijalle ok, elämiseen pieni.



Pahinta oli se, että jotkut kusi ja paskoi rappuun. En moisesta tiennyt ennen kyseistä työtä. Jotkut raput oli viikonlopun jälkeen järkyttävässä kunnossa, joissakin olisi tarvinnut käydä vain kerran viikossa moppaamassa.



Asukkaissa on paljon eroa. Eikä kyse aina ollut siitä, että vuokratalo olisi sotkuinen ja omistustalo siisti. Ei rapussa tarvii olla kuin yksi perhe, joka ei osaa asua ja se riittää sotkemaan rapun.

palkka on ongelma, jos ei löydä kokopäiväistä työtä, eikä sillä kokopäiväisellä työlläkään mihinkään kovin mieltä ylentävälle alueelle pääse edes ahtaasti asumaan.



Toinen ongelma ovat nuo osa-aika, pätkä- ja vuokratyösuhteet, niitä on alalla niin paljon. Ja taas tullaan siihen ongelmaan, että palkalla pitäisi saada katto pään päälle, ja koska työ on fyysistä, niin ravintoonkin pitäisi jäädä rahaa.



Opiskellessa sopi tuo, että töitä oli miten sattuu, kun aina tuli kuitenkin opintotuki, jolla pystyi hätätilassa maksamaan vuokran, jos osui kuukausi, että tunteja oli vähän. Mutta nyt valmistuneena tuossa olisi ihan tyhjän päällä samassa tilanteessa.

ei paljon aivoja tarvita, kuntoa kyllä

Siivoja lienee naisvaltaisista aloista statukseltaan matalin!

Miesten mala-arvoisin ehkä roskakuski?

voi niitä miehiä jotka siivoojiksi joutuvat, nehän ne vasta alinta luokkaa ovatkin.

Ja status matala. Mutta noin periaatteessa se voisi olla ihan sillä tavalla rentoa duunia, ettei tarvitse kauheasti stressata. Jos olis sit ns. elämää töiden ulkopuolella, niin mikäs siinä.

Tämä on vaan mun kokemus, mutta;

- palkka on surkea

- työ ei anna mitään stimulaatiota eikä hyvää mieltä. Miettikää nyt oikeasti; samat portaat joka ikinen päivä, samat askelmat alas ja ylös, samat likaiset rätit ja lonksuvat lattialastat. Joka päivä. Ikinä mikään ei muutu

- ei ole työyhteisöä, jossa ois tasavertainen ihminen muiden kanssa. Aina on se ulkopuolinen, b-luokan tyyppi joka ei saa juoda kahvia tai syödä lounasta muiden kanssa. Mä en kestä sitä että en päivän aikana saa enkä voi puhua kenellekään, jollei lasketa sitä että toivottaa hyvät huomenet asiakkaille.

- samat, toistuvat liikkeet vetää kropan jumiin nopeasti ja kohta on tenniskyynärpää valmis...

Sehän siinä eniten tökkii. Puhelinmyyjä tulee varmaan kakkosena. Siivooja on se kaikkein matalin ja kököin. Onhan niitä monia muita töitä joista saa yhtä matalan palkan, mm. koulunkäyntiavustaja, ip-kerhon pitäjä, keittäjä tms, mutta niissä on hivenen korkeampi "arvo".



Miesten mala-arvoisin ehkä roskakuski?

sai liikuntaa ilmaiseksi ja vähän taskurahaakin kaupanpäälle. työ ei todellakaan ole mitään niin vaativaa etteikö siinä samalla pystyisi ajattelemaan omiaan ihan rauhassa. tahtia kiristämällä saa kuntoakin nostettua enemmän. oikea unelmatyö siis. paitsi jos rikastua haluaa...

Mä voisin kuvitella että ainakin tilapäisesti siinä saattaisi olla jopa jotain meditatiivista...

Kamalaa siinä oli se, että jotkut ihmiset kusee ja paskantaa rappukäytäviin, niitä jätöksiä oli tosi ikävä siivota. Ei niitä joka rapussa ollut tietenkään eikä joka päivä.



Palkka ei ole kummoinen eikä työtä arvosteta pätkääkään. Monet asukkaat sotkee ihan tahallaan.



Hyvää oli työn itsenäisyys ja vapaus liikkua ja tehdä omaan tahtiinsa. Oman työn jäljen näki ja sitä osasi arvostaa, vaikka ei se niin asukkaita tuntunut kiinnostavan.



Tykkäsin myös työkavereista, siellä oli töissä hienoja persoonia.

-rentoa kun kukaan ei ole niskassa hengittämässä

-palkka ok(mulla 13€/h)

-työn lomassa voi suunnitella vapaa-ajan menoja kun aivoja ei pahemmin siihen työhön tarvita ;)

-aika kuluu vielä rennommin kun pistää napin korvaan ja kuntelee musaa/soittaa työttömälle bestikselle

-myönnän että työ on puuduttavaa eikä todellakaan anna mitään, paitsi silloin kun asukkaat kehuvat ja tulevat juttelemaan

-työ on liikkuvaa, kohteet vaihtuu jatkuvasti ts ihmiset ja ympäristö ei ala heti kyllästyttämään



En vaihtaisi työtäni, nautin ns vapaasta työstä. Toimistoon mua ei saisi millään hinnalla.

Ala on ihan turhaan aliarvostettua :)



Kouluni olen käynyt; AMK-tutkinto(myynti), mikä oli todellinen virhe osaltani.

noista työkavereista; jos on niin hyvä tuuri, että saa työparin tai muuten näkee muita siivoojia, niin työstä tulee kertahteitolla siedettävää, joskus ihan hauskaakin. Mulla ei ole ikinä ollut niin hyviä työkavereita kuin siivoojana; kenenkään ei tarvinnut päteä, oltiin kaikki vaan sitä mitä oltiin. Monet ihan ammatikseen siivoavat on jotenkin tosi "arkiviisaita" eli maanläheisellä tavalla fiksuja, lämpimiä ihmisiä. Monille perhe on tosi tärkeä ja lapset hankittu nuorena, ja minusta oli ihana kuunnella niitä ylpeydellä kerrottuja juttuja lapsista, kun omalla alallani täytyy lähinnä vakuttaa ensimmäisenä, ettei ole "vaan" äiti. Bonuksena myös se, että usein työkaverit oli myös opiskelijoita tai sitten elämänmuutoksen kokeneita ihmisiä (kuten loppuunpalaneita it-tyyppejä) ja heidän kanssaan sai käydä erittäni mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä keskusteluja.

T. akateeminen

Paskaakin paskempi duuni. 17 rappua, kymmenen niitä, joissa ei hissiä. Niin,vittu paskaa duunia kuin olla vaan voi. Sit päälle saunat, rosteripaskahissit, seinät, ikkunat. Teen 9h päiviä ilman minkäänlaista taukoa/huilia. Ajan aamuisin 25km tätä paskaa työtä tekemään, sitä ennen vien muksun eskariin. Ei tukiverkkoa missään, yksin painan, yksin olen ja yksin puhun. Vittu että on elämä rankkapaskaa sietämistä, etkä mitään saa, kaikki raha uppoaa bensaan, ruokaan ja kaupunkin vuokrakaksioon. Vittu!