Voiko puoliksi asosiaalisen lapsen pelastaa?

kehittyisi asosiaalinen myös lapsen kasvuolosuhteissa eli perheen ihmissuhteissa pitää olla jotain vialla. Onko asosiaalinen isä pahoinpidellyt poikaa henkisesti tai fyysisesti? Onko lapsi saanut riittävän hyvää vanhemmuutta?

Sitä on joko kokonaan tai sitten ei.

mutta kadun sitä, että elin hänen isänsä kanssa niin kauan. Poika on nyt kuitenkin osoittanut sen saman, mitä lapsenakin, eli herkkyyden ja oikeudenmukaisuuden tarpeensa ja hän oli esikoiseni.

Kadun tosiaan sitä, etten ehkä pystynyt antamaan ja vastaamaan kaikkiin hänen tarpeisiinsa aikoinaan. Olin liikaa kiinni isässään, joka ilmeisesti (kun nyt tajua vihdoin on ja persoonallisuushäiriöinen)..olin epävarma ja ehkä tein lapsenkin vain ns. rakkauden hedelmänä, vaikka kyse ei ollut edes rakkaudesta, minkä olen vasta jälkikäteen oivaltanut.

Kuitenkin pidin poikaa vauvana ja lapsena tosi hyvänä ja rakastin todella - ei ollut alkoholismia tai mt- ongelmia, mutta yhtäkkiä poika vaan muuttui...en tiennyt mistä kyse...



Välillä pojassa näkyi niitä ihania rakastavia piirteitä ja sitä herkkyyttä, mutta sitten taas näytteli kaikille keskaria...ja mä hullu jatkoin isänsä kanssa, jolloin poika jäi vaille huomiota. Isänsä ei osannut rakastaa ollenkaan, ei katsonut edes minua silmiin saati sitten lapsiansa:(



Miten olin niin tyhmä, että annoin kaiken tuon tapahtua?

Kirjoitit toiseen ketjuu, että pojan isä löi ja oli väkivaltainen sinua kohtaan. Se on lapselle ehkä vieläkin traumaattisempaa kuin tulla itse lyödyksi, sillä siihen ettei voi auttaa äitiä liittyy syvää avuttomuuden ja vihan tunnetta.



Se että isä ei ole ollut kiinnostunut lapsestaan on ollut myöskin pojan psyykettä kuormittava asia.



Miten lapsesti oireilee nyt aikuisena? Saako hän terapiaa tai muuta mielenterveydellistä apua?

Onko hänellä päihderiippuvuutta tai väkivaltaisuutta?



Ikävä kyllä sinun pitää jotenkin pystyä elämään syyllisyytesi kanssa, ehkä tarvitsisit itsekin mielenterveydellistä apua pystyäksesi kestämään raskaan tilanteen.

teidän suhteesta. Avoimesti ja pahoitella pojalle sitä, miten sokea olit miehen suhteen ja miten pahoillasi olet, että poikasi joutui kestämää suoraan sanottuna helvetillisiä kotioloja ilman että sinä pystyit tekemään asialle mitään. Aito pahoittelu ja anteeksi pyytäminen auttaa poikaa, vaikka hän ei voisi antaakaan menneisyyttä anteeksi heti tai vaikka hän torjuisi asian.



Vasta kun poikasi eli lapsesi kohtaa empatiasi häntä kohtaan ja kokee, että toinen ihminen edes jotenkin kykenee ymmärtämään mitä hän on joutunut kokemaan, voi auttaa mielen kuntoutumisessa.



Yksin et pysty kuitenkaan "parantamaan" traumatisoitunutta poikaasi, sillä jos hän oireilee väkivaltaisesti tai hän käyttää päihteitä tms., vain ammattimainen apu voi helpottaa hänen oloaan ja tilannettaan.



6

on tuskin käynyt vielä lävitse lapsuudenkokemuksiaan ja niiden aiheuttamia vihan tunteita, joten ne todennäköisesti purkautuvat ulos, jos poika pystyy alkaa ksäittelemään tunteitaan. Ellei pojalle anneta mahdollisuutta vihata ja tuntea niitä raastavia tunteita, ei paraneminenkaan kyllä etene mihinkään. terapian avulla poika voisi löytää toimivampia tapoja kohdata vihan kuin päihteet ja mahdollinen rikollisuus tms. asosiaalinen käytös mistä ap on nyt huolissaan.



Voi tosin olla, että lapsuudenkokemukset ovat olleet niin syvästi persoonaa vahingoittavia ja poika jo niin syvällä ongelmakierteessä, että terapiakaan ei pysty häntä enää sanottavammin auttamaan.

Kerro vähän ihmissuhteistaan?

teidän suhteesta. Avoimesti ja pahoitella pojalle sitä, miten sokea olit miehen suhteen ja miten pahoillasi olet, että poikasi joutui kestämää suoraan sanottuna helvetillisiä kotioloja ilman että sinä pystyit tekemään asialle mitään. Aito pahoittelu ja anteeksi pyytäminen auttaa poikaa, vaikka hän ei voisi antaakaan menneisyyttä anteeksi heti tai vaikka hän torjuisi asian. Vasta kun poikasi eli lapsesi kohtaa empatiasi häntä kohtaan ja kokee, että toinen ihminen edes jotenkin kykenee ymmärtämään mitä hän on joutunut kokemaan, voi auttaa mielen kuntoutumisessa. Yksin et pysty kuitenkaan "parantamaan" traumatisoitunutta poikaasi, sillä jos hän oireilee väkivaltaisesti tai hän käyttää päihteitä tms., vain ammattimainen apu voi helpottaa hänen oloaan ja tilannettaan. 6

Pojalle pitää aidoisti ja rehellisesti kertoa kuinka kävi ja terapiaa päälle. Ja sellainen vielä, että joudut myös itse ottamaan vahvan vanhemman roolin ja olemaan seinänä jos/kun poikasi syyttää sinua. Katsoin kerran Inhimillisen tekjän jossa Tommy Hellsten puhui siitä miten hänellä ei itsellään ollut eväitä hyvään isyyteen silloin kuin poikansa oli pieni. Liikaa kiirettäkin piti. Myöhemmin poika voi huonosti itsetuhoisuuteen saakka. Sitä oli hieno katsella miten molemmat sekä isä että poika olivat sinuja tilanteen kanssa. Haastattelija yritti kaivaa tilanteesta esiin syyllisyyttä, mutta niinkuin Hellsten sanoi, hän ei silloin muuhun pystynyt, koska oma kasvu oli kesken. Hän ei suostunut ottamaan sellaista tuskaisen pahoillaan olijan roolia.

Siis omat mokat pitää myöntää ja olla AIDOSTI pahoillaan siitä miten kävi ja pyytää anteeksi. MUTTA sellainen ei vie kauheasti eteenpäin että sekä aikuinen että lapsi ovat raastavien tunteiden vallassa, aikuinen anelee surkeana anteeksi ja lapsi syyttää raivon vallassa.