Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä en tiedä mitä mä tekisin? oon kyllästynyt kateellisiin "ystäviin"!
28.05.2010 |
Niin läpinäkyvää, että oikein sääliks käy, mutta silti harmittaa välillä kuunnella paskamaisia kommenteja ja ikäviä piikkejä!
Kommentit (30)
saaneen lottovoiton...
Koska raha ei oikeasti tuo onnea, eikä materia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saaneen lottovoiton...
Koska raha ei oikeasti tuo onnea, eikä materia!
näin :) Ja ainahan kaikilla omat ongelmansa tai murheensa on. Ja muutenkin, mitäpä se itseltäni on pois, jos joku onnistuu tai on onnellinen? Päinvastoin :)
-15
Eräskin kaveri tuli meille ekan kerran kerran käymään kun talo oli valmistunut, ei mitään mukavaa osannut sanoa, etsi vain vikoja "tyhmässä paikassa toi ikkuna, onko teillä vanhat kalusteet, mä olisin hankkinut uudet"? jne.
Samainen kaveri unohti onnitella kun sain tytön jälkeen pojan, sanoi ainoastaan "harmi, nyt ei tyttö saanut kaveria, meillä on onneksi kaikki samaa sukupuolta"
Just, kiitos vaan!
Kun vaihdoin auton mitsubishistä audiin, enkä sillä mitenkään hehkuttanut, en edes kertonut etukäteen vaan hain se kerran mun mukaan ikeaan, niin istui autoon ja sanoi "kaikki audi-kuskit on paskoja".
Kun en antanut ilmatteeksi mun tytön vanhaa pyörää hänelle, niin olin kuulema pihi. Kysyin että miten niin? "kun teillä on rahaa kuitenkin, ja mulla ei, niin mitä se 30 euroo sulle merkkaan"?
Kyllä se vaan merkkaa, me ei olla mitään kroisoksia vaikka ei vähävarasiakaan.
Kun annoin meidän vanhan astianpesukoneen hänelle ja sen muuten annoin ilmatteeksi, niin ei edes kiittänyt. Miehensä lähetti sen hakemaan ja mitään ei kuulunut pariin päivään. Sitten soitti ja suunnilleen huusi kun se ei piti veden sisällä, "oliko se ehjä, mitä mä tolle nyt teen"? Oli ehjä ja lopulta vika olikin sitten siinä että vesiletku oli niillä mutkalla. Mutta eipä tullut hyvämieli, olis voinut edes kiitos sanoa, sain vaan huutoa.
Mitään tollaista ei ollut silloin kun meidän elämän tilanteet oli samanlaiset, ei ikinä. Mä en keksi mitään muuta kuin että on kateellinen ja sen takia ilkeilee, mitään huumoria se ei ole.
Ei siinä mitään, aika vähän pidän nykyään yhteyttä häneen ja hän minuun, mutta eipä tunnu enää edes menetykseltä. Onneksi on myös niitä oikeita ystäviä ja kavereita.
Osa ihmisistä on epäystävällisiä ja ajattelemattomia ihan omaan piikkiinsä.
Musta on aina tuntunut kummalliselta että kaikki ilkeys leimataan "kateudeksi" - jos luokan lihavaa tyttöä kiusataan niin se on kateutta, jos työpaikan sosiaalisesti rajoittunutta syrjitään niin se on kateutta, ja jos joku möläyttelee tökeröjä mielipiteitään muiden sisustusmausta niin sekin on taas kateutta...
Vittuiltu ihan suoraan. En vastaa mitään. ;o)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräskin kaveri tuli meille ekan kerran kerran käymään kun talo oli valmistunut, ei mitään mukavaa osannut sanoa, etsi vain vikoja "tyhmässä paikassa toi ikkuna, onko teillä vanhat kalusteet, mä olisin hankkinut uudet"? jne.
Samainen kaveri unohti onnitella kun sain tytön jälkeen pojan, sanoi ainoastaan "harmi, nyt ei tyttö saanut kaveria, meillä on onneksi kaikki samaa sukupuolta"
Just, kiitos vaan!Kun vaihdoin auton mitsubishistä audiin, enkä sillä mitenkään hehkuttanut, en edes kertonut etukäteen vaan hain se kerran mun mukaan ikeaan, niin istui autoon ja sanoi "kaikki audi-kuskit on paskoja".
Kun en antanut ilmatteeksi mun tytön vanhaa pyörää hänelle, niin olin kuulema pihi. Kysyin että miten niin? "kun teillä on rahaa kuitenkin, ja mulla ei, niin mitä se 30 euroo sulle merkkaan"?
Kyllä se vaan merkkaa, me ei olla mitään kroisoksia vaikka ei vähävarasiakaan.Kun annoin meidän vanhan astianpesukoneen hänelle ja sen muuten annoin ilmatteeksi, niin ei edes kiittänyt. Miehensä lähetti sen hakemaan ja mitään ei kuulunut pariin päivään. Sitten soitti ja suunnilleen huusi kun se ei piti veden sisällä, "oliko se ehjä, mitä mä tolle nyt teen"? Oli ehjä ja lopulta vika olikin sitten siinä että vesiletku oli niillä mutkalla. Mutta eipä tullut hyvämieli, olis voinut edes kiitos sanoa, sain vaan huutoa.
Mitään tollaista ei ollut silloin kun meidän elämän tilanteet oli samanlaiset, ei ikinä. Mä en keksi mitään muuta kuin että on kateellinen ja sen takia ilkeilee, mitään huumoria se ei ole.
Ei siinä mitään, aika vähän pidän nykyään yhteyttä häneen ja hän minuun, mutta eipä tunnu enää edes menetykseltä. Onneksi on myös niitä oikeita ystäviä ja kavereita.
sellasen kanssa, jonka kanssa ystävyys aiemmin on perustunut samanlaiseen elämäntilanteeseen. Esim. että kaikki mitä tehdään yhdessä on ns. halpaa tekemistä ja yhdessä mietitään miten selvitä tiukoista rahatilanteista ja haaveillaan taloudellisesti helpommasta elämästä. Jos sitten tällaisessa ystävyyssuhteessa toisella alkaa yht'äkkiä mennä tosi paljon paremmin, niin että on varaa rakentaa talot ja ostaa saksalaisautoja, niin eihän siinä enää paljon yhteistä ole. Ehkä parempi molempien kannalta, että ystävyys loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa ihmisistä on epäystävällisiä ja ajattelemattomia ihan omaan piikkiinsä. Musta on aina tuntunut kummalliselta että kaikki ilkeys leimataan "kateudeksi" - jos luokan lihavaa tyttöä kiusataan niin se on kateutta, jos työpaikan sosiaalisesti rajoittunutta syrjitään niin se on kateutta, ja jos joku möläyttelee tökeröjä mielipiteitään muiden sisustusmausta niin sekin on taas kateutta...
Toki on olemassa suorasuita jotka laukoo kaikki päin naamaa ihan kenelle vaan, sitten on olemassa se kade-porukka joka heittää ilkeetä kommenttia vaan sillointällöin tietyissä tilanteissa. Jokainen joka tuntee sellaisen ihmisen, erottaa kyllä kateuden ja pelkän puhtaa ilkeyden.
jotka tulkitsee kaiken kateellisuudeksi.
Oikein toivovat, että kaikki olisi kateellisia. Kaikki kritiikki tai kehuminen tulkitaan kateellisuudeksi.
Jos ei soita, on kateellinen. Jos soittaa, on kateellinen.
Minusta kannattaisi pohtia, onko itsellä joku persoonallisuushäiriö jos luulee kaikkien olevan kateellisia.
Ihan oieasti, ihmisillä on ihan tarpeeksi tekeminen oman elämänsä kanssa, että ehtisivät olla kateellisia. Jotkut ovat suorasanaisempia mielipiteissään jos eivät tykkää esim. jostain. Ei se ole kateellisuutta jos sanoo, että sulla on ikkuna mun mielestä huonossa paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies käyttäytyy inhottavasti, av:ksi se on "narsisti".
Jos nainen käyttäytyy inhottavasti, av:ksi se on "kateellinen".
mulla tuollaiset 'ystävät' jääneet jo vuosia taakse. Sekin on kai joku siirtymävaihe elämässä että tuollaisia kestää aikansa.
Itselläni on tietyntyyppinen sisustusmaku, joka on itselle ennen kaikkea intohimo ja elämäntapa. Moni haluaa nähdä sen esittämisenä ja leuhkimisena! Ei todella ole mun vika ettei nämä muut ole esteetikkoja ja kauneuden perään. Ja meidän koti on tarkoitettu Meille, perheelle!
Ja mitä sisustuksen 'kalleuteen' tulee, kaikki on hankittu niin edullisesti kuin ikinä mahdollista, osa tuunattu, osa tehty itse.
Jaksoin aikani kuunnella kommentteja tyyliin 'sinä se vain laittelet kaikenlaista', 'eikös tuollainen ole aika kallis', kahvipöydässä ei sitten muusta puhuttukaan kuin siitä miltä meillä näytti. Kodista tuli pikku hiljaa jonkinlainen käyntikohde, ja päätinkin että nämä 'ystävät' eivät enää kuuluu mun ystäväpiiriin. Saavatpahan repiä puheenaiheensa jostain muualta nykyisin...:)
Tämä vain yksi esimerkki muiden joukossa.
... meillä on 3 makuuhuonetta, joista yksi on työhuoneena tällä hetkellä. Alkoi vielä inttämään vastaan, kun sanoin, että 3 niitä on, vaikka yksi nyt onkin tällä hetkellä meillä muussa käytössä.
Että näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kärkkäillä mielipiteillä halutaan ilmaista omaa ylemmyyttä ettei vain oltaisi huonompia...
Meillä isot ikkunat ja eräs totesi happamaan sävyyn 'pitääkö nuo nyt noin isot olla'. Mitä tuollainen on muuta kuin kateutta?
Jotkut ovat suorasanaisempia mielipiteissään jos eivät tykkää esim. jostain. Ei se ole kateellisuutta jos sanoo, että sulla on ikkuna mun mielestä huonossa paikassa.
..ovat lähes poikkeuksetta itse köyhiä/työtävieroksuvia. Pahimmat kommentit olen saanut työttömältä juopolta veljeltäni, liittyen siis juuri sisustukseen jne. Samoin ex-kaverit olivat aina suunnittelemassa rahan käyttöäni puolestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka tulkitsee kaiken kateellisuudeksi. Oikein toivovat, että kaikki olisi kateellisia. Kaikki kritiikki tai kehuminen tulkitaan kateellisuudeksi. Jos ei soita, on kateellinen. Jos soittaa, on kateellinen. Minusta kannattaisi pohtia, onko itsellä joku persoonallisuushäiriö jos luulee kaikkien olevan kateellisia. Ihan oieasti, ihmisillä on ihan tarpeeksi tekeminen oman elämänsä kanssa, että ehtisivät olla kateellisia. Jotkut ovat suorasanaisempia mielipiteissään jos eivät tykkää esim. jostain. Ei se ole kateellisuutta jos sanoo, että sulla on ikkuna mun mielestä huonossa paikassa.
Miten sä luet? aloituksssa oli ihan selvästi kyse vaan muutamasta kateellisesta. Kyllä kateuden tunnistaa. Mä myönnän että itsekin saatan joskus kateuspäissäni olla vähättelevä tai sitten oon ihan hiljaa että se ei vaan paljastu.
En jää pyörimään siihen kateuden tunteeseen mutta joskus kirpasee.
Mitä tulee suorasanaisuuteen, sellaset suorasuut on kyllä ihan moukkia ja yleensä selitys on juurikin "mä sanon vaan suoraan" sen varjolla voi heidän mielestään sanoa ihan mitä vaan, törkeetä!
joka treenasi itseään liikaa. Menin fysioterapeuttina väroittelemaan häntä rasitusvammojen riskeistä ja ylikunnosta. Hän suuttui kun olen kateellinen hänelle kun hän on niin laiha ja hyväkuntoinen.
Nyt hän on pitkällä saikulla liiallisesta rasituksesta johtuvan reisiluun kaulan murtuman takia.
En enää sekaannu kenenkään asioihin, etteivät luulis kateelliseksi.
voidaan tulkita myös kontrolloinnin yritykseksi. Näkökohtia on monia.
En enää sekaannu kenenkään asioihin, etteivät luulis kateelliseksi.
Täälläkin monet haukkuvat av-tyylittelyksi, jos epäilee jonkun olevan kateellinen. Onko se niin kipeä asia, että koko ilmiön olemassaolo pitää kieltää?
Ihan selkeästi monet täällä kerrotut tarinat kuvastavat kateutta. Ja onko sillä väliä onko joku ihminen kateellinen tai muuten vaan törppö? Itse välttelisin kummankin seuraa.
Sehän on ihan selvää, jopa pari yhteistä tuttua on sanonut huomannut saman.
Peiliin pitäis katsoa niiden jotka saisivat saman jos vaan viitsisivät kaljan lipitykseltään jotain tehdä.
Alue: Aihe vapaa
vanhemmaksi elää, sen enemmän olen oivaltanut, että kaikkia ei voi eikä tarvi miellyttää. Ja yhteydenpito joidenkin ihmisten kanssa on jäänyt kyllä todella minimiin näiden ihmeellisten kommenttien ja pisteliäiden huomautusten vuoksi.
Esim. kommentit kultalusikka suussa syntymisestä, vaikka hyvin tietävät, miten paljon on tehty töitä ja mitä uhrattu tiettyjen juttujen saamiseksi.
Tai jos vaikka vaihdat autoa, (käytettyyn, eikä mihinkään ökyautoon), niin siitäkin saa kuulla, tyyliin "hyvähän se on johtajan vaimon autoa vaihtaa". Vaikka todellisuudessa sen isomman tulon meidän perheeseen tuon minä. Eli tuollaista pikku kettuilua vähän turhan usein. Ja kettuiluakin ja hyvän tahtoista ja sitten semmosta selvää v-mäistä piikkiä.
Mutta onneksi ne tosiystävät on ja pysyy. Ja jotenkin ehkä ymmärtäisin nuo piikit, jos olisin tai mies olisi sellaista sorttia, joka puhuu muille aina kaikki hankinnat ja raha-asiat. Tai yleensäkin kehuskelisi omilla asioillaan. Mielestäni me eletään ihan tavallista perhe-elämää, eikä tässä ole mitään sen ihmeempiä kehuskelun tai kateuden aiheita. Asiat on hyvin ja mallillaan, mutta ei kai se mikään kateuden tai katkeruuden aihe pitäisi olla? Ja ite osaan kyllä ihan aidosti iloita ystävän puolesta, jos tällä menee hyvin.
Erään tuttavan kohdalta selvisi, että tämä oli puhunut eräille yhteisille tuttavillemme aivan täyttä sontaa meistä ja minusta. Ja mitään muuta syytä en tähän kyllä keksinyt, kun kateuden? Eikä hän itse osannut mitään syytä nimetä, kun otin asian hänen kanssaan puheeksi.
Eli ymmärrän ja luulen tietäväni ap, mistä puhut.
Omasta elämästä muutama esimerkki entisten "ystävien" suusta..
-"Tummat lattiat on pois muodista" sanoi eräs ollessaan kylässä meillä, meidän pari vuotta "vanhassa" talossa, jossa on nimenomaan tummat lattiat.
Sama ihminen toteaa joka ikinen kerta jossain lauseessa, että niin kun teilläkin on tätä laminaattia. Millä nyt ei sinänsä ole mitään merkitystä, olkoot mitä on, mutta hän tietää, että se on parkettia, mutta siitä huolimatta aina tituleeraa sitä laminaatiksi. Älkääkö kysykö miksi, en todellakaan tiedä.
-"Muuten täällä on kyllä ihan siistin näköstä, mutta meillä on kyllä hienommat ruokapöydän tuolit.." Eräs mieshenkilö kommentoi tupareissa.
-"Me ei ainakaan haluttais meidän taloon suihkun kohdalle mitään erilaista laattaa, kun sellaiset on KAIKILLA." Niin varmasti onkin, ja meilläkin on ;)
-"Eikö sitä voi ihan tavallisia mattoja ostaa vaikka Anttilasta?" Eräs kommentoi, kun näki pari maton mallipalasta olkkarin pöydällä.
-"Voi olla joskus tosi vaikeeta myydä tätä taloa, kun tässä on vaan kaksi makuuhuonetta" Öö.. meillä on 3 makuuhuonetta, joista yksi on työhuoneena tällä hetkellä. Alkoi vielä inttämään vastaan, kun sanoin, että 3 niitä on, vaikka yksi nyt onkin tällä hetkellä meillä muussa käytössä.
Että näin.