Väärä kummivalinta :(

Olenkin sanonut, että synttärit ja joulut koitan muistaa, mutta muuten turha odottaa ihmeitä :D

Puolivuotias on pieni, lapsetonta ei ehkä kiinnosta tuliko kakka tänään ja miten yö nukuttiin. Kunhan vähän kasvaa, voi kummiuskin muuttua kun lapsen kanssa "voi tehdä jotain".

Itse valitsin kummit lapselleni sen perusteella, että he ovat mielestäni erityisiä henkilöitä ja toivoisin lapsenikin tutustuvan heihin. En siis halunnut heistä lahja-automaatteja. Itse olin ainakin otettu aikoinaan kun ystäväni pyysi lapsen kummiksi, ja yritän myös pitää jonkinlaista suhdetta yllä kummilapseeni.

Olisit tehnyt kummille selväksi, miten suuret vaatimukset sinulla häntä kohtaan on.



Se riittää, että syntymäpäivinä muistaa.



Äidille se lapsi ilman muuta on maailmankaikkeus, mutta ei sitä oikein voi muilta vaatia. edes kummeilta.

Merkkipäivät on hyvä muistaa, mutta muu ei ole pakollista.

Kummius on pitkä vähintäänkin 15 vuoden prosessi, useimmilla toko kummi- kummilapsisuhde jatkuu vielä rippilllepääsyn jälkeen. Jos kummi nyt esinm on jo ollut parikin kertaa yhteydessä kummilapseen niin sehän tekee samalla vauhdilla sen 30 yhteydenottoa.Kummi vaitaan lasta varten ei äidin kaveriksi ja heille voi kehittyä vaikka kuinka hyvä suhde ajanmyötä.

En ymmärrä miksi kummina pitäisi olla tosi kiinnostunut kummilapsen kuulumisista etenkin kun kyseessä on vauva? Minulle riittää, että kummi muistaa lasta synttärinä ja jouluna. Siinä on ihan riittävän hyvää kummiutta mielestäni. Lapsille kun synttärit alkavat olla tosi iso juttu siinä 3-4 vuotiaina ja heille tuntuu olevan tärkeää se, että on vanhempien ja isovanhempien lisäksi ihmisiä, joille lapsi itse on niin tärkeä, että synttärit muistetaan.

ja jo vain harmittaa...



En tiedä oliko mun vaatimukset liian suuret, kun toivoin vain, että ystävä säilyisi elämässäni lasten saannin jälkeenkin. Ystäväni on edelleen lapseton tiettävästi, oltiin 15 vuotta kuin paita ja peppu, esikoiseni kummiksi pyysin, koska arvostin häntä suuresti...



Noh, ei ole tästä tyypistä kuulunut PIHAUSTAKAAN 6 vuoteen. 5 vuotta sitten vaihtoi puhelinnumeronsa, muttei ilmoittanut uutta mulle. Yritin tavoitella, jättää soittopyyntöjä (2 kertaa siskon kautta), ei vastannut... Viimeiseksi lähetin kutsun häihini 4 vuotta sitten, ei vastannut siihenkään mitään. Sen jälkeen annoin vaan olla... :(



EN halua häneltä enää mitään, mutta olisi kovin kiva tietää mitä helvettiä oikein tapahtui???

Meille nytkin kolmannen syntyessä olisi pääasia, että saataisiin edes jonkinlaiset nimet papereihihin. Yllättävän vaikeaa on, kun vain toisella yksi ainoa sisarus ja parhaat ystävätkin jo vanhempien lasten kummeina :( Todennäköisesti päädytään isovanhempiin...

on aika pieni siihen....

Käydä vauvan luona viikoittain tai kysellä jatkuvasti vauvan kehitystä?

Hei, kummeillakin saattaa olla oma elämä ja merkkipäivämuistamiset riittää.

mutta tulee muistaa mikä onkaan kummin tehtävä; rukoilla lapsen puolesta. koen itse olevani huono kummi, sillä huomioin kummilapsia jouluna ja syntymä- sekä nimipäivinä ja joitakin kertoja vuodessa tämän lisäksi (riippuu kuinka läheisiä lapsen vanhemmat ovat minulle ja lapsen iästä). en ole kummilasten kanssa viikoittain tekemisissä, toisten kanssa olen kuukausittain, toisten kanssa en edes sitä. helposti jää lahjoihin ja lyhytaikaseen hoitoapuun. mutta jokaisen kanssa puuttuu aito kummi-kummilapsi -suhde. toisaalta, enpä paljoa odota omieni lasten kummeiltakaan; onneksi ovat hyvin läheistä sukua, joten pysyvät lapsen elämässä. ihanaa kyllä olisi, jos heistä joku loisi kunnon suhteen lapseen.

Meidän tytön sinkku kummitäti pyyteli mua aina kahville kaupunkiin ja tuskin vilkaisi kuvia joita esittelin kummitytöstään. MUTTA, nyt kun tyttö on jo teini, niin käy yökylässä (yhä sinkun) kummitätinsä luona, shoppaavat ja suunnittelevat ensi vuodeksi yhteistä etelänmatkaa, jos me annamme tytölle luvan lähteä. (totta kai annamme, mutta hyvä keino pitää huone siistinä ja kotiintuloajoista kiinni :))

itse olen kummi kolmelle lapselle, kahta näen usein ja sitten on tämä yksi, se ensimmäinen kummilapsi jota ei tule nähtyä ja syy on ihan täysin lapsen äidin, hän arvostelee kaikkia ja kaikkea, hän valitaa joka ikisestä asiasta, hän kontrolloi miehensä jokaista tekemistä, tarkistaa miehensä tilit päivittäin vaatii saada tietää että mitä mies on esim. Essolla tehnyt kun on euro viidenkymmenen sentin veloitus sietä otettu ja kun saa selvityksen mieheltään että kahvilla on käyty niin sitten alkaa tenttaaminen että kenenkäs kanssa sitä onkaan kahviteltu.

Tämä äiti-ihminen ahdistaa kaikki lähellä olevat nurkkaan.

Olen itse kuullut kuinka hän arvostelee "hyviä ystäviään" milloin joku on huonoäiti koska piti vauvaa niin ja niin kauan päivän aikana sitterissä, milloin jollain oli vääränmerkkinen kantoreppu vauvalleen,äidin vika että lapselle tulee nyt kiero selkä ja vialliset lonkat etc. Kaikissa muissa on aina jotain vikaa, hän itse on täydellinen!

Ja siis tämä ihminen vaatii ihan uskomattomia asioita meiltä kummeilta: hän saa tulla lapsen kanssa kummien luo ihan koska haluaa, hän vaatii merkkivaatteita nimipäivälahjaksi, hän haluaa että lasta muistetaan jollain "Pienllä kivalla" lahjalla joka tasakuukausi lapsen syntymästä...



Siis se että lapsen äiti on täysin mahdoton, on ajanut meidät kaikki kummit eroon niin kummilapsesta kuin hänen vanhemmistaankin.



Jos vaatii liikaa ja mahdottomia, onko se kumma juttu jos kummit katoaa?

on todella lyhyt aika! Lapsen vanhemmille ja muille lähimmille omaisille se tietysti tuntuu pitkälle ja merkittävälle ajanjaksolle, jonka aikana lapsi kehittyy ja kasvaa ja oppii vaikka miten, mutta lapsettoman sitä on vaikea tajuta. Voi olla, että kummi miettii, että vastahan ne ristiäiset olivat ja melko vastahan se vauva vasta syntyi! Kummin omalla "lapsenteolla" ei välttämättä ole mitään tekemistä asian kanssa. En minäkään viikoittain tenttaa kummilapseni asioita. Käyn perheen merkkipäivien aikaan kylässä, annan lahjoja ja lähettelen postikortteja yms. ja yleensäkin ajattelen lasta hyvällä (mielestäni sama asia kuin hänen puolestaan rukoileminen).



Noin pienen lapsen kuulumisissa ei mielestäni sitä paitsi ole kamalasti kyselemistä. Homma voi olla kokonaan eri sitten, kun lapsi esim. osaa itse puhua ja kummi voi kysellä häneltä itseltään, että mitäs teitte kerhossa/tarhassa/koulussa ja minkälaisia leikkejä/lauluja/askarteluja olet oppinut ja sitä rataa.

olla? Kolmen lapsen äitinä ymmärrän toki, että vauvan elämän pikkuasiat ovat vanhemmille suuria ja niin pitää ollakin, mutta on aika kohtuutonta edellyttää kummeilta loputonta kiinnostusta vauvan asioihin.



Oletko itse kutsunut kummia kylään?

hyvä, että kummi jätti lapsen jo nyt.



Meillä kävi niin, että kummiksi itse halunnut ystäväni on unohtanut koko tytön muutaman vuosi sitten, vaikka sitä ennen piti hyvin yhteyttä ja kävi usein kylässä. Hän löysi puolison, joka inhoaa lapsia.



10-vuotias muistaa kumminsa kyllä ja kyselee, koska tämä tulee käymään. Aluksi vastasin vain jotain ympäripyörää, mutta sittemmin olen sanonut, että unohda koko ihminen. Vaan ei lapsi unohda: kummilta tuli sentään joulukortti, joka on lapsen kallein aarre.



Mä olen vain surullinen hänen puolestaan.

kehtaa kieltäytyäkkään vaikka ei hirveesti kiinnostais, ellei halua sit katkaista välejä kaverin kanssa.

mä en ymmärrä, sun lapsi on puolivuotias. mitä sä odotat kummilta puolivuotiasta lasta kohtaan? Hmm, sulla taitaa nyt pyöriä ajatukset vaan oman navan ympärillä. Tuskin sä ite kyselet koko ajan tämän ko. henkilön kuulumisia tai muidenkaan. Oletat vaan, että kaikkien pitäs olla kiinnostuneita sun lapsestas. Ehkä suosittelisin, että huomaisit, että monella on muutakin elämässään kuin kummilapsi.

vaadi mun lasten kummeilta MITÄÄN (ja itse asiassa ekan lapsen kummi ei muistanut mitenkään nyt eka synttäreillä eikä jouluna). Musta itestä tuo kummius-juttu on semmonen "pakko" et hävettää pyytää jotain kummiksi! Mut joitain on aina pakko kysyä jos haluaa lapsen kastaa, ja tietenkin haluan. En kyllä itsekään halua olla kenenkään kummi (yhden olen), en tykkää muiden lapsista (hävettää myöntää..en ole yhtään lapsi-ihminen vaikka omia löytyykin) mutta eihän siitä KEHTAA kieltäytyä jos joku kummiksi pyytää.