Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelette "isättömistä" lapsista?
07.06.2010 |
Siis sellaisista jotka ei oo koskaan nähneetkään isäänsä ja alkaa olla jo lähellä aikuisikää?
Kommentit (18)
Iso osa yh-äitien pojista on oman kokemukseni mukaan vähintäänkin hukassa itsensä ja miehuutensa kanssa. Ei ole miehen mallia...
vanhemmuuteensa ei sitten niin millään tavalla. Miehen malleja minulle kuitenkin oli suvussa ja tuttavapiirissä riittävästi tarjolla. Tunnen useita ikäisiäni miehiä (40v) joille isä on jäänyt lapsuudessa etäiseksi, mutta miehiksi olemme niin vaan silti kasvaneet. On huomioitava että aina se paras miehen malli ja tai paras aikuinen roolimalli ei löydy oman perheen sisältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abortti ois ollut aikanaan paikallaan.
mä olen myös siinnyt jostain pyhästä hengestä, ja oon ollut ihan onnellinen pelkän äidin kanssa. Ei semmoista osaa kaivata mitä ei oo ikinä ollut. Pikkuveljen isä oli vähän aikaa kuvioissa mutta se oli alkoholisti ja onneks tuli ero. Koen olevani ihan normaali ja veljeni myös.
En varmasti itse yrittäisi ottaa yhteyttä isääni jos hänkään ei ole ollut halukas tutustumaan lapseensa. Jos asia olisi niin, eikä niin, että äiti olisi tahallaan pitänyt isän poissa vasten isän tahtoa. Silloin kyllä ajattelisin äidistä pari rumaa ajatusta.
En varmasti itse yrittäisi ottaa yhteyttä isääni jos hänkään ei ole ollut halukas tutustumaan lapseensa. Jos asia olisi niin, eikä niin, että äiti olisi tahallaan pitänyt isän poissa vasten isän tahtoa. Silloin kyllä ajattelisin äidistä pari rumaa ajatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi helvetissä ei ole ottanut yhteyttä isäänsä vaikka täysi-ikäisellä on siihen mahdollisuus
mutta jos haluiaisivat, mutta äiti ei kerro tms laittaa kapuloita rattaisiin, olisin surullinen heidän puolestaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa ihan ihme porukkaa, osa ihan kunnollisia.
Tosin jälkimmäiseen porukkaan taitaa kuulua suurin osa noista. Mieheni lapsi mukaanlukien, samanlainen nyhjäke kuin äitinsä
Välillä tosin mietin kaverin suhteen, miten "epäoikeudenmukaista" elämä voi joskus olla. Kaverin poikaystävä kuoli tapaturmaisesti ennen kuin heidän lapsensa syntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olen"isätön lapsi" nyt olen jo 26v. enkä ole kokenut mitään tarvetta ottaa yhteyttä isääni..ei se lapsen tehtävä ole vaan isän olisi pitänyt olla yhteyksissä minuun! ja usko pois..ei se muutenkaan ole niin yksinkertaista että yhtenä päivänä vaan päätetään että nyt otan yhteyttä isään!
Osa ihan ihme porukkaa, osa ihan kunnollisia.
Tosin jälkimmäiseen porukkaan taitaa kuulua suurin osa noista. Mieheni lapsi mukaanlukien, samanlainen nyhjäke kuin äitinsä
Tarkoitin siis että suurin osa kuuluu tuohon ensimmäiseen porukkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso osa yh-äitien pojista on oman kokemukseni mukaan vähintäänkin hukassa itsensä ja miehuutensa kanssa. Ei ole miehen mallia...
jos kaikki isättömät sellaisia olisivat :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sotien jälkeen olisi kasvanut aika paljon ns. "ihme porukkaa" jos kaikki isättömät sellaisia olisivat :D.
Niiden asiat ovat kokemukseni mukaan aika paljon huonommin kuin isättömänä kasvaneiden.
monilla on AV-mammojakin äiteinä.
Kai se on se lapsi, joka ajatteluuni eniten vaikuttaa.
Tero
itse olen ns isätön, ja pian olen 40v.
vaikka tiedän kuka isäni on ja hän on yrittänyt saada minuun kontaktia jo 13 vuotta (siitä asti kun täytin 18v.).
No, eipä helvetinkään vertaa kiinnosta. Ihminen, joka ei halua huolehtia lapsistaan LAPSINA, kun lapset tarvitsisvat ISÄÄ, ei todellakaan saa sympatioitani aikuisena. En tarvitse isää enkä aio olla yhteydessä häneen hänen huonoa omatuntoaa lievittääkseni.
Missä oli isäni silloin, kun vieraat lapset pihalla tulivat kysymään "Miksei teillä ole isää?". Ai niin, paneskelemassa uutta naistaan ja oikeudessa vaatimassa elatusmaksujen poistamista.