Pentutehtailijat?

että on harvassa ne perheet jotka oikeasti jaksavat näin monta lasta kunnolla kasvattaa. Usein isommat elävät vähän ku pellossa. Mutta en nyt kuitenkaan halua yleistää, poikkeuksia löytyy.

Tulee jotenkin väkisinkin kummankin perheen äidin kohdalla mieleen, että suurella lapsilukumäärällä kompensoidaan jotain muuta: koulutuksen puutetta, hyvän työn puutetta. Pääasia on päteä sillä ainoalla konstilla, jonka osaa, hankkii monta muksua ja pitää itsensä timminä. Suurin kohteliaisuus kummankin naisen kohdalla näyttää olevan lause: ei ikinä uskois, että sulla on viisi lasta. Ja nämä naiset kyllä pitävät huolen, että kaikki aina kaikissa tilanteissa kuulevat ja ymmärtävät kuinka monta lasta heillä on. Lapset ovat nuoremmasta päästä sellaisia surusilmäisiä lapsia, joita kukaan ei huomaa ja kukaan ei kiinnitä huomiota. Vanhemmat lapset puolestaan kiusaavat ja häiriköivät.

Väittäisin, että meillä kaikki lapset ovat saaneet kunnon hoitoa ja rakkautta. Mieheni kanssa haaveileimme isosta perheestä ja onni meitä suosi kun sen saimme. Lapset nauttii kun on sisaruksia, enemmän säälin ainokaisia.

eli olin viisi vuotta jatkuvasti raskaana, lukuun ottamatta niitä parin kuukauden taukoja. En imettänyt, joten raskaaksikin tulin sitte ihan heti synnytyksen jälkee.



Ihan tietoinen valinta oli mulle ja miehelle , eikä olla lestadiolaisia todellakaan!



Alettiin niitä lapsia tekemään kun olin 18, haaveena suurperhe. Nyt sitten olen 24 ja lapset tehty, ens vuonna kuopuskin päivä kotiin ja minä itse sit töihin:)



Niin, kaikille riittää rakkautta ja isommat sisarukset hoitavat toisiaan. Kuudeskin ajateltiin tehdä mutta myöhemmin, ilta tähdeksi. Elämä on kyllä kädestä suuhun elämää, mutta minä olen kuin tehty tähän kotiäidin hommaan ,suorastaan nautin kotonaolosta. Mies töissä.



Ei ne lapset tappele kun on kunnon kuri, kyllä rakkautta ja rajoja löytyy, meillä kerätään lelut pois ja viedään kellariin jos niistä tapellaan, ja siinä ovat sitte ilman! Ruoka syödään ruoka-aikaan ja ulkoillaan ulkoilu aikaan.



Meillä on vielä kaks koiraakin ja nekin tässä menee mukana. Nyt vauvakuumeessa oon mutta toppuuttelen itteäni:D

eli olin viisi vuotta jatkuvasti raskaana, lukuun ottamatta niitä parin kuukauden taukoja. En imettänyt, joten raskaaksikin tulin sitte ihan heti synnytyksen jälkee.

Ihan tietoinen valinta oli mulle ja miehelle , eikä olla lestadiolaisia todellakaan!

Alettiin niitä lapsia tekemään kun olin 18, haaveena suurperhe. Nyt sitten olen 24 ja lapset tehty, ens vuonna kuopuskin päivä kotiin ja minä itse sit töihin:)

Niin, kaikille riittää rakkautta ja isommat sisarukset hoitavat toisiaan. Kuudeskin ajateltiin tehdä mutta myöhemmin, ilta tähdeksi. Elämä on kyllä kädestä suuhun elämää, mutta minä olen kuin tehty tähän kotiäidin hommaan ,suorastaan nautin kotonaolosta. Mies töissä.

Ei ne lapset tappele kun on kunnon kuri, kyllä rakkautta ja rajoja löytyy, meillä kerätään lelut pois ja viedään kellariin jos niistä tapellaan, ja siinä ovat sitte ilman! Ruoka syödään ruoka-aikaan ja ulkoillaan ulkoilu aikaan.

Meillä on vielä kaks koiraakin ja nekin tässä menee mukana. Nyt vauvakuumeessa oon mutta toppuuttelen itteäni:D

Asutte Perähikiällä vanhassa ok- tai maatalossa, jonka piha on täynnä polvenkorkuista heinää ja lastenleluja. Autonromujakin on pari. Koirat kiinni liassa ja nukkuvat kopissa ja ovat isoja sekarotuisia tai jotain sakemanneja tms. Lapsilla virttyneet t-paidat ja tukka silmillä ja räkä valuu ja jalassa tekocrocsit. Mies ajaa soraa jonnekin tietyömaalla aamusta iltaan, että elättää teidät ja sinä olet menossa kohta töihin. Mihin töihin? Ammatti? Lähihoitaja? Työkokemusta ei ole mutta kyllä äidin työkaverin serkku paikallisesta vanhainkodista on luvannut töitä heti kun haet. Vuoden kohokohtana teidän perheessä on reissu Särkänniemeen Tampereelle. Ja lasten nimet muuten ovat: Jesse, Janica, Jessica, Jenna ja sokerina pohjalla Helmi (repäisitte vähän ja uskalsitte!).

Meillä vain 4 lasta seitsemässä vuodessa. Itselläni on ihan ok ja arvostettu koulutus. Toki palkkani ei ole lähelläkään mieheni palkkaa, mutta naiseksi ihan ok. Rakkautta ja kasvatusta jokainen lapsi on saanut osakseen. Olemme perhekeskeisiä. Perhe on meidän elämä ja harrastus

Vanhin lapsemme on nyt 10v, täyttää loppuvuodesta 11. Yksi on yllätysvauva, muut tarkoituksella, yhteisestä päätöksestä saatuja. Nämä kaksoset tietty ei ollu mitenkään suunniteltu juttu, ihan yksikin olisi riittänyt :D Mutta eiköhän kahdenkin kanssa selviä..



Minä olen kotona lasten kanssa ja teen satunnaisesti keikkaa viikonloppuisin, kun mies on vapaalla. Minulla on lähihoitajan koulutus enkä ole ikinä halunnutkaan muuta kuin hoitoalalle.



Kotimme on vanha okt, jossa on iso piha, ei edes mitenkään hyvin hoidettu, mutta lapsilla siinä on tilaa ja tekemistä. Meiltä löytyy koiria peräti 3kpl, ovat vapaasti sisällä ja ulkona, jokainen on koulutettu pihassa pysyväksi. Rodultaan eivät ole sakemanneja eikä sekarotuisia, tosin en tiedä miten ne liittyvät asiaan ;)



Meillä ei lapset elä kuin pellossa, vaan heillä on selkeät rajat ja paljon rakkautta. Iso perhe on ollut aina haaveeni. Meidän lapsilla ei ole kauheasti harrastuksia, vaan enempikin vannon vapaan leikin ja ulkoilun nimeen. Toki isoimmat käyvät sitten harrastamassa kodin ulkopuolellakin, mutta olemme rajanneet sen yhteen harrastukseen / lapsi. Koulussa isoimmat menestyvät oikein hyvin ja osaavat käyttäytyä jokainen ikätasoon suhteutettuna hyvin. Toki kiukkupäiviäkin on, jolloin lähdetään kesken kauppareissun jäähylle ;)



Tiedän kyllä perheitä, joissa lapset eivät ole saaneet normaalia kasvatusta. Tosin minusta se ei korreloi lapsimäärään, monia 2-3 lapsisia perheitä tiedän, jossa asiat on todella retuperällä. Kuin myös todellisia suurperheitä, joissa paljon ongelmia.

Etenkään jos lapset ovat paljon vaativia ja vielä sairastelevat.

taivastelijoita oikein löytyy.Onko se oma elämä niin ankeeta,että pitää toisten tapaa elää arvostella ja niputtaa kaikki suuret perheet saamaan nippuun?Hanki ap. elämä ja elä sitä ja anna toisten elää omaansa.Pösilö.

ihan yhtä hyvin hoidettuja ja rakastettuja kaikki, kaikilla samat vanhemmat.

ihan itse haluttiin lisääntyä, ei uskonnon vuoksi. oletpa sinä ap ahdasmielinen vai oletko kateellinen, kun et itse moiseen pysty?

ja voi sen ainokaisenkin kasvattaa ihan kieroon.

ei se rakkaus ole mikään rajallinen voimavara.

eli olin viisi vuotta jatkuvasti raskaana, lukuun ottamatta niitä parin kuukauden taukoja. En imettänyt, joten raskaaksikin tulin sitte ihan heti synnytyksen jälkee. Ihan tietoinen valinta oli mulle ja miehelle , eikä olla lestadiolaisia todellakaan! Alettiin niitä lapsia tekemään kun olin 18, haaveena suurperhe. Nyt sitten olen 24 ja lapset tehty, ens vuonna kuopuskin päivä kotiin ja minä itse sit töihin:) Niin, kaikille riittää rakkautta ja isommat sisarukset hoitavat toisiaan. Kuudeskin ajateltiin tehdä mutta myöhemmin, ilta tähdeksi. Elämä on kyllä kädestä suuhun elämää, mutta minä olen kuin tehty tähän kotiäidin hommaan ,suorastaan nautin kotonaolosta. Mies töissä. Ei ne lapset tappele kun on kunnon kuri, kyllä rakkautta ja rajoja löytyy, meillä kerätään lelut pois ja viedään kellariin jos niistä tapellaan, ja siinä ovat sitte ilman! Ruoka syödään ruoka-aikaan ja ulkoillaan ulkoilu aikaan. Meillä on vielä kaks koiraakin ja nekin tässä menee mukana. Nyt vauvakuumeessa oon mutta toppuuttelen itteäni:D

Asutte Perähikiällä vanhassa ok- tai maatalossa, jonka piha on täynnä polvenkorkuista heinää ja lastenleluja. Autonromujakin on pari. Koirat kiinni liassa ja nukkuvat kopissa ja ovat isoja sekarotuisia tai jotain sakemanneja tms. Lapsilla virttyneet t-paidat ja tukka silmillä ja räkä valuu ja jalassa tekocrocsit. Mies ajaa soraa jonnekin tietyömaalla aamusta iltaan, että elättää teidät ja sinä olet menossa kohta töihin. Mihin töihin? Ammatti? Lähihoitaja? Työkokemusta ei ole mutta kyllä äidin työkaverin serkku paikallisesta vanhainkodista on luvannut töitä heti kun haet. Vuoden kohokohtana teidän perheessä on reissu Särkänniemeen Tampereelle. Ja lasten nimet muuten ovat: Jesse, Janica, Jessica, Jenna ja sokerina pohjalla Helmi (repäisitte vähän ja uskalsitte!).

mikä on sun koulutus, entä miehesi koulutus, missä asutte ja kuinka monta lasta sulla on? Kerrotko vielä nimetkin? Ihan mielenkiinnosta haluan tietää millainen sosioekonominen tausta on näin sivistymättömällä ihmisellä! Jotan valaise mua please!

Asutte Perähikiällä vanhassa ok- tai maatalossa, jonka piha on täynnä polvenkorkuista heinää ja lastenleluja. Autonromujakin on pari. Koirat kiinni liassa ja nukkuvat kopissa ja ovat isoja sekarotuisia tai jotain sakemanneja tms. Lapsilla virttyneet t-paidat ja tukka silmillä ja räkä valuu ja jalassa tekocrocsit. Mies ajaa soraa jonnekin tietyömaalla aamusta iltaan, että elättää teidät ja sinä olet menossa kohta töihin. Mihin töihin? Ammatti? Lähihoitaja? Työkokemusta ei ole mutta kyllä äidin työkaverin serkku paikallisesta vanhainkodista on luvannut töitä heti kun haet. Vuoden kohokohtana teidän perheessä on reissu Särkänniemeen Tampereelle. Ja lasten nimet muuten ovat: Jesse, Janica, Jessica, Jenna ja sokerina pohjalla Helmi (repäisitte vähän ja uskalsitte!).

No höh, toihan on ihan totta, mitä tossa kuvataan.

siinähän ei liene mitään niin hävettävää kuin tuossa perähikiä-kuvauksessa?

mutta meitä oli viisi sisarusta ja niin oli aivan hyvä. aina sai kaivattua huomiota ja teininä jopa sitä ei-niin-kaivattuakin huomiota (omasta mielestäni). asuttiin aivan kaupungissa, joten kavereita oli muitakin kuin omat sisarukset. äiti oli 30v kotiäitinä. jäi kotiin, kun minä synnyin ja kotirouvana senkin jälkeen, kun lapset jo isoja. ruokaa ja puhtaat vaatteet oli aina ym perusjutut.



isosta perheestä haaveilen itsekin mieheni kanssa, mutta kaikille sitä ei suoda. ei ainakaan kovin nopealla aikataululla. kovan yrittämisen tuloksena nyt kolmas tuloillaan 7 vuoden tauon jälkeen.

joten lakkaa murehtimasta muiden asioita.