G: kuinka olette kotona 2-3-vuotiaaksi hoitaneet aloittaneet työt?

ottanut 6 tuntista työpv, vaikka tarjottiin

---

mies tekee lyhennettyä päivää, 20 % työaika ja oma yritys-

molemmat ei voi lyhentää työaikaa

esikoisen ollessa 2,5- ja kuopuksen 1-vuotias. Ensin tein täyttä työviikkoa 1 kk, kun mies piti isäkuukauden. Sen jälkeen teimme molemmat muutaman kuukauden ajan osa-aikaista, minä 62 %, mies 62 %. Mä tein töitä to-la, mies ma-ke. Sen jälkeen molemmat kokopäiväistä, ja lapset meni hoitoon.

kokemuksia, onko elämä ruvennut tuntumaan kiireiseltä oravanpyörältä töihin paluun jälkeen? Onko lapset alussa kiukkuisia hoitopäivien jälkeen? jnejne

nuorin lapsi on sitten 2,5v.

Alussa teen 2-3pv/vko. Muutama kuukausi tuota ja sitten alan tehdä täyttä viikkoa.

Minulla on ihana pomo joka antaa mahdollisuuden tehdä tuollaista työviikkoa alussa. :)

lapset olivat 2,5 ja 4 v, kun aloitin työt. Isommalle oli kovempi pala, mutta en herkempi muutenkin.



Olin kolme vuotta osittaisella hoitovapaalla (4-pväinen vko) ja se oli kaikille tosi hyvä juttu.

Lapsi meni pk:iin 2vkoa ennen kuin aloitin työt (eli aloitin elokuun puolivälissä ja lapsi meni pk:iin elokuun alussa).



Ensimmäisen viikon lapsi oli vain aamupäivät päiväkodissa. Toisen viikon vein aamiaisen jälkeen (8:30) ja hain päikkäreiden jälkeen (14:00). Kun menin töihin niin tein heti 5 päiväistä viikkoa mutta vain 6h päivässä. Mies vie lapsen hoitoon klo 8 ja minä haen klo 14:30. Olen tehnyt nyt koko vuoden tuota kuutta tuntia ja jatkan samalla tavalla vielä seuraavan vuoden.



Kun lapsen pääsee hakemaan aina klo 14:30 niin siinä on onneksi vielä paljon yhteistä aikaa iltapäivästä ja alkuillasta ennen kuin lapsi menee nukkumaan. :) Ei ole siis tullut minkäänlaisia vieroitusoireita.

Esikoinen oli tässä vaiheessa ollut vuoden päiväkodissa kuntoutuksellisista syistä, oli 3-vuotias kun meni hoitoon, oli 3 päivää viikossa hoidossa, ei mitään ongelmia.



Kuopus meni hoitoon ja minä töihin, saman tien olin täydet päivät töissä. Alku oli hankalaa, eka viikon huusi perään, huusi usein myös iltapäivällä, norkoili päiväkodin portilla milloin äiti tulee hakemaan... PÄivällä oli kuulemma ollut reipas.

Eka viikon jälkeen alkoi sujua, mutta illat oli välillä aikamoista kiukkua varsinkin, jos päiväunet jäivät nukkumatta.

Kevätpuoli menikin jo hyvin.



Olen ollut nyt 2 vuotta töissä viimeisen hoitovapaan jälkeen ja olen väsynyt. Arki on melkoista rumbaa, omaa aikaa ei ole juurikaan.

Olen raskaana, vauva syntyy vuodenvaihteessa, ja kovasti odotan että saan taas olla kotona.

on 3 lasta joista nuorin 2,5-v ja työt pitäisi aloittaa heti 5pv/vk. Hirvittää se mahdollinen kiire, ajanpuute, jne Tekisi mieli löytää työ minkä voisi aloittaa 3 tai 4pv viikossa näin alkuunsa.

Loistoaikaa oli tuo aika, kun miehen kanssa vuorottelimme lasten hoidossa kotona. Ehdin olla kotona kuitenkin tuon 3,5 vuotta, ja kaipasin jo omaa työtäni, josta suuresti nautin. Aamulla oli helppo lähteä töihin, kun ei tarvinnut huolehtia kuin itsensä liikkeelle.

Päivähoidon alettua viikkorytmi on kyllä tiivis, eli siinä mielessä "oravanpyörä". Aamulla pitää herätä, ja töistä kotiinpäin lähteä minuutin tarkkuudella. Tosin itse koen tämän lähinnä positiivisena, tykkään säännöllisyydestä elämässä. Tämä on pakottanut myös miehen lyhentämään työpäiviään, koska haemma lapset vuoropäivinä. Aiemmin hän oli töissä säännönmukaisesti klo 19-20 saakka vähintään, nyt tulee aiemmin kotiin niinä päivinä kun hakee lapset.

Harrastuksia on saman verran kuin kotona ollessakin, eli kerran viikossa n. 2h kerrallaan (kotoa-kotiin). Kotitöitä on edelleen enemmän kuin ehtii tehdä. Mutta nautin siitä, että saan sekä tehdä rakastamaani työtä että viettää perhe-elämää!

esikoisen ollessa 2,5- ja kuopuksen 1-vuotias. Ensin tein täyttä työviikkoa 1 kk, kun mies piti isäkuukauden. Sen jälkeen teimme molemmat muutaman kuukauden ajan osa-aikaista, minä 62 %, mies 62 %. Mä tein töitä to-la, mies ma-ke. Sen jälkeen molemmat kokopäiväistä, ja lapset meni hoitoon.

Aloitin 4-päiväisellä viikolla, joka oli ihan autuasta. Uskomaton vaikutus yhdellä ainoalla päivällä työviikon lyhyyteen ja toisaalta viikonlopun pituuteen:)



Kannattaa varautua, että alkuun riittää pelkästään työssä käyminen ja iltojen hoito kunnialla. TUrha hankkia mitään ylimääräistä paniikkia harrastuksista tai sosiaalisen elämän ylläpitämisestä. Niitä ehtii sitten hetken päästä, kun olete saaneet arjen muuten rullaamaan.



Kun esikoinen meni kouluun vaihdoin nelipäiväisen viikon kuuden tunnin päivittäiseen työaikaan ja se on kyllä antanut ihanaa vapautta ja kiirettömyyden tuntua nin aamuihin ja iltoihin. Neljältä olemme jo syöneet iltaruoan ja sen jälkeen on vielä koko ilta aikaa vaikka mihin.



Edelleen teen 6-tuntista, enkä hevillä siitä luovu. Vuoden saan sitä vielä lakisääteisesti ja sen jäölkeenkin olen miettinyt, että kyselen työnantajan suhtautumista jatkoon, vaikkei pikkukoululaisia enää olekaan:)



Mutta hyvin siihen tosiaan sopeutu, kun antaa itselleen ja laopsilleen aikaa rauhassa totuttautua.

Ja olen jatkanut sitä jo 2,5 vuotta. Ja aion tällä tietoa jatkaa niin kauan, että kuopus pääse tokaluokalta. Eli vuosia.



Minä en ole missään vaiheessa ymmärtänyt, miksi niin vähän käytetään oikeutta osittaiseen hoitovapaaseen! Sehän on ihan mahtava juttu. Meillä tekee tällä hetkellä kumpikin osittaista työviikkoa, joten lapsilla on vain 3 hoitopäivää ja oravanpyörästä ei tietoakaan.



Miksi ihmiset haluaa tuhlata nämä ihanat vuodet (kun lapset alle kouluikäisiä/pikkukoululaisia) kiireeseen?! Onko se pari sataa euroa kuussa lisää liksaa tosiaan niin tärkeää?

Harmi kun pitäisi olla 6kk työhistoriaa samalla työnantajalla viimeisen vuoden ajalta että saisi 4 päiväisen lakisääteisen osittaisen hoitovapaan :-(.. no mutta onneksi sitä voi kysellä sitten 6kk:n jälkeen.