Lue keskustelun säännöt.
Feikki Mariskooli lahjaksi.
15.06.2010 |
Rakas äitini oli omasta mielestään keksinyt hyvän idean.
Olemme menossa yhdessä serkkuni häihin ja lahjalistassa oli toiveena kaksi eriväristä Mariskoolia.
Äitini oli sitten ostanut jostain halpismyymälästä feikki mariskooleja. Oli sitä mieltä, että ihan hyvin voidaan viedä lahjaksi eihän sitä eroa kukaan huomaa :)
Yritin selittää että kaikki eron huomaa mutta pystyi kannassaan tiukasti. Kun tällä tavalla säästetään pitkä penni.
Ilmoitin, että ostamme sitten ihan oman lahjan meidän perheeltä, emmekä ole hänen kanssaan kimppalahjassa mukana.
Katsotaan tuoko mamma "Mariskoolit" häihin.
Kommentit (76)
Jos kyseessä olisi minun äitini niin menisin ja vaikka rikkoisin ne feikit, ettei äitini nolaisi itseään! Tee jotain hyvä nainen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tee palvelus hääparille, ota printti tästä keskustelust ja näytä sitä äidillesi.
Jos mä saisin morsiamena kopion häälahjaksi, mä kyllä muistaisin lopunikäni keneltä se on tullut ja taatusti kohtelu olisi sen mukaista.
Kukaan, joka toivoo aitoa ei halua kopiota lahjaksi. Ja hei, se aitokin maksaa todella vähän, on tässä kuussa Sokoksella vielä kantistarjouksenakin.Jos haluat että joku äitiäsi tämän jälkeen vielä kunnioittaa, estä tekeminen !!!
ketjussa suhtautuvat mokomiin lasikippoihin... Musta olisi vain jotenkin huvittavaa saada lahjaksi feikit. Taitaisin lähinnä mennä itseeni ja pohtia, miksi se brändi on minulle niin tärkeä, kun feikki kerran näyttää samalta. Näkisin itsessäni materialistisen snobin.
En todellakaan kiukuttelisi lahjan antajalle häissä enkä häiden jälkeen. Ehkä pitäisin antajaa hieman yksinkertaisena, mutta loukkaavana en sitä kyllä pitäisi. En tajua, miten kukaan voi loukkaantua ja kiukutella ylipäätään yhtään mistään lahjasta. En vain tajua.
Toive on toive. Lahja on lahja. Juhlat ovat juhlat. Lahjat eivät ole maksu juhlista. Lahjalista ei ole tilaus.
Mutta kun kerran olen kuitenkin vähän materialisti ja snobi, ymmärrän hyvin ap:n murheen ja toimisin antavana osapuolena varmasti aika samoin. En kyllä kehtaisi osallistua feikkilahjaan... =(
Ei kai sitä likaisia tohdi antaa... (sormenjälkiä ym), siinäpä näkee kuinka värit lähtee.
Erään kerran oli Armilla taas juhlat Skölvikissä ja tarvitsi jälkiruokamaljoja juhliinsa. Risto-Matti Ratia muistelee: Muistan sen kuin eilisen päivän. Olin 18-vuotias ja apupoikana Sköldvikin kartanossa Porvoossa, kun Armi pani minut Stockmannille ostamaan joitakin juhliaan varten jälkiruokakulhoja.En tiennyt, mikä jälkiruokakulho on, mutta löysin viehättävän pitsireunuksisen sokeriskoolin. Armi ihastui ja käski hankkia 150 kappaletta henkilökunnan juhliin. Tuote oli kuitenkin lopussa sekä myymälästä että Riihimäen lasitehtaalta. Armi oli kuitenkin sitkeä, neuvotteli ja osti lopulta muotin Marimekolle. Tämän jälkeen mariskoolia on valmistettu Nuutajärven lasitehtaalla lähes tauotta jo kymmeniä vuosia. Värejä on ollut useita ja lisää tulee sitä mukaa kun vanhoja jää pois valikoimista.Suomessa maljaa valmisti Riihimäen Lasi aina 1950-luvulle saakka. Kodeissa sitä käytettiin yleisesti hienon sokerin tai marjahillojen tarjoiluastiana. Armi Ratia ja Marimekko sai maljan käsiinsä 1959.
kukka-asetelman joka oli tehty mariskooliin, tarkoitus oli että skooli jää sitten muistoksi lapsellemme.
Oli sitten ostanut feikkiskoolin, tyttärensä lapselle oli kyllä ostanut ihan aidon.
Sokeakin tuon huomaa että on feikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin siis eivät edes ole aidon oloisia, ainoastaan samantyylisiä, mutta esim. sakarat ovat erilaiset kuin aidossa. Olen pessyt lukuisat kerrat astianpesukoneessa, kun ovat ihan keittiökippoina (mutta väri käy siis sisustukseen), ja edelleen ovat ihan vihreitä. Nämä feikit siis eivät edes yritä olla Mariskooleja, koska näitä oli eri kokoisia. Itse omistan yhden aidon, ja se sattuu olemaan mummini vanha, ehkä jopa sitä Riihimäen lasitehtaan tuotantoa, ja se on olohuoneen kirjahyllyn päällä eikä arkikäytössä. Väri vaan on niin kovin ruma...
joka on väriltään ja värinsä kestävyydeltä ihan aidon luokkaa, mutta vain tosi rumasti tehty - siis teräviä, epätarkkoja reunoja ja röpelöisempi pinta.
Olen saanut sen itse lahjaksi karkeilla täytttynä nuorena tyttönä, silloin kun Mariskoolit eivät ainakaan omassa elämässäni ollet kovinkaan merkittävässä roolissa. En siis ymmärtänyt loukkaantua ja olen edelleen väleissä kummitätini kanssa. =D Itse asiassa tajusin vasta paljon myöhemmin, että kupin pitäisi olla jotenkin hieno, ja vielä myöhemmin, että se onkin kopio jostain muka-hienosta. =DDD
Mutta nyt tilanne on tosiaan eri, kun Mariskooleista on tullut tuollaista "pakollista" sisustuskamaa. Kyllähän se feikki aika nolo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Feikit on ihan kamalia, juuri kuten edellinen kirjoitti: teräviä reunoja, epätarkkuuttaa, rosoinen pinta jne. Väri on sen sijaan säilynyt. Itse olen yhden sellaisen saanut myös lahjaksi :)
Ja tunnustan - omistan viisi muutakin Mariskoolia ja ne ovat ihan käytössä ja nättejäkin kattauksessa. No, mutta mullahan on Teemaakin ja muumimukeja eli olen av-raadin mukaan ihan täysi juntti ja out.
Sinuna ap pitäisin huolen, ettei teidän nimeä vain tule äitisi ostamaan lahjaan. Tämä on ehkä noloin häämoka ikinä!
Kuppeja ja lautasia joita ei voi laittaa esim.mikrouuniin. Kiva laittaa ruokaa sellaiselle lautaselle ja muistaa sitten että niin joo eihän näitä saanut lämmittää etteivät halkea...lasitus ei ole ulkoreunoilta kunnossa ja on tullut rumia naarmuja kauttaaltaan.
Nämä ovat anopin häälahja :O joten en voi poiskaan heittää, pikkuhiljaa ne on onneksi hajoilleet mutta anoppihan toi niitä kerran sit lisää tilalle :D En varmaan ikinä pääse eroon sekunda-astioista jollei anoppi muuta kauemmas tehtaanmyymälästä. Sanon siis EI myös feikki-mariskooleille, kauhea riesa uudelle omistajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin uskomattoman pihejä. Kyllä häälahjan pitää mielestäni olla arvokas, ainakin nyt joku 50 euroa. Tuolla saa jo yhden erikoisemman värisen Mariskoolin tai kaksi edullisempaa. En tajua, miten joku voi kuvitella, että häälahja pitäisi ostaa jollain 20 eurolla! Mulle ainakin on kotona opetettu jo ihan lapsena, että ei pidä viedä lahjaksi mitään rihkamaa, vaan kunnollista pitää ostaa. Kaikille ei näemmä ole opetettu samaa... Lapsuudenkodista nämä tällaiset arvojutut kumpuavat. Jos siellä on opetettu, että kippo mikä kippo, niin sellainen ihminen tottuu siihen, että ihan sama mitä kotona on, eikä osaa arvostaa mitään. Surullista...
Onpa köyhää meininkiä. Täällä sitten saadaan päivitellä, kun anoppikin antoi vain kolmoslaatua. Oi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita ihan aitoja Mariskooleja saa usein Cittarista alennuksesta (ainakin joulun aikaan). Olen pari ostanut lahjaksi henkilölle, joka niitä on kerännyt.
Tuosta astiankonepesusta tuli mieleen kaverini, joka pesi aidon skoolin koneessa ja se oli haljennut. :(
Ja kyllä feikin erottaa aidosta mm. väristä (samea) ja jalasta.
kannattaa ostaa sitten vähemmän tai aivan jotain muuta kuin astioita. Turhaa romua ei kaipaa kukaan. Ajatus on kuitenkin tärkein, ja silloin paskaa ei kannata ostaa.
Onpa köyhää meininkiä. Täällä sitten saadaan päivitellä, kun anoppikin antoi vain kolmoslaatua. Oi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osta sinä aidot omasta puolestasi.
oli saanut tuolliasen feikkimariskoolin, violetin, ja pessyt sen astianpesukoneessa. Kivasti lähtivät värit pois kiposta. Että ei ihan samaa laatua kuin aidot...
siis feikit lahjaksi. Kaksi eriväristä eräältä erittäin merkkiteitoiselta varakkaalta tädiltä. No on niitä joskus käytetty mutta eron näkee...
Kyllähän tuo ero on silmiinpistävä. Älkää tosissaan rihkamaa viekö.
olisi noloa enkä haluaisi olla samassa lahjassa mukana. Kyllä eron huomaa.
Muuta tekoa niillä ei ole.
Jos joku kehtaisi tuoda sellaisen minulle lahjaksi (ei kehtaa...), laittaisin sen saman tien kiertoon lähimpääm UFF-torille tms.
Mukava kuulla, että hääpari saa myös ne aidot mariskoolit!