Lue keskustelun säännöt.
Vastaa kun kysytään!
26.05.2010 |
Siis voi jessus!
Onko se jotenkin perinnöllinen ominaisuus vai opittu tapa, kun ei voi vastata ihan vaan kysymykseen, kun se kysytään.
Ukko ja lapset kaikki perhana ihan samanlaisia ja sit ipanat valittavat, kun iskä ei kuuntele ja minä revin muuten vaan peliverkkareitani, kun joka asiaan saa lypsää vastausta.
Siis ihan jos vaikka kysyn, että "onko jano?" sitten toisen kerran, "niin oliko sulla jano vai ei?" Ja vielä kolmannenkin kerran jo hieman nousseella volyymillä "ONKO SULLA SE JANO VAI EI???"
Ja sit vastaus on joko "häh???" tai "no ku mä mietin vielä"
ARGH!
Kommentit (2)
Meinaa mennä hermo, kun ei tiedä onko toiselle kuin ilmaa vai miksi ihmeessä sieltä ei kuulu mitään. Eikä ilmekään värähdä. Haloo! Vastaus aina: eikun mä mietin... Voi härregyyd. Ei todellakaan ole kovin vaikeita kysymyksiä yleensä ja niiden vastauksen miettimiseen menee sitten monta minuuttia. Joopa joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis aivan oikeasti, vaikka kuulostaakin naurettavlle. Siis onko perinnöllistä?
usein lapsilla tapaa tätä erityisesti ruokapöydässä. Siis omilla ja vierailla lapsilla. Olen kuitenkin huomannut, että mieheni suvussa tämä on yleistä miehillä. ja mieheni suku on hyvin patriarkaalista, eli naiset toimii ruokapöydissä "palvelijoina". Kun nainen palvelee ruokapöydässä, voi miehet ja lapset rauhassa "mietiskellä" haluaisivatko he maitoa vai vettä, juustoa vai kinkkua. Näinen vain tököttää lasi kädessä ja odottaa hartaasti vastausta.
Minun päätelmä on siis: Lapsille on normaalia odottaa palvelua ja siksi eivät "vaivaudu" vastaamaan kysymykseen. Miehet taas, jotka on kasvatettu odottamaan palvelua, eivät myöskään "vaivaudu" vastaamaan kysymykseen, vaan arpovat esim. maidon ja veden välillä.