Milloin lapsi alkaa puhumaan itsestään minä-muodossa?

Jos itse puhuu koko ajan "Mitäs Aapolle? Mihinkäs Aapo nyt on matkalla? Tuliko Aapolle nälkä?" jne. niin tenavakin oppii puhumaan noin. Näin oli ainakin kaveriperheessämme, jossa lapsi puhui itsestään nimellä.



Meillä 3,5v ei ole ikinä puhunut tuohon malliin.



Voi olla myös yksilöllistä - mistä minä tiedän.

itsestään kolmannessa persoonassa. Aika moni tuttu lapsikin on näin tehnyt.. 2 vuoden tietämillä useimmilla tuntemillani (myös omillani) on alkanut tulla minä oman etunimen sijasta..

syyllistyn itse siihen, että puhun "äiti sitä ja äiti tätä", vaikka lapselle puhuessa kysynkin vaikka "mitä sinulle"

on aina puhunut itsestään minä muodossa vaikka mä puhun sille itsestäni äitinä

esikoinen puhui vielä 3-vuotiaana noin. Opettamalla opetin (korjasin aina) käyttämään minä muotoa.Oppi nopeasti. Muuten puhe oli jo tuolloin selkeää ja hyvää.



Toinen lapsi on alusta asti käyttänyt minä sanaa siis 1-vuotiaasta kun alkoi puhumaan.



Minä ainakin tiedostan oman puhetapani vaikuttaneen lasten tapaan puhua.

oppivat puhumaan minä-muodossa! Apua! Näin horroksissa sitä oli silloin, kun lapset olivat pieniä (syntyivät 1½ vuoden välein...).



Sen sentään muistan, miten eräällä perhekurssilla kurssin vetäjä korosti, miten tärkeää on puhua lapselle minä-muodossa. Muistan kyllä itse alkuun puhuneeni "äiti tulee, äiti ottaa syliin..." ainakin esikoisen kanssa, kun piti yrittää tajuta, että minä todellakin olen nyt äiti. Sama toistui varmaan kuopuksen kanssa, koska jotenkin tuntuu tärkeälle, että lapsi oppii, että sana äiti on yhtä kuin turvaa, ruokaa syliä tms. Tämmöistä järkeilyä tämä on, kun ei vain muista...



Ja kyllä minä puhun vieläkin "ei hätää, äiti tässä", jos lapset 6,5v ja 8v yöllä näkee huonoa unta ja menen rauhoittamaan. Uskon, että se menee unen läpi paremmin perille kuin "ei hätää, minä tässä".

sitä ennen käytti omaa nimeään, nyt tosiaan puhuu minä-muodossa kirjakielellä vaikka itse käytän itsestäni äitiä tai puhun mä-muodossa.

helpommin, kun joku muu puhuu niin. Itse olen kiinnittänyt tutun puhetyyliin huomiota, kun hän sanoo kouluikäiselle lapselle: "Isi rakastaa Jennaa." Tulee olo, että on liian vaikeaa olla tasaveroisessa minä-sinä -suhteessa. Sama isä puhuu pienemmästä lapsesta (lapsi sylissä): "On niin mukava hoitaa Max-poikaa". Itse sanoisin saman: "On niin mukava hoitaa Maxia."

itsestään kolmannessa persoonassa.

Naapurin 5v. sen sijaan puhuu vieläkin.

Hänellä tosin puhe muutenkin melko huonossa jamassa. Hieman on parempaan suuntaan puhe (ja koko muukin olemus)hällä mennyt kun pääsi ryhmikseen hoitoon.

Alkoi ihan vasta sanoa välillä itsestään minä ja keskustelukumppanista sinä. Enemmän vielä puhuu itsestään kolmannessa persoonassa ja usein vielä lempinimellään (se on hassua, koska paljon enemmän me kutsumme häntä oikealla nimellä, lempinimi on läheisiä hassutteluhetkiä varten)

2v 4kk ja on jo pidemmän aikaan sanonut itsestään "minä" tai "mää" ja toisesta "sinä" tai "sää".