Mun tytön luokalla on yksi ylipainoinen poika,

ylilihavuus on vain yksi niistä



Minä rohkaisisin tytärtäsi olemaan tällä pojalle ystävällinen ja olla puhumatta hänestä mitään pahaa



ei se tippaakaan auta, että seläntakaa juorutaan ja kauhistellaan. Aika ruma tapa ja olisi hienoa jos hän jo nuorena oppisi olla niin tekemättä

silloin pitää kyllä kiinnittää huomiota syömiseen. Vika ei ole vahempien. Ja toivottavasti poika ei joudu silmätikuksi

tyttö aina kauhistelee kotona, että "kalle" haki taas lisää ruokaa ja kuinka suuria annoksia poika syö. Onko tämä vanhempien vika, voiko ekaluokkaiselta oikeesti kieltää santsiannokset ruokaa??

jos ne poikkeavat normaalista. Siinä ei ole mitään outoa. Ihminen on arvosteleva eläin. Jokainen juttu joutuu arvioitavaksi jokaisen päässä, halusi sitä tai ei. Se puhuuko arvionsa ääneen, vaihtelee.



Ap, se läski poika on varmaan kotona totutettu syömään jättipaljon ja tarvitsee monta annosta saavuttaakseen kylläisyyden tunteen. Sitä myöten hän sitten myös lihoo.

liikentessä! Jos pieni lapsi ihmettelee äidilleen runsaasti syövää poikaa, osan mielestä TÄLLÄ tytöllä on "vääristynyt suhde ruokaan". HALOO!



Siis oikeasti, eikö aikuiset ihmiset näe metsää puilta. Eikö se nyt ole aika lailla huolestuttavamman kuuloista jos ylilihava poika syö ylisuuria annoksia?



Miksi niin monet haluaa sivuuttaa tämän asian?

Tunnen aikuisen, joka sanoi, että olisi voinut syödä lapsena vaikka kuinka paljon, vaikka kokonaisen kanan, ellei äiti olisi estänyt. Ennen siis ainakin pystyttiin säätelemään lasten annoskokoja, jos ne olivat epäterveellisiä. Nykylapsilta ei saa kieltää mitään, joten he saavat syödä sen minkä jaksavat.



Toisilla on jo lapsesta asti epätavallisen kova ruokahalu, mutta aikuisten tehtävä on huolehtia, ettei lapsi liho. Tämä ajatus vaan on monilta hukassa.



Omalla lapsella on välillä sellaisia kausia, ettei mikään maistu ja paino tippuu ihan liikaa, huolestuttavan alas. Silloin minun tehtäväni on saada lapsi syömään. Ihan sama juttu.

av-mammalta ei näköjään voi odottaa mitään muuta kuin haukkumista, kunnon keskusteluun ei kukaan kykene???



Vieläkään en ole saanut vastausta siihen syytteeseen, joka toisessa ketjussa esitettiin, että lapsen ylipaino johtuu vanhemmista? Kykeneekö kukaan oikeesti edes analysoimaan, vai haluatteko kaikki nyt vaan minua haukkua?

mutta mikäs siinä on, että teihin tämä syömisen kommentointi niin kovasti sattuu?

EI ollut kyse vaikka vaatteista tässä ketjussa.

Meillä esim. on tuttavaperhe, jossa vanhemmat ovat hoikkia ja liikunnallisia, lapsista kaksi samoin, mutta kolmas on ylipainoinen. Samaa ruokaa syövät, ja häntä on kannustettu liikkumaan.

av-mammalta ei näköjään voi odottaa mitään muuta kuin haukkumista, kunnon keskusteluun ei kukaan kykene??? Vieläkään en ole saanut vastausta siihen syytteeseen, joka toisessa ketjussa esitettiin, että lapsen ylipaino johtuu vanhemmista? Kykeneekö kukaan oikeesti edes analysoimaan, vai haluatteko kaikki nyt vaan minua haukkua?

-ap



Miten se yksi kirjoittaja syyllisti mut oman tyttönsä painontarkkailusta?? No huh hu tutkimattomia ovat av-mamman ajattelun tiet?

av-mammalta ei näköjään voi odottaa mitään muuta kuin haukkumista, kunnon keskusteluun ei kukaan kykene??? Vieläkään en ole saanut vastausta siihen syytteeseen, joka toisessa ketjussa esitettiin, että lapsen ylipaino johtuu vanhemmista? Kykeneekö kukaan oikeesti edes analysoimaan, vai haluatteko kaikki nyt vaan minua haukkua?

Suurin osa naista viesteista oli ihan asiallisia.

En itse edes ymmartanyt etta tassa ketjussa taytyisi vastata johonkin syytteeseen joka esitettiin jossain toisessa ketjussa .. hieman kummallista.

Olisi ehka kannattanut linkittaa tama toinen ketju ja kysya suoraan. Olisit voinut saada haluamiasi vastauksia (ihan vaan vinkki jatkoon).

AP: ymmärrän tytärtäsi! Ja kaikki, jotka työskentelevät koulussa ja näkevät todellisuuden ymmärtävät täysin, mistä puhut!



Työskentelen koulussa. On aivan tavallista, että lapset katsovat toistensa annoksia, jos ne ovat poikkeavan pieniä tai poikkeavan suuria.



Valitettavasti nämä vastaajat eivät ehkä voi ymmärtää, mitä voi olla todellisuus ruoka-annosten koossa. Väitän, että yksikään tämänkään palstan kärkkäistä vanhemmista eivät kävelisi hämmästymättä erään pikkuoppilaan ohi, jonka annokset ovat SAIRAALLOISEN suuria. Olen varma, että jokainen lapsi on miettinyt tuota asiaa ja väitän, että useimmat ovat asiasta myös kommentoineet kotona. Niin mielettömiä nuo määrät ovat!

ole ope eli koulussa joka arkipäivä, syön myös päivittäin oppilaiden kanssa.

Ap:n kertoma ei ole normaalia. Lapset toki saattavat katsoa ja kauhistellakin jonkun annosta, mutta jos lapsi asiasta puhuu kotona toistuvasti ja kauhistelee asiaa niin olisin huolissani siitä kauhistelijasta.



Totta, monilla on aivan liian isoja annoksia, toisilla taas aivan liian pieniä ja lapset kyllä ruokailutilanteessa kiinnittävätkin asiaan huomiota jossain määrin. Mutta jos joku oppilas kauhistelee asiaa toistuvasti ja vielä miettii ja kauhistelee asiaa koulun jälkeenkin jatkuvasti niin olisin huolissani tällaisesta oppilaasta ja hänen mahdollisesti vääristyneestä suhteesta ruokaan. Kuten kollegana varmasti tiedät, syömishäiriöitä (ja niiden alkutaipaletta) näkee jo paljon koulussa, jopa ihan alaluokilla.

*typokorjaus*

Itsekin olen alakoulun ope. On totta, että jotkut lapset syövat todella suuria annoksia ja siihen voi olla hyvin monia syitä.. esim kaikissa perheissa valitettavasti ei ole kunnon aamupalaa tai iltaruokaa tarjolla.

Olisin huolissani jos 7v tyttö alkaisi jatkuvasti tarkkailemaan jonkun tietyn oppilaan annoksia. Lapsenhan toki katsovat kaikkea ja puhuvatkin, mutta jatkuva tarkkailu ja asiasta kertominen on sitten jo ihan toinen juttu.

ole ope eli koulussa joka arkipäivä, syön myös päivittäin oppilaiden kanssa. Ap:n kertoma ei ole normaalia. Lapset toki saattavat katsoa ja kauhistellakin jonkun annosta, mutta jos lapsi asiasta puhuu kotona toistuvasti ja kauhistelee asiaa niin olisin huolissani siitä kauhistelijasta. Totta, monilla on aivan liian isoja annoksia, toisilla taas aivan liian pieniä ja lapset kyllä ruokailutilanteessa kiinnittävätkin asiaan huomiota jossain määrin. Mutta jos joku oppilas kauhistelee asiaa toistuvasti ja vielä miettii ja kauhistelee asiaa koulun jälkeenkin jatkuvasti niin olisin huolissani tällaisesta oppilaasta ja hänen mahdollisesti vääristyneestä suhteesta ruokaan. Kuten kollegana varmasti tiedät, syömishäiriöitä (ja niiden alkutaipaletta) näkee jo paljon koulussa, jopa ihan alaluokilla.

En ymmärrä, että moni kuvittelee ap:n lapsen käsityksen ruokaan olevan vääristynyt sen perusteella, että koululainen kummastelee yhden oppilaan valtaisia annoskokoja. Sillä perusteella meiltä lähtisi puolet koulun oppilaista tutkimuksiin "vääristyneen ruokakäsityksen" vuoksi. Mielestäni tuo on naivia ja lyhytnäköistä yleistämistä yhden lyhyen kommentin perusteella.



Ja jottei kenellekään tulisi virheellistä käsitystä... en tietenkään hyväksy, että kukaan lapsista kommentoi toisilleen ruokamääristä ikäväään sävyyn, mutta ymmärrän täysin heidän hämmästyneet ilmensä nähdessään epäsuhdan ruokailijan ja ruoka-annoksen välillä. Ruokailija itse ei tätä huomaa!



Edelleenkin olen sitä mieltä, että jos jonkin lapsen suhde ruokaan on niin vääristynyt, että se näkyy huomattavana ylipainona ja epäterveellisen suurina ruokamäärinä, olisi aika outoa, jos lapsi ei voisi tällaista asiaa kommentoida kotona! Käsittääkseni hän ei ole asiasta kuitenkaan henkilölle itselleen kommentoinut.

En ymmärrä, että moni kuvittelee ap:n lapsen käsityksen ruokaan olevan vääristynyt sen perusteella, että koululainen kummastelee yhden oppilaan valtaisia annoskokoja. Sillä perusteella meiltä lähtisi puolet koulun oppilaista tutkimuksiin "vääristyneen ruokakäsityksen" vuoksi. Mielestäni tuo on naivia ja lyhytnäköistä yleistämistä yhden lyhyen kommentin perusteella. Ja jottei kenellekään tulisi virheellistä käsitystä... en tietenkään hyväksy, että kukaan lapsista kommentoi toisilleen ruokamääristä ikäväään sävyyn, mutta ymmärrän täysin heidän hämmästyneet ilmensä nähdessään epäsuhdan ruokailijan ja ruoka-annoksen välillä. Ruokailija itse ei tätä huomaa! Edelleenkin olen sitä mieltä, että jos jonkin lapsen suhde ruokaan on niin vääristynyt, että se näkyy huomattavana ylipainona ja epäterveellisen suurina ruokamäärinä, olisi aika outoa, jos lapsi ei voisi tällaista asiaa kommentoida kotona! Käsittääkseni hän ei ole asiasta kuitenkaan henkilölle itselleen kommentoinut.

Mikä mielestäni on varsin kapea-alaista ja lyhytnäköistä: ap kertoo lapsensa jatkuvasta kotona kauhistelevan luokkakaverinsa annoskokoa. Aika erikoista jos opettaja pitää tätä normaalina eikä näe asiassa mitään varoitusmerkkejä tai huolenaiheita.

Enemmän olen huolissani lapsesta, jonka annoskoot ovat sairaalloisen valtavia. Mielestäni lapsen kummasteleminen on aivan luonnollista.



Asiaa voi verrata vaikkapa siihen, miten lapsi reagoi, kun näkee 180 cm:n mittaisen henkilön... tuskinpa mitenkään! Entäpä kun hän näkee henkilön, joka on 230 cm. Eiköhän aika moni lapsi katso perään ja moni varmaankin toteaa: Onpa pitkä ihminen!



Sama asia! Nyt oli vain kyse ruuasta! Normaali lapsi hämmästelee, kun näkee jotain epätavallista. Mielestäni siinä ei ole mitään ihmellistä tai hälyyttävää! Ja todellakin nyt on kyse POIKKEUKSELLISEN suurista ruoka-annoksista, ei lapsista jotka syövät normaaliuden rajoissa paljon!

Ja jos tämä 230 cm ihminen on lapsen luokalla ja lapsi usein ja toistuvasti aina vaan pällistelee henkilön pituutta? EI mitään kummallista? Eiköhän tuollaiset ihmettelyt jää yhteen-kahteen kertaan jos asiassa ei ole mitään muuta takana.

Jos lapsi nakee 230 cm pitkan ihmisen toki han sita hammastelee. Ihan normaalia.

Mutta - jos lapsi nakee taman 230cm pitkan ihmisen joka paiva ja jaksaa pituutta hammastella saannollisesti ja siita taytyy useaan otteeseen kotonakin keskustella ... Ehkapa lapselle kannattaisi selittaa, etta jotkut on pidempia kuin toiset eika asiassa ole mitaan niin kummallista etta sita kannattaisi joka paiva tarkkailla ja pohdiskella ja olla huolestunut - ainaan 7v lapsen!

Enemmän olen huolissani lapsesta, jonka annoskoot ovat sairaalloisen valtavia. Mielestäni lapsen kummasteleminen on aivan luonnollista. Asiaa voi verrata vaikkapa siihen, miten lapsi reagoi, kun näkee 180 cm:n mittaisen henkilön... tuskinpa mitenkään! Entäpä kun hän näkee henkilön, joka on 230 cm. Eiköhän aika moni lapsi katso perään ja moni varmaankin toteaa: Onpa pitkä ihminen! Sama asia! Nyt oli vain kyse ruuasta! Normaali lapsi hämmästelee, kun näkee jotain epätavallista. Mielestäni siinä ei ole mitään ihmellistä tai hälyyttävää! Ja todellakin nyt on kyse POIKKEUKSELLISEN suurista ruoka-annoksista, ei lapsista jotka syövät normaaliuden rajoissa paljon!

Ja jos tämä 230 cm ihminen on lapsen luokalla ja lapsi usein ja toistuvasti aina vaan pällistelee henkilön pituutta? EI mitään kummallista? Eiköhän tuollaiset ihmettelyt jää yhteen-kahteen kertaan jos asiassa ei ole mitään muuta takana.

Sivuutat edelleen sen tärkeimmän asian, joka tekee ap:n tytön käytöksestä huolestuttavaa: lapsi hämmästelee ja kauhistelee asiaa _jatkuvasti_ ja vieläpä kotona koulun jälkeen. Se tekee tilanteesta hälyyttävän.