Mun tytön luokalla on yksi ylipainoinen poika,

että joku voi syödä niin paljon. Mutta alkuperäinen kysymys oli se, voivatko vanhemmat vaikuttaa lapsensa ruokahaluun??

mutta määriin muuten voi.

Tarvitset neuvoja oikeasta vanhemmuudesta.

ei ole koskaan kotona puututtu siihen, paljon kukakin syö. Mutta poikani paras kaveri (tyttö) oli päiväkodissa todella iso, siis reilusti ylipainoinen. Poika vieläkin muistelee näin pari vuotta myöhemmin tuota ensirakkautttaan todeten, että se söi hirveästi ja haki aina lisää ruokaa.



En tiedä, osaako/osasiko poika vetää syy-seuraus -yhteyttä ruoan määrän ja ylipainon välillä. Toteanpahan vain, etteivät lapse ole sokeita, vaan osaavat arvioida eri tilanteita ihan itsekin.

että joku voi syödä niin paljon. Mutta alkuperäinen kysymys oli se, voivatko vanhemmat vaikuttaa lapsensa ruokahaluun??

Tapa syödä maha ääriään myöten täyteen on kotona opittu tapa. Tästä johtuen myös mahalaukku on venynyt ja kykenee näin vastaanottamaan liian suuret annokset.

Silti olisin kovasti huolissasi tyttärestäsi. Ei ole normaalia vahtia toistuvasti toisten syömisiä, ja jos lapsi näin toimii, tulisi asia käsitellä kotona niin ettei tämä tapa "jää päälle". Surullista. =(

mutta mikäs siinä on, että teihin tämä syömisen kommentointi niin kovasti sattuu?

Sinuna seuraisin myös sitä, vahtiiko hän myös jo omia syömisiään jne. Ja kysy kaveriensa vanhemmilta tilannnetta.



Ja sinuan selvittäisin senkin, onko siellä koulussa tapana kiusata ylipainoisia. Kuulostaa siltä ja vahvasti.

Koira vain älähti, kun kalikka kalahti. Älä ota tätä hermostumista henkilökohtaisesti.

28

mutta mikäs siinä on, että teihin tämä syömisen kommentointi niin kovasti sattuu?

Miksi tyttärellesi on kehittynyt noin olematon itsetunto?

Niin myös meidän poikamme. Kukaan ei vain "kummastele", sillä poika ei ole ylipainoinen. Kotonakin kyllä ihmettelemme välillä niitä ruokamääriä. Vuotta nuorempi pikkusiskonsakin syö kyllä ihan hyvin, mutta ei todellakaan yhtä suuria määriä.

Niin, mun tyttären mielestä on käsittämätöntä, että joku voi syödä niin paljon. Mutta alkuperäinen kysymys oli se, voivatko vanhemmat vaikuttaa lapsensa ruokahaluun??

Tyttarellasi on tosiaan vahan kummallinen suhde ruokaan kun han muiden ruokailua tarkkailee.



Suosittelisin, etta keskustelisit siita esim. neuvolassa.



Minkalainen on muuten oma suhteesi ruokaan? Ottaako tyttosi mallia kenties vanhemmilta eta toisten ruokailua taytyy kytata?

Kummallista ja huolestuttavaa kaytosta 7 vuotiaalta.

tiedän sen verran, että ap:n lapsi on potentiaalinen anoreksia-tapaus. Kenenkään ruoka-annokset eivät voi kiinnostaa noin paljoa. Suosittelen myös perheneuvolaa ja äidin ei kannata paasata omista dieeteistään.

Kyllä se tytär vahtii ja kommentoi paljon muutakin, mutta mikäs siinä on, että teihin tämä syömisen kommentointi niin kovasti sattuu?

No johtuisko siitä että itse nostit sen esiin? Eipä aloituksesta muita tytön kommentointeja löytynyt.

ja käymme pitkiä keskusteluja - silti hän ei jatkuvasti tarkkaile muiden syömistä ja raportoi siitä kotona. Jos lapseni alkaisi toistuvasti kertomaan luokkakaverinsa syömistä ja kauhistelisi kotona niitä ruokamääriä niin olisin todella huolissani omasta lapsestani - tuo voi olla merkki vääristyneestä suhteesta ruokaan.

mutta mikäs siinä on, että teihin tämä syömisen kommentointi niin kovasti sattuu?

Juolahtiko pieneen mieleesi ettei tyttäresi käytös vaikuta normaalilta? Itsekin olen huolissani nykylasten ylipainosta, omani onneksi eivät toistaiseksi ole.. seuraan kyllä heidän kasvuaan "alta kulmain", mutta lapsella tuollainen käytös voi johtaa pahoihin ongelmiin.

Kyllä se tytär vahtii ja kommentoi paljon muutakin,mutta mikäs siinä on, että teihin tämä syömisen kommentointi niin kovasti sattuu?

ylipäätään minkään asian suhteen.

Minua häiritsee sellaiset ihmiset jotka arvostelee

ja katsoo muita ihmisiä. Jos lapset kuulevat semmoista kommentointia vanhemmiltaan, tottahan hekin oppivat siihen.

Jos lapsi kyttää ja arvostelee aivan jatkuvasti muita, ei ole kyllä äidin tarjoama käytösmalli oikein tolkuissaan.

että lapsi jatkuvasti tarkkailee ja kommentoi muiden syömisiä. Itselläni on neljä lasta, ja olen myös työssäni lasten kanssa tekemisissä. Lapset eivät normaalisti seuraile toisten ruokamääriä, omat lapseni eivät edes osaisi sanoa kuka syö minkäkin verran. Itsekin ovat olleet kovia syömään tuossa iässä (ruokaa santsanneet koulussa ja kotonakin), urheillullisia kasvavia lapsia kun ovat.

Kyllä se tytär vahtii ja kommentoi paljon muutakin, mutta mikäs siinä on, että teihin tämä syömisen kommentointi niin kovasti sattuu?

No johtuisko siitä että itse nostit sen esiin? Eipä aloituksesta muita tytön kommentointeja löytynyt.

Vai provoatteko tahallanne?

Vai onko teillä lapsia, jotka eivät kiinnitä asioihin huomiota?

Kyllä meidän molemmat pojat ovat jo pienestä pitäen tarkkailleet toisia ihmisiä ja arvioineet (siis neutraalisti, eivät arvostellen) toisten käyttäytymistä kaikessa suhteessa. He puhuvat kaikesta, mitä ovat nähneet. Etenkin siitä, mitä joku toinen tekee erilailla kuin he itse.

Minusta ap:n tytön huomiot ovat aivan neutraaleita, eivätkä kerro mistään muusta kuin siitä, että tyttö on ajatellut "vitsi tuo syö paljon, minä en ikinä saisi omaan mahaani mahtumaan tuollaista ruokamäärää, jos minä hakisin vielä kerran ruokaa oksentaisin. Miten ihmeessä Kalle voi syödä noin paljon? Minä kun en voisi".

28

Tyttarellasi on tosiaan vahan kummallinen suhde ruokaan kun han muiden ruokailua tarkkailee. Suosittelisin, etta keskustelisit siita esim. neuvolassa. Minkalainen on muuten oma suhteesi ruokaan? Ottaako tyttosi mallia kenties vanhemmilta eta toisten ruokailua taytyy kytata? Kummallista ja huolestuttavaa kaytosta 7 vuotiaalta.

Äitinä katsoisin peiliin.

Siis enemmänkin tyyliin, että joku kaveri söi suklaapatukan ruokatunnilla eikä kouluruokaa. Aikaisemmin eivät ole kommentoineet kavereiden syömisiä eivätkä painoa tms. Kaverit on hyväksytty lihavina tai laihoina, kaikenlaisilla ruokatottumuksilla.



AP:llä on hyvin ruokaorientoitunut lapsi, kun jo 7-vuotiaana osaa tehdä tällaisia havaintoja.