Miten kuvailisit "temperamenttista" ihmistä?

tunteet ovat voimakkaat hyvässä ja pahassa. Niin ilo kuin viha nousee nopeasti ja räjähtäen. Tämä pätee minuun ja esikoiseen, mutta kummatkin on kasvatettu sen verran hyvin, ettei tarvitse olla suoraan vittumainen muille. Se tunne on silti olemassa.

Niin hyvässä kuin pahassa. Leppyy yleensä nopeasti, mutta jos suuttuu ihan kunnolla voi olla hyvinkin pitkävihainen. Ja sama myös positiivisesti: ilahtuu helposti ja nopeasti.

Tuo on tökeröä käytöstä, kyllä räiskyvällä temperamentillakin varustettu voi osata pitää suunsa supussa, kyllä se suuttumus näkyy ilman sanoja ja lautastenheittelyitäkin.

Katsoo oikeudekseen tempperamenttinsa nimissä laukoa toiselle mitä sylki suuhun tuo ja jälkeenpäin naureskella, että kun minä nyt vaan olen niin tempperamenttinen.

kuvaamaan tulistuvaa ja herkästi reagoivaa ihamistä. Se nyt vaan on niin paljon enemmän, opetelkaa käyttämään termiä oikein!

Tulistuu käsittämättömistä asioista ja tosi yliampuvilla mittasuhteilla asiaan nähden.

Ensin raivoaa, viiden minuutin kuluttua halailee ja vuodattaa ylisanoja.

Eikä tarvitte nyt ruveta vänkyttämään siitä että jokaisella ihmisellä on temperamentti, haen sitä että mitä tarkoitetaan tuolla ilmaisulla arkikäytössä.

Helposti tulistuva (etenkin, jos asiat eivät suju hänen pillinsä mukaan).

suomalaiset välttelevät ja siksi juoruilevat toisten selkien takana jne...

Hyvä asia, mutta melkein aina väärin ymmärretty tässä maassa.



Hillitty temperamenttisuus on mielestäni plussaa, mutta äärimmilleen menevänä se on sairaus!



Temperamenttisista ihmisistä tykkään juuri tuohon rajaan saakka. Viilipytyt ei oikein innosta kai ketään?

Olevinaan niin "tempperamenttisia". Facebookissaki sellanen ryhmä kun "olen ollut paikalla kun temperamenttia on jaettu".

Katsoo oikeudekseen tempperamenttinsa nimissä laukoa toiselle mitä sylki suuhun tuo ja jälkeenpäin naureskella, että kun minä nyt vaan olen niin tempperamenttinen.