Jäi vaivaamaan tilanne päiväkotieteisessä (päiväkotikaverin takia)
Aamulla oli tilanne, jossa lapseni päiväkotikaveri tuli vielä kerran ryhmähuoneesta ulos eteiseen ja sanoi että rakastaa äitiään. Oma lapseni sanoi, että x:lle tulee varmaan kova ikävä päivällä. Äiti sanoi, että niin me sanotaan monta kertaa päivässä koko ajan sanotaan niin ja rakastetaan.
Ei siinä mitään, voivathan sanoakin. Mutta sama äiti kirkuu siellä joka toinen aamu naama punaisena lapselleen. Milloin mistäkin, suurinpiirtein jos tossut ei mee sekunnissa jalkaan. Ja tiedän että lapsi käy terapiassa ja ovat lastensuojelun asiakkaita ja päiväkodissa käyvät keskusteluja tämän tästä tuosta lapsesta, paikalla psykologeja, kelto, lto, äiti ja ehkä se sossukin. Äiti on itse kertonut nuo. Ja suoraan sanoen vaikuttaa että hänellä ei niin sanotusti oo kaikki muumit laaksossa. Emme tunne sen kummemmin, ja tilitti tuollaisia suurinpiirtein heti kun tavattiin. Tästäkin voi päätellä jotain.
Tuli vaan paha mieli kun tiesin totuuden, ja mietin esittikö tuossa vai uskooko todella olevansa rakkkaudentäyteinen äiti. Jäi vaivaamaan koko tilanne. Ja lapsen tulevaisuus epävakaan äidin kanssa.
Kommentit (47)
tai jostain läheisemmästä henkilöstä? Vaikuttaa jotenkin siltä, kun koko ajan tulee lisätietoa.
tämä on näemmä taas noussut.
En kirjoita itsestäni. Olen tiennyt tuon äidin elokuusta, tai joskus syyskuussa oikeastaan vasta rekisteröin kunnolla, että hän on olemassa (oli se tilitys). En voi sanoa aiemmin niin huomanneeni muuta kuin että tuon näköinen äiti käy yhtä aikaa siellä aamulla ja usein iltapäivisinkin.
On tässä tilittänyt silloin tällöin näitä asioitaan hyvin avoimesti, joten voi vaikuttaa että on läheisempi kun onkaan sen takia.
Tietenkin äiti voi kaikesta huolimatta rakastaa lastaan ja sanoakin sen ääneen..
Hyvä että lapselle kerrotaan että hänestä välitetään.
että olet itse hyvä lukemaan. Olen sata kertaa kirjoittanut, että en epäile rakkautta, mutta vakuuttelut tuntuu vaan melko kolkolta, kun tietää muutakin. Ja on nähnyt sitä epävakautta. En tiedä, mutta epäilen etten ole pahimpia itse nähnyt.
ap
ja sitä täällä ruoditaan useammankin AV-mamman voimin, kun on niin epäilyttävää ja epävakaata...
ja olisitko mieluummin kuullut heidän sanovan vihaavansa toisiaan?
Onko todella niin, että ap on kuullut pk:n eteisessä kun joku äiti on sanonut lapselleen rakastavansa tätä ja nyt ihmettelee täällä ja yksityiskohtaisesti kertoo tämän kyseisen äidin mielenterveysongelmista? Ap ei ilmeisesti sulata moista tunteiden ilmaisua ja katkerana haluaa nyt haukkua kyseisen äidin.
että nyt on kirjoittaneet ne äidit, joihin kalikka kalahti. Joilla on itsellä tuota epävakautta.
Mä ymmärrän ap:n ajatuksen aivan hyvin. Jos ko. äiti on itse yksityiskohtia myöten kertonut pahoista ongelmista ventovieraalle tai korkeintaan vain puolitutulle, niin että toisella hirvittää ne. Ja sitten olisi tuota rakastamista niin korostanut, jäisi mullekin kolkko olo. Ja miettisin senkin lapsen elämää aika surullisena.
Ei tuu mitenkään mieleen että ap olisi joku kova eikä ilmaisia lämpimiä tunteitaan vaan päinvastoin, varmaan on aika herkkäkin ihminen.
ei ole perheen tilanteesta, vaan ap:n surusta perheen mahdollisen tilanteen vuoksi. Nyt vaan ryhmähali ap:lle, sä selviät kun haet apua. Nuo lapsethan jo apua saavat, keskity nyt viimein itseesi, olet osasi jo surrut.
silti voi olla muita ongelmia.
Näin on meilläkin.
Saatan "kilahdella" helposti mutta pyydän aina anteeksi käytöstäni ja ihan julkisesti osoitan paljon hellyyttä, sanon että rakastan ja pusuttelen jne.
Voihan olla että tuo äiti koitti viritellä kanssasi keskustelua, ap? Minäkin monesti kommentoin tutulle äidille päiväkodissa (jos olemme molemmat vaikkapa riisumassa lapsia) jotain mitä taapero on sanonut.
Mutta siis se lapsi tuli itse sanomaan äidilleen, että rakastaa tätä. Häntä ei kukaan pakottanut sanomaan noin, ihan vilpittömästi rakastaa äitiään. Eli äiti on rakastettu. Mitä sinä nyt jäit miettimään. Perhe saa tukea. Sinä et ulkopuolisena voi tehdä mitään, ethän edes tunne heitä kuten sanoit.
Osa ihmisistä on avoimempia ja sosiaalisempia. Itse en mene kertomaan elämäntarinaani heti jollekin vieraalle, mutta poikkean siinä mielessä muista että en noudata kovinkaan suomalaisia "koodeja" keskusteluissa ja jos olen hyvällä tuulella, olen sitä avoimesti ihan kaikille (toki pahantuulisenkin yritän olla ihmisiksi ja muistaa tervehdykset ym.).
Ehkä rakastaakin lastaan tunnetasolla mutta ei kykene käyttäytymään kuin rakastava äiti.
mutta myös hermostunut ja hyökkäävä. Ei taida ap:llakaan olla kaikki "muumit laaksossa"...
epäile. Varmaan rakastaa ja yrittää parhaansa. Mutta silti on niin tyyppiesimerkki sellaisesta epävakaasta vanhemmasta josta voi varmaan tulla joko sitä rakkauspuhetta tai täyttä kirkunaa ihan äkkiarvaamatta.
Tässä tapauksessa laitan kyllä sitä syytä enemmän äidin käytökseen, vaikka voihan lapsessa itsessään olla joku häitiö myös. Koska mun mielestä pelkkä tunneilmastoltaann äkkiarvaamaton äitikin voi tehdä lapselle ongelmia käytökseen.
mutta myös hermostunut ja hyökkäävä. Ei taida ap:llakaan olla kaikki "muumit laaksossa"...
ja aivan liian nopeasti, ajattelematta :)
mutta mahdollisimman usein kerrotaan lapsille, kuinka rakkaita he ovat. Hellitään ja pusutellaan ja niin edelleen. Kauheatahan se olisi, jos pelkästään äristäisiin lapsille. Täydellinen äitiys on mahdotonta, erityisesti jos perheellä on paljon ongelmia. Siitä huolimatta perheessä voi olla paljon rakkautta.
että ei oo kiva katsoa.