Lue keskustelun säännöt.
Siis apua! Miten päästä yli näistä tunteista?!?!
03.04.2010 |
Tää on riuduttavaa, kalvavaa, kipeetä ja kiduttavaa! Ja täysin turhaa... Järjen kans tällä ei oo mitään tekemistä.
Olen ihastunut tuttavamieheen. Ollut kasvavassa määrin jo reilusti yli vuoden. Kukaan ei tiedä. Tännekin tuntuu vaikeelta kirjottaa tätä.
Miten tappaa tunteet ja päästä elämässä eteenpäin? Kellään kokemuksia?
Hän ei ole "rohkaissut" tunteitani millään lailla, ihan itsestään omassa päässäni ne on syntyneet ja kasvaneet... Vähän helpottaa jos on aikoja, ettei häntä juuri näe, mutta sitten jos näkee/juttelee hänen kanssaan niin avot! Menee taas monta päivää että tunteet on ihan sekasin ja ajatukset vangittuina yhteen ja samaan.
Tää tuntuu niin väärältä, omaan avioliittoonkaan en jaksaisi panostaa/ ei innosta, kun ajatukset ja tunteet on muualla. Mieheni kanssa asiat ok. Ehkä joku jännityksen puute vaivaa arkisessa parisuhteessa... :/ Eikä asiaa ainakaan auta, että ajattelen aktiivisesti toista.
Miten pääsen pahasta ???
Kommentit (39)
Älä ole aktiivinen.
Miten pitää suunsa kiinni... Mielessäni olen jo miettinyt tuhat tapaa paljastaa hänelle tunteeni, mutta onneksi olen hillinnyt itseni vielä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aion nyt järkyttää, joten älä lue jos olet herkkä...
Kun etenette "siihen" pisteeseen ja hän paljastaa falloksensa, niin...
Se on kuitenkin pieni, kiero, kalpea/tumma, sinertävä, haiseva, ihottumainen, pitkäkarvainen, pahanmakuinen...
Aion nyt järkyttää, joten älä lue jos olet herkkä... Kun etenette "siihen" pisteeseen ja hän paljastaa falloksensa, niin... Se on kuitenkin pieni, kiero, kalpea/tumma, sinertävä, haiseva, ihottumainen, pitkäkarvainen, pahanmakuinen...
Ehkä kuitenkin enemmän kuin tuota fyysistä kosketusta, himoitsen hänessä henkistä puolta. Sitä että hän juttelee ja puhuu, ilmaisee itseään sanoin ja myös on kiinnostunut minun ajatuksistani... Tää puhepuoli on tökkiny oman miehen kanssa, siksi juuri tuntuu tärkeältä... ap
Kuinka taistelu päättyi?
En viitsisi eroakaan ajatella, vaikka väärältä vaikuttaakin näin voimakkaiden tunteiden kokeminen toista kohtaan. Tätä toista en tule saamaan koskaan, enkä tosissani yrittäisikään (rikkoisi hänen perhettään)... Silti tuntuu pakottavalta tarve paljastaa hänelle tunteeni. ap
olen käynyt/käyn läpi melko samaa. Ainoa ero on se, että lopulta sitten välillämme tapahtuikin jotain, tapasimme siis kahden kesken, ja huomasimme pitävämme toisistamme paljon. Ja niin siinä sitten kävi, että olemme aloittaneet sivusuhteen...ja suunnittelemme puolisoidemme jättämistä.
Eli ole varovainen. En olisi IKINÄ uskonut käyvän näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että aluksi ajattelin aivan kuten sinä, että mies varmasti nauraisi minulle päin naamaa, jos kertoisin tunteistani. Oli aivan pakottava tarve kertoa. Lopulta hieman kierrellen kerroin, ja tässä sitten lopputulos :/.
keksi jotain muuta elämääsi. tulee isoja ongelmia jos menet suhteeseen meihen kanssa, olen nähnyt sivusta kuinka perheet hajoaa, musertavaa ja aina sitä toista naista syytetään, VARO!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen käynyt/käyn läpi melko samaa. Ainoa ero on se, että lopulta sitten välillämme tapahtuikin jotain, tapasimme siis kahden kesken, ja huomasimme pitävämme toisistamme paljon. Ja niin siinä sitten kävi, että olemme aloittaneet sivusuhteen...ja suunnittelemme puolisoidemme jättämistä. Eli ole varovainen. En olisi IKINÄ uskonut käyvän näin.
Juuri tuota ajattelenkin... Ihan idioottimaistahan multa olis nyt tehdä mitään "alotetta" ja sotkee koko pakkaa... Mut jotenki pieni ajatus mulla on siitä, että ENTÄ JOS hän tuntee mua kohtaan jotain samaa. Niin menetetäänkö me jotain jos ei koskaan kohdata toisiamme? Vai menetetäänkö (luultavasti) enemmän jos kohdattais? Haaard... ap
keksi jotain muuta elämääsi. tulee isoja ongelmia jos menet suhteeseen meihen kanssa, olen nähnyt sivusta kuinka perheet hajoaa, musertavaa ja aina sitä toista naista syytetään, VARO!
Ehkä meidän miehen kans pitäis löytää joku uusi yhteinen harrastus... (Vaikka geokätkentä ;DDDD) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaiheessa! Tai no, ei tietysti kaikilla, eikä aina, mutta monissa pitkissä suhteissa, varsinkin pienten lasten kanssa..
Yhteinen aika jää vähiin, ei jaksa panostaa parisuhteeseen jne.
Onhan se kiva haaveilla ja miettiä miten ihanaa sen uuden kanssa voisi olla, mutta..Kyllä se aina se arki tulee vastaan, ja varsinkin jos on jo lapsia, ja entistä elämää takana kummallakin.
Kun sitten ollaan yhdessä ja eletään arkea, se kipinä voi hiipua ihan samalla tavalla, eikä se jännitys kestä niin kauaa.
En tietenkään tarkoita, ettei saisi erota, jos ei enää rakkautta löydy, ja kaikki on liian raskasta.
Se vaan täytyy muistaa, ettei se aina vaihtamalla parane, ennemmin suosittelisin etsimään sitä kipinää sen oman miehen kanssa, jos kuitenkin rakkautta vielä löytyy, ja pystyisi panostamaan siihen parisuhteeseen, ei pelkkään perhe-elämään ja arkeen!
Keskity ihan kylmästi pohdiskelemaan elämäsi realiteetteja sen jälkeen, kun olisit kertonut tunteistasi. Mieti lastesi ja miehesi kärsimyksiä ja pettymystä, perheen rikkoutumista, elämänne uudelleenjärjestelyjä, miehen perhettä jos hänellä on sellainen. Mieti ulkopuolisten ja asianosaisten vihaa, jota kohtaisit rikottuasi perheitä. Mieti halveksuntaa, jota hänen vaimonsa sinulle tarjoaisi.
Mieti sitä, että miehellä ja hänen vaimollaan on omat yhteiset juttunsa, he rakastavat toisiaan, heillä on yhteinen historiansa ja yhteenkuuluvaisuuden tunne. Sinä olet vain säälittävä reppana, joka haluaisit tunkea väliin oman tylsistymisesi vuoksi, vaikkei miestä edes kiinnosta! Mies on vain jostain syystä sopiva kohde ihastuksen tunteillesi juuri nyt. Mies rakastaa vaimoaan ja harrastaa hänen kanssaan seksiä ehkä juuri nytkin. Makailevat onnellisena vierekkäin ja katsovat telkkaria.
Mikset voisi keskittyä siihen, mitä sinulla on? Sinulla on oma, rakas miehesi, jonka kanssa voisit elää sitä elämää, joka sinulle on tarkoitettu ja jonka olet valinnut. Sen sijaan sinä haluaisit pilata kaiken haluamalla kuun taivaalta. Ei ehkä kannata?
Olisit valmis rikkomaan oman perheesi omien haihattelujesi vuoksi. Ei kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskity ihan kylmästi pohdiskelemaan elämäsi realiteetteja sen jälkeen, kun olisit kertonut tunteistasi. Mieti lastesi ja miehesi kärsimyksiä ja pettymystä, perheen rikkoutumista, elämänne uudelleenjärjestelyjä, miehen perhettä jos hänellä on sellainen. Mieti ulkopuolisten ja asianosaisten vihaa, jota kohtaisit rikottuasi perheitä. Mieti halveksuntaa, jota hänen vaimonsa sinulle tarjoaisi. Mieti sitä, että miehellä ja hänen vaimollaan on omat yhteiset juttunsa, he rakastavat toisiaan, heillä on yhteinen historiansa ja yhteenkuuluvaisuuden tunne. Sinä olet vain säälittävä reppana, joka haluaisit tunkea väliin oman tylsistymisesi vuoksi, vaikkei miestä edes kiinnosta! Mies on vain jostain syystä sopiva kohde ihastuksen tunteillesi juuri nyt. Mies rakastaa vaimoaan ja harrastaa hänen kanssaan seksiä ehkä juuri nytkin. Makailevat onnellisena vierekkäin ja katsovat telkkaria. Mikset voisi keskittyä siihen, mitä sinulla on? Sinulla on oma, rakas miehesi, jonka kanssa voisit elää sitä elämää, joka sinulle on tarkoitettu ja jonka olet valinnut. Sen sijaan sinä haluaisit pilata kaiken haluamalla kuun taivaalta. Ei ehkä kannata? Olisit valmis rikkomaan oman perheesi omien haihattelujesi vuoksi. Ei kannata.
Ja jotenkin näin olen sitä itselleni perustellut koko ajan, ja hillinnytkin itseni tähän asti. En ole laittamassa kuvioita uusiksi (jos edes pystyisinkään) koska juttu on toivoton.
Mies on ikänsä ollut saman naisen, avovaimonsa kanssa, 3 lasta.
Enkä tosiaan tiedä, onko hän edes minusta kiinnostunut. Mun tarvitsisi nyt varmaan koittaa "kääntää" tunteeni hedelmällisempään kohteeseen..? ;) Mutta miten... ap
olen itse ollut melko samanlaisessa tilanteessa. Jossain vaiheessa vain sain järjen päähäni ja lakkasin uneksimasta, kun oikeasti vain tajusin, että mulla on oma perheeni ja tuolla on oma. Miksen keskittyisi parantamaan omaani, ja antaa noiden elää omaa elämäänsä? Ihastus kesti jonkin aikaa, ja jälkikäteen tunnen jo suoranaista häpeää, kun mietin itseäni haikailemassa tyypin perään ja keksimässä tikusta asiaa.
Onneksi - onneksi!! en mennyt tekemään mitään typerää, vaan sain pääni kasaan kun olin vähän aikaa hautonut päiväunelmia (ja huomannut samalla oman suhteeni ja elämäni vain kärsivän siitä).
Pääset kyllä yli kun vain ravistelet itsesi hereille, vaikka vähitellen. Etkä tee mitään ihastuksen lisäämiseksi tai tunnustamiseksi.
t. kiittämäsi kirjoittaja nro ??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jotenkin näin olen sitä itselleni perustellut koko ajan, ja hillinnytkin itseni tähän asti. En ole laittamassa kuvioita uusiksi (jos edes pystyisinkään) koska juttu on toivoton.
Mies on ikänsä ollut saman naisen, avovaimonsa kanssa, 3 lasta.
Enkä tosiaan tiedä, onko hän edes minusta kiinnostunut. Mun tarvitsisi nyt varmaan koittaa "kääntää" tunteeni hedelmällisempään kohteeseen..? ;) Mutta miten... ap
Enkä valitettavasti osaa sanoa miten pitäisi toimia. Mutta...minulla ei 8v kestäneen suhteeni aikana ole kertaakaan aikaisemmin ole tullut tällaista näin hullua ihastumista. Minulla oikeasti oli ihan pakottava tarve puhua tälle miehelle tunteistani. Se oli todella kummallista. Tunsimme toisemme siis vuosien takaa. Ja jostain kumman syystä tunteeni saivatkin vastakaikua, vaikken ikinä olisi voinut kuvitella näin käyvän.
10
aika parantaa.
Itsekin olin järjettömän rakastunut toiseen mieheen pari vuotta sitten, nyt jäljellä on vain katkeransuloinen muisto.
sillä tiedän vain vaikeuttavani tilannettasi...
Mutta siis, vaikka aina ennen olen ollut täysin luotettava ja uskollinen kumppani ja halveksun tätä uutta piirrettä itsessäni, olen siltikin onnellinen että annoin tämän tunteen mennä näin pitkälle. Olen niin rakastunut tähän toiseen mieheen, ja hän minuun. Vaikka kaikki menisikin puihin, en kadu. Olen jo tässä muutamassa kuukaudessa oppinut itsestäni täysin uusia puolia ja saanut kokea sellaista läheisyyttä ja rakkautta, etten miltei voi edes potea huonoa omaatuntoa.
Enkä valitettavasti osaa sanoa miten pitäisi toimia. Mutta...minulla ei 8v kestäneen suhteeni aikana ole kertaakaan aikaisemmin ole tullut tällaista näin hullua ihastumista. Minulla oikeasti oli ihan pakottava tarve puhua tälle miehelle tunteistani. Se oli todella kummallista. Tunsimme toisemme siis vuosien takaa. Ja jostain kumman syystä tunteeni saivatkin vastakaikua, vaikken ikinä olisi voinut kuvitella näin käyvän. 10
Tää just kalvaa, että mitä tarkottaa tällaset voimakkaat tunteet? Tarkottaako ne jotain vai ovatko harhaa?
Onko ihmiselle olemassa sellaista "sielunkumppania", jonka kanssa elämä olisi jotenkin merkityksellisempää ja rikkaampaa?
Vai jatkaakko ihan hyvää, mutta latteeta elämää nyk. kumppanin kanssa... Elämä on ihan mukavaa, mutta ilman kummempaa henkistä virikettä, tunteita, yhteyttä........
Puhunpa levottomia. ap
aika parantaa. Itsekin olin järjettömän rakastunut toiseen mieheen pari vuotta sitten, nyt jäljellä on vain katkeransuloinen muisto.
Tätä vain vaikeuttaa se, että "joudutaan" olemaan tekemisissä vähän väliä lasten ym. asioiden vuoksi... ap
Tee itsellesi lista, johon keräät inhorealistisesti kaikki ne ikävät seuraukset, joita tunteiden paljastamisesta/sivusuhteesta voisi olla sinulle, perheellesi tai miehen perheelle. Voin melkein luvata, että tällainen lista hillitsee kertomishalujasi aika tehokkaasti!
Sitten vähän miellyttämäpi konsti: Jos koet että ystävyys/kaveruus tähän mieheen antaa sinulle jotain, niin miksi et nauttisi siitä hyvästä ystävyyden tasolla? Miksi sinun pitäisi saada parisuhde, miksei ystävyys riittäisi? Näin minä itse olen toiminut yhden ihmissuhteen kohdalla. Ajoittain ystävyyden läpi pukkaa myös seksuaalisia tunteita, mutta jätän ne omaan arvoonsa.
Älä ole aktiivinen.
t: se joka oli...