Siis apua! Miten päästä yli näistä tunteista?!?!

Sitten vähän miellyttämäpi konsti: Jos koet että ystävyys/kaveruus tähän mieheen antaa sinulle jotain, niin miksi et nauttisi siitä hyvästä ystävyyden tasolla? Miksi sinun pitäisi saada parisuhde, miksei ystävyys riittäisi? Näin minä itse olen toiminut yhden ihmissuhteen kohdalla. Ajoittain ystävyyden läpi pukkaa myös seksuaalisia tunteita, mutta jätän ne omaan arvoonsa.

vaikka mieheni ei oikein miehen ja naisen välistä ystävyyttä ymmärrä/hyväksy...

Hitto kun ei olisi tätä tunnetta, että haluaisin koko ajan vain olla hänen kanssaan!!! ap

hänestä paljastuisi pian jotain "epätäydellisiä" piirteitä, jotain ylitsepääsemätöntä säröä minun mielikuvaani hänestä... Tosin tiedän jo hänestä yhtä ja toista pientä "ongelmaa"(:)) mutta ne eivät ole saaneet tunteitani kuriin.

ap

Elät vain kerran

Ei sun tartte mennä suhteeseen asti, mutta paljasta tunteesi. Voi olla että oma levottomuutesi helpottaa ja teet yhdestä miehestä hetkeksi onnellisen. Tunteita ei pitäisi padota koskaan. Patoaminen just sua kiihdyttää.

naisia, miksi ette hallitse tunteitanne?



Mies hallitsee tunteensa ja toimii järjen turvin. Tästä johtuen mies on myös Raamatussa asetettu heti seuraavaksi Jumalasta. Mies on perheenpää.



Nainen on aina kuin eläin, muttei aivan eläin. Naista tulee paimentaa. Ap sinulla on huono mies.

Neuvoisin sinua seuraamaan vainuasi, luulen että edessäsi on elämäsi rakkaus ja aito Heimosi kaitsija. Hän olkoon lastesi mies ja Herrasi.



Seuraa vainuasi. Naisen vaisto on pettämätön. Miehesi on väärä sinulle.



T: Riisi Iiro

Oma vaimonikin on ihastunut selvästi johonkin työkaveriinsa..



Kyllä minä sen huomaan. Tulin juuri baarista ja en saa unta. Vituttaa koko tilanne.

Miksi naiset eivät voisi pysyä kotona lapsia hoitamassa, kun eivät selvästikään hallitse tunteitaan. Aina pitää löytää parempaa ja rahakkaampaa miestä.



Kohta tutkin vaimoni puhelimen. Katson mitä sieltä löytyy. Onko Erkin numeroita ja kuumia viestejä? Olen varma että jotain löytyy.



Kyllä tämä elämä on hanurista. Sitä tekee kaikkensa perheensä eteen kuten on opetettu ja rohkeus ei muuhun riittänyt. Palkkioksi saa pettäjä vaimon ja sen Rakastaja Erkin.. Voi vittu.



Olisi pitänyt alkaa vuoristokiipeilijäksi. Voi vittu..

Itselleni kävi niin etten saanut avioliitossani tarpeeksi huomiota, hyväksyntää, läheisyyttä ym. mitä olisin tarvinnut. Ihastuin toiseen, en voinut olla ajattelematta häntä.. ja lopulta monien mutkien kautta päädyimme yhteen. Nyt ollaan todella onnellisia yhdessä - ja kohta meitä on 3..

En olisi IKINÄ uskonut että näin voisi käydä, luulin että tahdon voimalla voin pitää kasassa liittoni. Rakastin kyllä exääni, mutta jos suhde ei täytä tarpeitasi, siihen on saatava muutosta, tai lopulta haet tarvitsemasi jostain muualta !

Jos pystyt hillitsemään tunteesi - jossain vaiheessa - ja pääset yli, on nykyinen liittosi sinulle säilyttämisen arvoinen. Aika näyttää.

Koita kääntää ihastuksesi hyödyksi nykyisessä suhteessasi.

Tää tuntuu niin väärältä, omaan avioliittoonkaan en jaksaisi panostaa/ ei innosta, kun ajatukset ja tunteet on muualla. Mieheni kanssa asiat ok. Ehkä joku jännityksen puute vaivaa arkisessa parisuhteessa... :/ Eikä asiaa ainakaan auta, että ajattelen aktiivisesti toista. Miten pääsen pahasta ???

Miks ihmeessä asialle pitäs tehdä jotain, miks stressata asialla. Eikö se tunne riitä. Parisuhde on pidemmän päälle puuduttavaa itse kullekin.

Missä on mammojen tunneäly?

Nauti tunteesta, mutta tiedosta mikä on oikeesti tärkeetä ja oleellista elämässäsi. Mä olen mies, tunne-realisti, mutta sanoisin että elämä jatkuu kuten aina ennenkin. Aurinko nousee idästä, maan vetovoima vetää kaikkea alaspäin.

siä et hallitse tunteita etkä sitä kautta elämän kulkuasi, vaan tunteet hallitsevat sinua. Elämä on vaikeaa jos ihminen ei osaa ohjailla itseään. Sinun tulisi hankkia terveitä periaatteita ja tarkastaa arvojasi. Siitä se lähtee...

Tiedostin koko ajan, että kyse on nimen omaan tunteista. Että niiden takia tai niiden varassa ei kannata ryhtyä mihinkään manööveriin jossa kahden perheen elämä särkyisi. Olimme sielunkumppaneita ja vieläpä samalla alalla, ja tunsimme todella hyvin toisemme, mutta tiedostin täysin että sekään ei riitä ja että tunteiden varassa ei voi edetä. Monta päivää ennen ja jälkeen tapaamisten oli aivan kamalaa, hirveämäärä energiaa meni tasoittumiseen. Oman perheen kanssa kaikki oli kunnossa, puolisoani rakastin ja rakastan. Tunteiden tappamisyritys ei hyödytä yhtään mitään. Varmin keino ylläpitää kuviota on yrittää kieltää tunteensa. Kannattaa vain odottaa. Ajan mittaan menee ohi vaikka tuntuisi nyt mahdottomalta. Minulla meni melkein kaksi ja puoli vuotta. Nyt on hyvä olla kaikin puolin.

Monta päivää ennen ja jälkeen tapaamisten oli aivan kamalaa, hirveämäärä energiaa meni tasoittumiseen.

Tuttu tunne! Mulla oli puolisen vuotta sitten vaihe (jolloin näin miestä useammin) jolloin olin tunteiden takia fyysisestikin niin "sekaisin", että laihduin itsestään monta kiloa, kun ruokakaan ei maittanut... (säälittävää ;))

Myönnän että olen itse jossain määrin "lietsonut" tunteita ja pitänyt niitä yllä mielikuvitukseni avulla. Koska mitäänhän ei oikeasti ole tapahtunut...

Aika auttaa, ja jos pystyisi pitämään ajatukset kurissa pois "väärästä" kohteesta.

Kiitos tämän palstan, kertomisen halu on heti vähän helpottanut, kun on sentään tänne voinut pukea tunteita sanoiksi! ap

Nauti tunteesta, mutta tiedosta mikä on oikeesti tärkeetä ja oleellista elämässäsi. Mä olen mies, tunne-realisti, mutta sanoisin että elämä jatkuu kuten aina ennenkin. Aurinko nousee idästä, maan vetovoima vetää kaikkea alaspäin.

Näinhän se on, eli jalat maahan vain tiukemmin ;) ap

Minullakin olis se ongelma, etten voinut, enkä voi, kenellekään ystävälle kertoa tästä ihastumisesta. Vaikka päätin kylmettää pääni ja olla puhumatta tunteistani miehelle, annoin sittenkin yhtäkkiä kaiken tulla.



Mutta jos olet oikeasti onnellinen nykyisessä suhteessasi, en todellakaan suosittele samaa mitä minä tein. Meillä kun on ongelmia ollut muutenkin, niin sen takia juttu sitten helposti lipui tähän pisteeseen.



10

Osasitko ollenkaan aavistaa, mitä mies tunsi sinua kohtaan, ennen kuin paljastit hänelle tunteesi? Mitä/miten toivoit hänen vastaavan sinulle?

Olen ihan tasaisen onnellinen suhteessani, kaikki on sillai mallillaan (tällaista elämää kai sitä tavotellaankin...). Jotenkin vaan pelkään, että kuitenkin elän jotenkin "säästöliekillä", kun kaikki on tällee tasasta ja tukahdutettua... Että olisinko vähän erilainen ihminen jos olisin eri tilanteessa/eri miehen kanssa...

Pohdintoja vaan. Kai mulla on joku 30+ kriisi ny menossa...

ap

Minun mielestäni olet iham itse sotkenut nyt asiasi itsesi kanssa ja ihan itse ja yksin sotkun selvität. Et sekaannuta sotkuusi ketään muista osapuolia, et kerro tälle ulkopuoliselle etkä miehellesi. Puhuttelet itseäsi aika ankarasti etkä sääli tunteitasi etkä ajatuksiasi. Itsehän koko ajan ylläpidät sotkuasi ajattelemalla sitä ulkopuolista. Itse ole tahallasi sotkusi tehnyt ja itse sen selvität. Minusta teet epäsuorasti kiusaa omalle perheellesi tyyliin hähhähää, ettepä tiedä mitä minä mietin. Et ole joku uhri, jonka kimppuun ajatukset ja tunteet vaan hyökkäävät, vaan juuri ajatuksesei synnyttävät tunteita. Poista väärät ajatuksesi, niin tunteesikin katoavat.

Voit luottaa siihen.

keskittyisin miehen huonoihin puoliin. Siis sellaisiin arkisiin, mitä näet ehkä omassa miehessäsi ja mitkä ärsyttävät.



Mä esimerkiksi inhoan jos miehellä on rumat kädet :) tai astuu jalalla jotenkin hullusti, tai vaikka kaivaa nenää. Tiedän että nää kuulostaa ihan hulluilta, mutta jotenkin se laskee sitä jalustaa mille yleensä sen ihastuksen nostaa. Eli ihastuu johonkin täydelliseen eikä huomaa, että toinen on ihan tavallinen pulliainen.

täytettä. Täytä se vajaus miehesi kanssa tekemällä asioita ja keksi itsellesi tekemistä lisää. Miksi sotkea ihastumisella ja seksillä sitä mikä voisi olla pitkäaikaista kestävää ystävyyttä? Ihastuminen voi olla fyysistä, mutta kun mietit haluatko vaihtaa nykyisen elämäsi täysin johonkin mistä et tiedä mitään niin mietit varmaan toisenkin kerran.