Lue keskustelun säännöt.
Miksi joidenkin on ihan mahdotonta lausua toisen etunimeä oikein?
03.04.2010 |
Varsinkin nykyään, kun nimiä on muutenkin kaikenlaisia. Itselläni on melko harvinainen nimi, enkä sitä siksi halua tähän kirjoittaa. Se on kuitenkin suomenkielen kirjoitusasun mukainen, ei vaikea lausua, eikä siinä ole mitään vierasperäisiä kirjaimia. Kuitenkin sitä saa ihan joka paikassa tavata, ja minua kutsutaan AINA joka paikassa jollakin hiukan tavallisemmalla nimellä,joka muistuttaa omaa nimeäni.
Kommentit (40)
jonka luona käytiin oli nimeltään Anna-Siina. Ensin luulin, että paperissa oli kirjoitusvirhe vaan tuo oli hänen oikea nimensä.
Montakohan kertaa häntä on kutsuttu Anna-Stiinaksi tai on saanut postia sillä nimellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse EI siis ole siitä, että nimelläni olisi useampi lausumisasu (Sara = Sara/Saara), ei siitä, että siinä olisi epäselvyyksiä vokaalimäärän suhteen (Pia/Piia), ei siitä, että siinä olisi suomenkieliselle hankalia kirjainyhditelmiä (Gwyneth) eikä edes siitä, että nimi olisi lähellä jotain toista nimeä (Katriina/Katariina).
Nimeni vaan yksinkertaiseti on epätavallinen. Paperista luettaessa tai ääneen sanottaessa se on kuitenkin selkeä hahmottaa, tavutus ja painotus kulkee suomalaiselle helposti. Siitä huolimatta ihmiset tekevät typeriä mokia, kun neuvon: lausutaan kuten kirjoitetaan, kirjoitetaan kuten lausutaan.
Musta juttu on ihan käsittämätön ja liittyy ennemmin ihmisten päänsisäisiin ongelmiin. Kennelläkään kun ei ole vastaavia ongelmia esim. yritysten nimien kanssa. Jos paperissa lukee/joku sanoo Itella, Eniro tai Mandatum, ihmisillä ei ole tarvetta lukea/kirjoittaa Italle, Enuorai tai Manitum, jollei heillä ole lukihäiriötä, vaikka nuokaan sanat eivät ole suomenkielisiä. En ymmärrä, mihin vastaava todistettu sisälukutaito ja kuulluunymmärrys katoaa, kun kyseessä on ihmisen nimi.
Eiköhän niitä nimiä ole "väännelty" aikojen alusta. Matit on masoja ja Martit Maroja, Katariinat Katoja ja Liisat Lissuja. Ja tuskin on kysytty asianosaiselta tai tämän äidiltä saako sulle antaa lempinimiä?
Jotkut lausuu fanni, vähän tollommat fani jne.
Yks sanoi, että sun lapses on varmaan tosi hauska?
Kun ihmettelin, että miten niin, niin sain taas naurunsekaisen fani, fani toitotuksen.
Niin, joo hauskahan on fanny, tosin mä opin sen olevan funny...
kyllä minäkin ihmettelisin, jos joku ei osaa lausua Fabian-nimeä oikein, koska se on vanha suomalainen perinnenimi. Pappanikin oli Fabian, enkä ole kuullut hänellä olleen vaikeuksia koskaan nimensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nimi on alkujaan vaikka saksasta, tullut suomeen ruotsin kautta (ruotsin-suomalaisten kenties) niin usein nimi lausutaan, niinkuin se on alunperin ollut tarkoiskin esim juuri nämä Ada, Ida, Nina - aada, iida, niina jne.
Kuulin juuri erään äidin kutsuvan tytärtään Avaksi, yhdellä aalla ja mieleen tuli, että kas äiti on lukenut jonkun roskaromaanin joss päähenkilö on ollut Ava ja tietämättä miten se lausutaan on antanut nimen tytölleen..
Tuskin kysymys on lausumiskyvystä, jos kerran nimesi on helppo lausua ja menee ihan kirjoitusasun mukaan.
Ellei sitten ole tulkinnanvaraista että se äännettäisiin niin. Yksi tuntemani Nina haluaa nimensä lausuttavan Nina, muut tuntemani Ninat taas haluavat että se lausutaan Niina. Miten sen nyt ulkopuolinen arvaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimeni on kyllä harvinainen, vain noin 10:llä on se ja näistä 2 taisi olla miehiä, loput naisia.
Kuitenkin on selkeä ja selkeä lausua ja kirjoitetaan kuten lausutaan, sopii suomalaiseen suuhun. Kuitenkin sama homma, aina nimi väännetään joksikin muuksi, myös vaikka ihan varmasti osa tietää mikä nimeni on oikeasti, mutta lausuu sen silti tahallaan jotain yleisempänä nimenä.
Olen ihan samasta syystä ärsyyntynyt monta kertaa.
iloisia, ettei teillä ole isompia murheita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
iloisia, ettei teillä ole isompia murheita!
Mistä hitosta sitä tällaisen avauksen tekijästä tietää, mitä muita murheita sillä on? Missään ei ole sanottu, että tuo nimiasia olis ap:n suurin murhe.
Esim. maajusseissa Maarit -> Maaritti maajussin puheessa
Ja yleensä Max -> Maxi, Alex -> Alexi jne.
Ei luulis olevan liian vaikeaa, eihän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tutuntuttu oli nimeltään "Kapi". (Ei siis oikeasti ollut tuon niminen, mutta neljä kirjainta, kaikki suomalaisia, muistuttaa läheisesti muita nimiä, siis vaikka Kapi-Kari lähellä toisiaan). Kuulemma varsinkin jotkut vanhemmat ihmiset muljauttelivat nimeä miten milloinkin, eivät muka millään saaneet sanotuksi tätä helppoa sanaa.
Mielestäni se on ennakkoluuloisuutta, ehkä myös vähän sellaista "luulot pois" ajattelua - ajatellaan että ihminen "hienostelee" nimellään.
Osataan sitä pienemmistäkin asioista. Kaverini on Pia ja hänen tätinsä kirjoitti aina lahjoihin ja kortteihin "Piia" tahallaan.
Meidän lapsella on vierasperäinen nimi (isän mukaan) joka on kyllä yleistymässä muutenkin. Nimi valitiin, koska Suomeksikin lausutaan just niin kuin kirjoitetaan. Niin en millään voi käsittää, että ihmiset lausuvat sitä ihan kummallisesti, vaikka tietävät oikean kirjoitusasunkin (tiedän etteivät ole kuulleet väärin).
Eikä siis ole kyse vain vokaalin pidentämisestä kuten Nina/Niina, vaan siit, että ihan yksinkertaisesta nimestä väkisin yritetään tehdä vaikeasti lausuttavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmetellyt tätä samaa. Opetin omaa miestäni lausumaan erään ystäväni nimen oikein, vaikka siinäkään ei ollut mitään ihmeellistä. Muita ihmisiä en ole yrittänyt kouluttaa ;)
Esim. maajusseissa Maarit -> Maaritti maajussin puheessa
Ja yleensä Max -> Maxi, Alex -> Alexi jne.
Ei luulis olevan liian vaikeaa, eihän?
kun suomessa on verrattaen vähän konsonanttiin loppuvia sanoja, ja tosiaan ne konsonantit, joihin omaperäiset sanat (yksikössä) voivat loppua, ovat n, s, l, joten Maarit ja Aleks (nimen lopussa konsonanttiyhtymä) voivat tuntua monen suomenkielisen suussa siltä, että niistä puuttuu jotain. Aivan yleinen tapa mukauttaa konsonanttiloppuisia sanoja kieleen on lisätä loppuun i.
Jokaisessa kielessä on fonotaksi (siis säännöt, millaisia äänteitä kielessä voi esiintyä ja missä asemissa). Toisia ihmisiä tämä oman kielen fonotaksi rajoittaa enemmän kuin toisia. Joillain se voi ilmetä siten, ettei osata lausua vieraskielisiä äänteitä (esim. b, englannin w tai õ), joillain siten, että suomen sanamalli on niin tiukka, että muunlaisia sanamalleja on vaikea omaksua. Ei se silti ihmisestä tee junttia.
Vaikeeta? No, ei, mutta lausuja tekee sen tahallaan. Otetaan esimerkiksi Jenny; toki se lausutaan jenny, mutta aika moni vääntää sen jenniksi.
niin kuin vanhemmat/henkilö itse haluaa. Esim. entisellä työkaverillani oli Nelly-tytär, ja hän lausui nimen Nelli.
"Pia, Mia, Nea, Mea"
ne vaan menee suussa "Piia, Miia, Neea ja Meea"
Eihän kukaan voi tota tietää etukäteen ja muistaako sen aina miten ihmiset haluaa ninansa,saransa, nellynsä lausuttavan?
niin kuin vanhemmat/henkilö itse haluaa. Esim. entisellä työkaverillani oli Nelly-tytär, ja hän lausui nimen Nelli.
En ollut kuullutkaan tällaisesta "ongelmasta" ennen kun huomasin että nykyisellä asuinpaikallamme kaikki lausuvat poikamme Joel-nimen Joeli. Kukaan suvussani tai mieheni suvussa ei tee tuota virhettä, mutta tällä uudella asuinseudullamme tuo nimen lausuminen tuntuu olevan kamalan vaikeaa.
Poikamme ihmetteli aluksi kovasti tuota lausumista ja korjasi aina että en ole Joeli vaan Joel. Päiväkodin tädit eivät edes kuulleet että mitä sanovat väärin. Eivät siis huomanneet eroa Joel ja Joeli-sanojen välillä.