Ikäeroa lapsilla 5 v, kokemuksia?

pikkuveljeäni yli kaiken. Ikäeroa 5v. Nyt ok sisaruussuhde.

takana lapsettomuutta ja ikäero siis tahattomasti venyi... Muita kokemuksia?

Lapsuus on kuitenkin lyhyt ja ne sisarukset ovat kuitenkin aikuisiällä tekemisissä keskenään. Joku viiden vuoden ikäero on silloin täysin yhdentekevä, vrt. 30- ja 35-vuotias.

alunperin piti ikäeron olla 4v, mutta minulla kohdunulkoinen raskaus, ja siitä fyysisesti toipuessa meni yli puoli vuotta. uutta raskautta ei saanut heti yrittää.



Minusta ikäero on hyvä, isommasta on paljon apua, toki on ollut mustasukkainen siskosta, mutta helpottaa kun isompi ei ole vaipoissa, puhuu hyvin, pukee itse ym. ja kokee oikeesti olevansa tosi tärkeä kun saa auttaa äitiä vauvan hoidossa, tuo vaipan, auttaa pesuissa ym. Nyt meillä tytöt 2 j 7-v ja leikkivät täyttä päätä yhdessä. toki riitelevätkin, mutta niinhän kaikki sisarukset.



Ostettiin muuten isollesiskolle pieni lahja jonka sai synnytyslaitoksella kun vauva oli syntynyt, oli tosi tärkeä juttu kun sai "isonsiskon lahjan".



Ja sisko on muutenkin tosi tärkeä, isompi toivoi pitkään sisarusta ja oli kyllä tosi onnelinen kun vauva syntyi.



Hyvin teilläkin sujuu :)

eikä ole mitään huonoa sanottavaa! Kaikki on mennyt alusta asti tosi hyvin. Meilläkin ikäero tuli tahtomattamme vähän isoksi mutta eipä ole harmittanut enää. Isoveikka odotti pikkusiskon syntymää kuin kuuta nousevaa ja nyt, kun pikkusisko on 2-vuotias niin leikkivät yhdessä ja ovat tosi tärkeitä toisilleen.

Isompi on jo ... isompi :D eli vähän helpompi. Tietysti tarttee tukea ja turvaa, mutta sitä pystyy jo antamaan ihan juttelemallakin. Viisivuotias jo tajuaa asioita kun sille ne selittää. Isompina jopa leikkivät yhdessä :O



negatiivista on se, että viisivuotiaalle vauva on TODELLA iso muutos ja järkytys, jonka muisto ei enää katoa sillä lailla kuin taaperolla. Pikkusisarus on aina vähän ylimääräinen riesa.



Mutta vanhempien jaksamisen kannnalta hyvä ikäero, sanoisin.



En muuten suunnitellut tätä, tarkoitus oli tehdä lapset perinteisesti kahden vuoden ikäerolla. Mutta luonto päätti toisin ja hyvä niin.

Siskoni oli mulle läheinen, lapsena ehkä äitiäkin läheisempi kouluiässä. Siis isosisko. En muista yhteisiä leikkejä, mutta hän joskus järjesteli leikkejä mulla ja kavereilleni ja kertoili tarinoita. Hänelle teini-iässä olin reisa, koska halusin aina kulkea perässä, jopa vessaan. Itse taas ollessani teini-iässä olin ehkä parhaimmassa suhteessa. On kivaa kun on sisko edelleen, varsinkin kun äitikin on jo kuollut. Tietty sisaruusläheisyys on, mutta emme ole paljoa tekemisssä. Paljon olen soitellut ja kysellytl neuvoja. Ikävä juttu oli se, että kun minä vihdoin oman perheen perustin, iski häneen kateus ja välimme viilemnivät. Olemme erilaisia ihmisiä, siksi varmaan kuitenkin suht. vähän tekemisissä.

Meillä veljekset jo 13 ja 8v ja koko ajan on ihan hyvin mennyt. Nyt ihan viime vuosina ovat rajoittaneet toistensa osallistumista silloin, kun kavereidensa kanssa ovat - ei siis asiaa toistensa huoneisiin silloin, mutta muulloin viettävät aikaa paljon yhdessäkin edelleen. Eikä tuo isompi mitään traumoja pienemmän syntymästä tuntunut saavan, iloitsi uudesta veljestä vain. Toivoisin, että vanhempana sitten taas 'löytävät toisensa' vaikka nyt alkaa näyttää siltä, että ikä tekee tehtävänsä ja teini menee menojaan omissa jutuissaan.

Olipa kiva kuulla kokemuksianne. Toki ihan sama kai se on, mikä se ikäero tosiaan on, mutta kun nämä asiat ei ole omissa käsissä...

Olen 5v vanhempi kuin siskoni ja me lähinnä vihasimme toisiamme koko lapsuuden. OIkeasti, toinen ärsytti eikä meillä ollut mitään yhteisiä asioita. Nyt olemme hyvissä väleissä mutta emme edelleenkään sillä tavalla läheisiä kuin pienemmän ikäeron kaverini ovat omien sisarustensa kanssa.



Oman taustani takia toivoin omille lapsilleni pienempää ikäeroa ja se onnistuikin.



Tästä negatiivisesta viestistäni huolimatta älä kuitenkaan ota paineita asiasta! Kaikki ei ole vallassamme ja paljon, tai ehkä kaikki, on kiinni lasten persoonista ja kasvatuksista. Tiedän perheen jossa tyttärillä on 6v ikäeroa ja ovat hyvin, hyvin läheisiä ja isompi leikkii pienemmän kanssa paljon. Meillä ei vaan siskoni kanssa jotenkin synkannut mutta monilla muilla se voi toimia oikein hyvin! Itsekin pidän kuitenkin kaikkein tärkeimpänä sitä että sisarus on. Mikään eikä kukaan korvaa omaa siskoa tai veljeä oli ikäero mikä vaan.

Siskoni inhosi minua, koska joutui äidin pikku apulaiseksi ja hoitamaan minua paljon.

Yhteistä ei ollut ja välimme olivat huonot yli 40 vuotiaksi asti. Nyt olemme hiukan lähentyneet.

Itse kadehdin kavereitani, joilla oli sisarus melkein saman ikäinen.

Mutta samoin, en halua tällä huonolla kokemuksella lannistaa sinua. Syy oli äitimme, joka ajatteli, että on kiva kun on pitkät ikäerot niin isommista lapsista on apua. Isommasta lapsesta ei saa tulla varaäitiä. Pidä isompi lapsikin kuitenkin lapsena.

Olen 5v vanhempi kuin siskoni ja me lähinnä vihasimme toisiamme koko lapsuuden. OIkeasti, toinen ärsytti eikä meillä ollut mitään yhteisiä asioita. Nyt olemme hyvissä väleissä mutta emme edelleenkään sillä tavalla läheisiä kuin pienemmän ikäeron kaverini ovat omien sisarustensa kanssa.

Oman taustani takia toivoin omille lapsilleni pienempää ikäeroa ja se onnistuikin.

Tästä negatiivisesta viestistäni huolimatta älä kuitenkaan ota paineita asiasta! Kaikki ei ole vallassamme ja paljon, tai ehkä kaikki, on kiinni lasten persoonista ja kasvatuksista. Tiedän perheen jossa tyttärillä on 6v ikäeroa ja ovat hyvin, hyvin läheisiä ja isompi leikkii pienemmän kanssa paljon. Meillä ei vaan siskoni kanssa jotenkin synkannut mutta monilla muilla se voi toimia oikein hyvin! Itsekin pidän kuitenkin kaikkein tärkeimpänä sitä että sisarus on. Mikään eikä kukaan korvaa omaa siskoa tai veljeä oli ikäero mikä vaan.