Pelkään että poika ei pääse /mene mihinkään opiskelemaan ensi syksynä, mitä sille sitten tehdään?

on sama tilanne vuoden päästä. Pojalle on tehty selväksi että koulu tai sitten töihin jos koulu ei kiinnosta. Kotiin ei ainakaan jää makoilemaan.

löytyä - muuten syrjäytymisriski on suuri. Oletko jutellut pojan opon kanssa tai poika itse? Onko pojalla kuitenkin älliä ja on vaan laiska? Eli jos olisi kuitenkin ns. lukiokamaa, niin motivaatiohan voisi tulla hieman myöhemmin, jolloin kymppiluokka voisi olla hyvä idea. Ja jos luulet, ettei lukioainesta ollenkaan, niin sitten amikseen vaikka pakolla tai välivuosi ja poika töihin (eli käytännössä kai lehtiä jakamaan tai muuta). Syytä tehdä selväksi, ettei kotona notkuta eli joko opiskellaan / käydään töissä ja maksetaan sitten jotain asumisesta.

lisäksi se ensin kiinnosti sitä, mutta kun katsottiin tarkemmin opinto-ohjelmaa (vain vähän ohjelmointia, paljon yleisiä kaupallisia aineita - sehän on kauppaoppilaitoksessakin), niin ei kiinnosta enää yhtään...

Ja siitä kuulemma sijoittuu kuvauksen mukaan usein esim. myynti/mikrotukihenkilötehtäviin (mikä varmaan totta), ja ne ei kiinnosta kuulemma YHTÄÄN.

Mutta tosiaan, vaikka saisin sen ylipuhuttua tuohon, niin epäilen vahvasti pääsiskö sinnekään.

ap

mutta ei siitä saa mitään järkevää irti. Yritän saada tapaamista sen kanssa jossain välissä, vaikka yleensä ne ei kuulemma ole tapana.

Aina sillä on ollut huonot numerot - vaikka erinäisissä psyk. testeissä pärjännyt ihan hyvin. Jotenkin vaan se ei saa koulukuvioissa aivokapasiteettiaan käyttöön (ei se oikeasti mielestäni ole ihan niin "tyhmä" kuin numeroiden mukaan).

10 luokkaan en usko ollenkaan siksi, että tuo peruskoulu vaan ei siis kai ole hänen paikkansa; on siellä aika syrjäänvetäytyvä yms.

Tuskin se mitään töitäkään saisi, ei taatusti osaisi eikä uskaltaisi niitä hakea - ja mitään fyysistä työtä ei varmaan pystyisi tekemään kuten lehdenjako. TETtiinkin menee nyt sukulaisen firmaan, mihin saatiin se puoliruinaamalla "sijoitukseen" ... :).

Sillä on aika paljon jotain esim. asperger-piirteitä, mutta ei ole saanut diagnoosia kuitenkaan,eli ei niin paljon... Monia testejä sille on tehty, mutta "normaali"papereissa se on...

ap

löytyä - muuten syrjäytymisriski on suuri. Oletko jutellut pojan opon kanssa tai poika itse? Onko pojalla kuitenkin älliä ja on vaan laiska? Eli jos olisi kuitenkin ns. lukiokamaa, niin motivaatiohan voisi tulla hieman myöhemmin, jolloin kymppiluokka voisi olla hyvä idea. Ja jos luulet, ettei lukioainesta ollenkaan, niin sitten amikseen vaikka pakolla tai välivuosi ja poika töihin (eli käytännössä kai lehtiä jakamaan tai muuta). Syytä tehdä selväksi, ettei kotona notkuta eli joko opiskellaan / käydään töissä ja maksetaan sitten jotain asumisesta.

niin kannattaa pyrkiä jollekin ammattistartille. Siellä tehdään töitä oman alan löytymisen eteen.

kymppiluokka eli lisäopetus

ja oppisopimuskoulutus



Jonkinlainen mahdollisuus on myös aikuislukio, joista moniin ei kai ole mitään keskiarvorajoja, ja jotka joidenkin mielestä sopivat paremmin niille "Joille peruskoulu ei sopinut". Mutta sinne voi mennä vasta 18-vuotiaana, joten sitä ennen pitäisi tehdä jotain muuta.



Sun pitää esitellä sille pojalle vähän maailman realiteetteja. Esim se, että on kovin vähän väliä, kiinnostaako työ, kun pitää maksaa vuokra ja saada margariinia leivän päälle. Käytä se teidän oman talouden budjetin läpi. Sen jälkeen selitä sille, että hänen osuutensa tästä budjetista (asumiskulut, ruoka) on niin ja niin paljon ja jos hän ei käy koulua, hänen pitäisi oikeastaan maksaa se. ja kun hän täyttää 18, hänen on aikanaan maksettava nuo kulut omassa asumisessa joka tapauksessa. Että olisi hyvä hankkia joku keino, millä se käy päinsä, kiinnosti se sitten tai ei.

ammatinvalintapsykologin vastaanotolle, jossa lähdetään miettimään vaihtoehtoja. Jos testejä on tehty ja poika todettu "normaaliksi", niin avossa voidaan tehdä kiinnostustestejä ym. Avossa myös paljon tietoa erilaisista projekteista tuollaisille "kiinnostamattomille" nuorille, joihin voi mennä esim. vuodeksi kasvamaan. Voidaan tehdä koulutuskokeiluja, työkokeiluja ym.

kymppiluokka eli lisäopetus ja oppisopimuskoulutus .

Ammattistartti on erinomainen vaihtoehto, jos kerran alavalinta on hukassa.

kymppiluokka eli lisäopetus ja oppisopimuskoulutus Jonkinlainen mahdollisuus on myös aikuislukio, joista moniin ei kai ole mitään keskiarvorajoja, ja jotka joidenkin mielestä sopivat paremmin niille "Joille peruskoulu ei sopinut". Mutta sinne voi mennä vasta 18-vuotiaana, joten sitä ennen pitäisi tehdä jotain muuta. Sun pitää esitellä sille pojalle vähän maailman realiteetteja. Esim se, että on kovin vähän väliä, kiinnostaako työ, kun pitää maksaa vuokra ja saada margariinia leivän päälle. Käytä se teidän oman talouden budjetin läpi. Sen jälkeen selitä sille, että hänen osuutensa tästä budjetista (asumiskulut, ruoka) on niin ja niin paljon ja jos hän ei käy koulua, hänen pitäisi oikeastaan maksaa se. ja kun hän täyttää 18, hänen on aikanaan maksettava nuo kulut omassa asumisessa joka tapauksessa. Että olisi hyvä hankkia joku keino, millä se käy päinsä, kiinnosti se sitten tai ei.

mutta en oikein saa mitään vastausta edes, eli en tiedä meneekö mitään jakeluun.

Enkä edes tajua, että jos esim. 18-20 v.:nä vain edelleen lorvii, mitä sille sitten voi tehdä (toivottavasti ei tartte miettiä). Eihän nyt voi kirjaimellisesti kai nostaa omaa lasta ulos, jos hän ei kykene oma-aloitteisesti mitään tekemään.

tuohon 10-luokkaan en siis usko todella, koska ongelma ei ole se ettei poika yrittäisi opiskella - hän vain on esim. niin ujo ja hiljainen, että tuon koulun opettajat on hänet leimanneet tietyn tason oppilaaksi. Painottavat paljon tuntiaktiivisuutta, mutta sitä ei hiljaisesta lapsesta saa irti. Ja kokeissa hän jännittää, niin että nekin menee usein huonosti.

Ja oppisopimus - no niitä paikkoja ei ole kai kovin helppo saada ja milläs sellaisen poika hommaa kun ei aloitteellisuutta löydy pätkääkään.

ap

sori vaan tekstin perusteella kuullostat ilkeältä etkä kauhean tukevalta vanhemmalta. Oletko varma että lastasi ei kiusata koulussa ja siksi hän ei halua mennä mihinkään?? Itselläni oli aikoinaan ysiluokan päättötodistuksen keskiarvo 5,9 ja ei kiinnostanu koulu pätkääkään ( Minulla syy oli perhe-elämä, jolloin isäni oli väkivaltainen) Nyt olen käynyt kuitenkin ammattikoulun ihan hyvin paperein ja nyt suuntana amk :)

ammatinvalintapsykologin vastaanotolle, jossa lähdetään miettimään vaihtoehtoja. Jos testejä on tehty ja poika todettu "normaaliksi", niin avossa voidaan tehdä kiinnostustestejä ym. Avossa myös paljon tietoa erilaisista projekteista tuollaisille "kiinnostamattomille" nuorille, joihin voi mennä esim. vuodeksi kasvamaan. Voidaan tehdä koulutuskokeiluja, työkokeiluja ym.

kun niillä on se opo.. josta ei paljon ole hyötyä ollut. Esim. huonoihin koulunumeroihin olisi pitänyt herätä jo paljon aiemmin - itse olen sitä yrittänyt koulussa tolkuttaa monta vuotta kuraattorille ja erityisopelle ja kaikille, että nämä numerot pitäisi saada nousuun jotenkin...

Mutta ei - ei ne opettajat anna hyviä numeroita, kun ei taida meidän pojan naamakaan niitä miellyttää. (Hän on nyt syksyllä tosiaan oikeasti yrittänytkin lukea ja ollut aika masentunut, kun numerot ei oikein nouse...)

Tuota avo / starttijuttua pitäisi selvitellä - kumma vaan kun ei tämmöisistä kerrota missään mitään. Mitä ne on, missä ne on, miten niihin pääsee, mitä niissä tehdään?

(tulee mieleen että nuo työpajajutut tms. on vaan jotain autontuunausta, käsitöitä tms., onkohan niissä mitään "nörteille" jotka haluaa vaan pelata / ohjelmoida).

ap

joten opettajien antama leima ei tule mukana.



Muuten tulee mieleen, että jos alisuoriutuu koulunkäynnissä niin onko erityisopettaja ollut missään neuvottelussa mukana? Onko oppimistyyliä tarkastettu? Onko puhuttu siitä, saisiko hän enemmän irti esim kotiesseitä ja tutkielmia tekemällä kuin tuntiaktiivisuudella ja kokeilla? Onko lukiongelmia? Auttaisiko äänikirjat?



Oppisopimuspaikkoja on ihan mahdollista saada, mutta jonkinasteista aktiivisuuttahan se tietysti vaatii. Toisaalta sinähän olet menossa opon vastaanotollekin, joten sinultahan sitä piisaa vaikkei pojallasi piisaakaan. Oppisopimus paikat löytyvät aika usein vähän niin, että taustalla on jotain sukulaissuhteita ja tuttavia. Samalla voidaan paapomista tarvitsevalle "opiskelijalle" katsoa sopiva paapoja.



ja oikeasti, kylmä tosiasia on myös juuri se, että jos poika 18-vuotiaana edelleen vain lorvii, niin sun ON PAKKO vain noistaa se ulos. Sanon tämän itse asperger-lapsen vanhempana. Jos et nosta, hän ei itsenäisty koskaan. TOki sitä olisi pitänyt valmistella jo eskarilaisesta lähtien, ja toki häntä ehkä pitää paapoa vielä jonkin matkaa omaan kotiinkin, mutta hänen EI saa antaa jäädä kotinurkkiin taantumaan. On sulla vielä pari vuotta aikaa, käytä ne nyt tarkasti, jotta noin ei käy.

Tällä hetekllä vielä kokeilukoulutusta, mutta jo vuodenvaihteessa vakinaistetaan.

Opon pitäisi auttaa teidän perhettä tässä asiassa! Koita tavata hänet: ensin yksin, sitten pojan kanssa yhdessä tai poika yksin. Näin saatte molemmat sanottua mielipiteenne opolle.



Peruskoulut yleensä seuraavat pudokkaita, koska näiden syrjäytymisriski on niin suuri. Kesällä ottavat yhteyttä niihin oppilaisiin, jotka eivät pääse/halua jatko-opiskeluun. Kysy teidän opolta että onko teidän koululla tällainen seurantasysteemi. Se antaisi oivaa tukea kodille tässä asiassa.



Jos poika ei halua mihinkään "erityisluokalle" (ammattistartti tms) niin miettikää oppisopimusta.



Tässä tilanteessa on kuitenkin tärkeää, että et jää yksin miettimään ratkaisuita, vaan käyt opon luona ja työkkärissä. Myös nuorisotoimesta voi ehkä saada apua. Tosi hienoa, että olet kiinnostunut pojasta, poika ei pääse kehittymään ns. luuseriksi, kun on vanhempi ohjaamassa.



Pojalle voisit sanoa, että työttömäksi ei saa heittäytyä ja että turha valittaa koulujen tylsistä suuntautumisvaihtoehdoista: jos haluaa upeisiin töihin, niin menee kymppiluokalle vaikka kahdeksi vuodeksi korottamaan numeroita ja sitten lukioon.

sori vaan tekstin perusteella kuullostat ilkeältä etkä kauhean tukevalta vanhemmalta. Oletko varma että lastasi ei kiusata koulussa ja siksi hän ei halua mennä mihinkään?? Itselläni oli aikoinaan ysiluokan päättötodistuksen keskiarvo 5,9 ja ei kiinnostanu koulu pätkääkään ( Minulla syy oli perhe-elämä, jolloin isäni oli väkivaltainen) Nyt olen käynyt kuitenkin ammattikoulun ihan hyvin paperein ja nyt suuntana amk :)

alan vaan olla aika loppu tuon murkun kanssa, niin paljon muutakin ongelmaa hänen kanssa. Tänne voin valittaa.

Muuten olen kyllä kovasti yrittänyt häntä tukea ja kannustaa, ja yrittänyt selvitellä noita eri koulutusvaihtoehtoja yms. Harmi vaan kun hänen keskustelutaitonsa on yleensä "öh, pöh, ymh." "Ei kiinnosta." "En mä pääse sinne kuitenkaan."

En tiedä, ehkä luon häenlle toisaalta liikaakin paineita välillä, kun yritän näitä realiteettja käydä läpi ja saada hänet miettimään elämää pidemmälle kuin 2 pv. (pidemmälle kuin "kohta saa taas mennä tietokoneelle".)

Ei häntä kuulemma kiusata, ja ei ole opettajatkaan havainneet sellaista. Mutta ei hän mikään järin sosiaalinen ole - ei ole ikinä ollut... ei ole montaa kavereita, muutama on(joiden kanssa lähinnä vain pelataan).

ap

eli vaihtoehtoja EI OLE meillä olemassakaan, joko kouluun tai ulos talosta. Julmaa, mutta elämä on...ja muuttuu julmemmaksi, jos vielä olet helikopterivanhempana kauankin!!Koulu on kummasti kiinnostanut, kun vaihtoehtona on muuttaa yksin ja hakea sossusta rahat

ketjuissa, esim. tuossa: mieheni on ollut 6kk työttömänä.



Eli neuvot häntä tekemään jonkun teinitytön raskaaksi ja elelevät sitten yhteiskunnan tuilla, ellei se tyttökään suostu menemään töihin. Tai vaihtoehtoisesti tyttöystävän palkalla.

Siis kerrankin jotain järkeviä konkreettisia ideoita. Ja tapoja opiskelun auttamiseen.



Mutta ei - tuo koulu vaan on niin jotenkin ylimielinen/välinpitämätön että :(. Ei niillä riitä resursseja oikein mihinkään, ja lisäsäästöjä on kaupungilla nyt tulossa.

Erityisopetusta hän on saanut jonkinv erran, se on auttanutkin kyllä.

Mutta kun sitä tarvitsisi VÄHINTÄÄN 3 tärkeässä aineessa ja saa yhdessä, niin...



Ja hankalaa on kun meillä ei oikein ole noita sukulais/tuttavasuhteita, tuo TET nyt järjestyi jotenkin mutta ei varmaan enempää.





Oppisopimus olisi kyllä hyvä, mutta epäilen ottaako kukaan tuntematon työnantaja töihin, jos ÄITI kysyy lapsensa PUOLESTA sitä paikkaa .. :).





ap

ketjuissa, esim. tuossa: mieheni on ollut 6kk työttömänä. Eli neuvot häntä tekemään jonkun teinitytön raskaaksi ja elelevät sitten yhteiskunnan tuilla, ellei se tyttökään suostu menemään töihin. Tai vaihtoehtoisesti tyttöystävän palkalla.

edes muutakin elämää kuin tietokone :). Mä voisin hyvin olla mummo joka aina hoitaisi sitä vauvaa, kun ei nuoret vanhemmat jaksa. :).

No ei vaan... eipä ole tyttöystäviä meillä vielä näkynyt ei kuulunut...

ap

ammatinvalintapsykologin vastaanotolle, jossa lähdetään miettimään vaihtoehtoja. Jos testejä on tehty ja poika todettu "normaaliksi", niin avossa voidaan tehdä kiinnostustestejä ym. Avossa myös paljon tietoa erilaisista projekteista tuollaisille "kiinnostamattomille" nuorille, joihin voi mennä esim. vuodeksi kasvamaan. Voidaan tehdä koulutuskokeiluja, työkokeiluja ym.

kun niillä on se opo.. josta ei paljon ole hyötyä ollut. Esim. huonoihin koulunumeroihin olisi pitänyt herätä jo paljon aiemmin - itse olen sitä yrittänyt koulussa tolkuttaa monta vuotta kuraattorille ja erityisopelle ja kaikille, että nämä numerot pitäisi saada nousuun jotenkin...

Mutta ei - ei ne opettajat anna hyviä numeroita, kun ei taida meidän pojan naamakaan niitä miellyttää. (Hän on nyt syksyllä tosiaan oikeasti yrittänytkin lukea ja ollut aika masentunut, kun numerot ei oikein nouse...)

Tuota avo / starttijuttua pitäisi selvitellä - kumma vaan kun ei tämmöisistä kerrota missään mitään. Mitä ne on, missä ne on, miten niihin pääsee, mitä niissä tehdään?

(tulee mieleen että nuo työpajajutut tms. on vaan jotain autontuunausta, käsitöitä tms., onkohan niissä mitään "nörteille" jotka haluaa vaan pelata / ohjelmoida).

ap

Kyllä pääsee ammatinvalinnanohjaukseen kaikki, jotka haluaa!!! Muuta kuin lähimpään työ- ja elinkeinotoimistoon yhteyttä vaan, hopihopi. Toivo ei vielä menetetty. Työpajat usein on tosiaan niitä käsillätekemispaikkoja, mutta muitakin löytyy.

t. avopsyko