Lue keskustelun säännöt.
Paljon eläimiä ja mies inhoaa niitä=ongelma
01.11.2009 |
Kivittäkää nyt kaikki sillä kivitettävää on. Lyhyesti taustaa sen verran, että ei saatu toista lasta kaikenlaisesta yrittämisestä huolimatta ja kun ainoa kasvoi isoksi niin otettiin hamsteri tytölle kun sitä niin kovin halusi. No, minä myös olin siinä vaiheessa jo kovasti vailla jotain hellittävää ja lellittävää kun alkoi käydä selväksi, että vauvaa ei tule.
Niinpä meillä tyttären kanssa lähti käyntiin lumivyöryn lailla eläinhulluus joka vaati kokeilemaan eri jyrsijöitä. Mies ei halunnut koskaan mitään. Suostui siihen yhteen hamsteriin ja kaikkeen muuhun ei. Syynä mm. kun on jo toi hamsteri ja ette te sitä kuitenkaan hoida ja se haisee ym. mikä ei pitänyt edes paikkaansa.
Niitä eläimiä sitten vaan tytön kanssa otettiin ja esim. koiraan joka otettiin lopulta ilman miehen suostumusta on mies todella tykästynyt ja on myöntänyt, että koira on kiva. Tykkää myös osasta muista eläimistä ja sitten on joitain jyrsijöitä joista ei pidä.
Mielestäni (ja tyttären mielestä) koiramme tarvitsi kaverin ja miehen vastusteluista huolimatta otettiin aikuinen koira kaveriksi. Pentua ei siksi, että miehen ei tarvitsisi jäkättää sisälle pissaamisesta ym.
Nyt mies on sitten (arvatenkin) todella vittuuntunut, ilkeä ja kärttyinen ja mua ahdistaa kaiken aikaa. Asia on monipiippuinen koska mies ei ole koskaan ollut mikään rakastava aviomies vaan melkoisen ilkeä useasti. Kaikki mitä teen ja ajattelen on väärin. Mitään ei saisi harrastaa, kaikki mistä tykkään on tyhmää. Kun eläimiä ei ollut niin mies ei kyllä ollut juurikaan mukavampi. Jos avioliitto olisi ollut hyvä ja olisimme kunnioittaneet toisiamme niin en olisi tehnyt tätä. Miehen kanssa on kuitenkin niin kurjaa, että haluan muuta ajateltavaa ja halittavaa ja eläimet tuovat elämääni tytön lisäksi melkein kaiken sisällön.
Tiedän, että olen toiminut väärin. Ja opettanut lapsellekin, että näin voisi tehdä vaikka ei voisi. Silti olen niin puun ja kuoren välissä- eläimet tuovat elämääni iloa ja rakkautta mitä mies ei tuo mutta silti minun pitäisi kunnioittaa miestä ja kuunnella eikä meillä saisi olla eläimiä. Tai saisi 1 koira mutta ei muita. Silti kokemuksen mukaan mies ei muuta käytöstään kovinkaan paljon suuntaan eikä toiseen vaikka eläimiä oliskin vähemmän.
Mies ei harrasta mitään, on masentuneen oloinen (siis ollut jo pidempään) ja joko nukkuu puolille päivin tai on hereillä ja vittuilee ja kärttyilee. Töissä on mutta sitäkin on vähemmän kun yleensä, ei 40h viikko. Saadaan tytön kanssa olla aina varpaillaan ettei ärsytetä miestä ja tietenkin aina me tai eläimet saadaan se ihan raivon partaalle.
Keskusteluyhteys on oikeastaan mennyttä jos sitä on ollutkaan enää vuosiin. Rehellisesti sanoen toivon, että mies lähtisi pois. Mies ei kuitenkaan halua erota ja on ilmoittanut, että ei lähde minnekään. Minä taas en voi lähteä koska noille eläimille ei todellakaan löydy tilaa mistään ja velkaakin on joten ei ole varaa maksaa mitään hirveitä vuokria. Tukia ei saa ennenkuin on eronnut. Lisäksi haluaisin asua tytön kanssa nykyisessä kodissa mutta olla siellä rauhassa. Olen niin totaalisen väsynyt tuntemaan syyllisyyttä niistä ainoista asioista jotka tuovat elämääni iloa ja nautintoa. Välillä käy mielessä itsemurha jotta pääsisi tästä tilanteesta pois. Mutta en halua jättää tytärtäni isänsä kanssa kaksin.
En tiedä mitä tekisin. En todellakaan. Jos hakisin yksin avioeroa joutuisiko mies lähtemään vai pitäisikö asiasta sopia? Jos lähtisin yksin niin mistä voi avioliitossa oleva nainen saada asunnon johon saa viedä eläimiä? Osasta olis tietenkin pakko luopua mutta ei kaikista.
Kommentit (26)
Täysin itseaiheutettu ongelma.
Ei multa ole ikinä kysytty aionko pitää elukoita kun olen vuokraamassa asuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vuokra jostain yksiöstä voi olla tonnin luokkaa vaikka katsois vähän "huonommalta" alueelta pk- seudulla.
kämppiin saa viedä eläimiä rajoituksetta. Meillä SATO-kolmio Hgissä, vuokra vajaa 900 e.
kun ihmisillä kumminkin on lemmikkejä.
Ja sama kai jotkut häkkieläimet on vuokranantajille jos ne hoidetaan hyvin eikä metelöi eikä haise? Eri asia sitten joku sellanen elukka joka kusee nurkkiin ja repii tapetit seinistä.
saattehan te sielläkin pitääeläimiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...miten eläimet haittaavat miestäsi? Eihän hän niiden hoitoon osallistu? Vaivaavatko myös siksi, että vievät sinun huomiota häneltä?
Annat kyllä huonoa mallia asioiden hoitamisesta tyttärellesi. Eikö olisi mitenkään saanut mieheltäsi lupaa ottaa eläimiä neuvottelemalla? Itsemurhaa älä nyt tuollaisen takia mieti varsinkaan äitinä.
Jos mies on jo ennenkin ollut vaikea, anna olla nytkin. Et ole häneltä hyväksyntää saanut aiemminkaan, siksi on sitä turha odottaa nytkään. Olisiko kaikille parempi, että eläisitte tulevaisuudessakin samaa rinnakkaiseloa kuin nytkin... ei se siitä huonommaksikaan muutu. Jätä miehesi kiukuttelu ja ilkeily omaan arvoosi ja elä niin kuin sinusta hyvältä tuntuu. Nauti tyttärestäsi ja eläimistä, olet siten varmasti parempi vaimokin, vaikka miehesi ei sitä ansaitsekkaan.
Tsemppiä sinulle ja valoa pimeään syksyyn!
ongelman ydin. pariterapiaan, jos mies suostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä löytää vielä keskusteluyhteys miehesi kanssa ja jonkinlainen kompromissi eläinten määrän suhteen. Kaikki eivät ole eläinrakkaita, joten eläimet voivat rasittaa. Miehellä voi olla myös muuta stressiä, ja ehkä masennustakin, esim. töistä, ja hän sitten purkaa sitä sinuun ja eläimiin.
Kaikissa parisuhteissa joutuu joustamaan monessa eri asiassa. Teillä hiertää eläinten määrä, joillain muulla joku muu asia.
Tiedän monta pariskuntaa, joita rassaa mm. lapsiluku. (Yleensä äiti haluaisi vielä yhden lisää, mies taas ei.) Tai sitten äiti haluisi panostaa omaan uraansa ja muuttaa vaikka ulkomaille, mutta mies ei anna mahdollisuutta.
Silti keskustelemalla tilanteesta pitäisi yrittää selvitä. Lapselle isä on kuitenkin tärkeä, joten kovin kevein perustein ei kannata avioliittoa purkaa.
Oikasti, jos olet tuttuni, niin soita. Tunnistat minut tästä nimimerkistä "Kolmen pojan äiti"
mulla oli ihan samanlainen tilanne, eläimiä myöten. Juuri tuo mitä mies sanoi harrastuksista ym. Meille sitten kehkeytyi parin vuoden kriisi joka johti siihen että molemmat petettiin toisiamme. Silloin mies vasta ymmärsi että olin tosissaan onneton hänen kanssaan. Sittemmin hän on ymmärtänyt eläimeni ja että myös minun pitää saada tehdä itselleni tärkeitä asioita. Nyt meillä menee tosi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeasti keskusteluyhteys on hyvin pitkälti mennyttä ollut jo pitkään ja huononi toki taas uuden koiran myötä. Mä en ihan vilpittömästi mieheni todella pitkään tunteneena usko, että hän tulee koskaan hyväksymään eläimiä eikä varmaan muuttamaan tapojaankaan.
Eläimistä en luovu mutta yritän niitä sitten jatkossa ottaa vähemmän jotta mies olisi tyytyväisempi. Ei se kyllä mitään varmaan muuta.
Olen ajatellutkin, että eletään vaan elämään rinnakkain mutta melkein aina miehen ollessa kotona ahdistaa ja toivon, että se häipyis jonnekin. Ja se ei häivy. Koskaan ei sa rauhassa omassa kodissaan vaan aina pitää sitä jäkätystä kuunnella, ainaista vittuilua ja nälvimistä. Hoidan eläimet tytön kanssa todella hyvin mutta sekään ei riitä. Aina joku elukka pyörii jaloissa ja mies kuvittelee niiden koko ajan tuhoavan jotain jne. jne. Valittamiseen niistä on aina aihetta, teet mitä vaan. Tuntuu tukehduttavalta.
Ja kolmen pojan äidille terkkuja, että tunnen yhden kolmen pojan äidin joten saatamme tuntea.
minä olisin pistänyt miehen pihalle jos se jäkätys ei olisi loppunut. Tiedän niin hyvin miltä susta tuntuu. Eipä se miehesikään vaikuta onnelliselta. Lapselle tilanne saattaa olla helvettiä, jos molemmat vanhemmat on onnettomia ja ilmapiiri kireä. Minä olisin eronnut, jos asiat eivät olisi muuttuneet.
Ehkä sun pitäisi ap lähteä tai siis pistää mies lähtemään. Niitä on niin paljon eläinrakkaita miehiä, itse olen ollut niin kade pariskunnille joissa molemmat eläinharrastajia. Tiedän monia jotka löytäneet toisensakin eläinharrastuksen kautta. Sellainen mies olisi just ihana sulle ap.
t. 13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa kertoisit miltä sinusta tuntuu? Puhuessa saattaa tulla helposti nälvimistä ja jopa riitaa, mutta kun kirjoittamalla saa ilmaistua asiansa rauhassa ja harkiten. (Meillä oli minun kirjoittamastani kirjeestä paljon apua yhdessä toisessa parisuhdeongelmassa!)
Minusta myös tuntuu edelleen, että eläimet saattavat olla miehelle tekosyy purkaa muuta stressiä sinuun. Sopikaa siis pelisäännöt selkeästi.
Miehen on suostuttava tiettyyn määrään eläimiä, vaikka eläintarhaa ei teillä silti tarvitse pitää. Sitten sopimuksen jälkeen mies ei saa yhtään kertaa valittaa eläimistä, varsinkin kun hoidat ne paremmin kuin hyvin.
Lisäksi sopimus, että ei v..tuilua ei sallita, on hyvä. Laitatte vaikka purkin keittiön pöydälle, ja sinne sitten jokaisesta toisen nälvimisestä ja muusta ikävästi sanotusta pitää laittaa etukäteen sovittu rahasumma. (Sama koskee myös sinua.)
Oikeasti pitkässä parisuhteessa on näitä alamäkiä. Silloin tuntuu siltä, että ilman puolisoa olisi helpompaa. Silti pitäisi yrittää muistaa, että miksi sitä oikein rakastuikaan toiseen. Puolisossa on sittenkin paljon hyvää.
Ja onhan teillä ihana yhteinen lapsikin.
Tv. "Kolmen pojan äiti"
ukko toisi taloon elukkaa toisensa perään vaikka olen selvästi sanonut etten niitä halua, eli siis v**** veisaa siitä, mitä mieltä minä asioista olen. Sitten jos hän vielä vaatisi että en saa valittaa hänen veemäisestä toiminnastaan ja että minun on suostuttava että kotini on eläintarha ja jos ilmaisen mielipiteeni siitä niin joudun antamaan rahaa hälle...
Ei helvata.
Mistä rouva joutuu luopumaan tässä järjestelyssä? Ei mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sitoutumattomuuden syynä on eläimet, ennen sitä oli mun rahankäyttö ja milloin mikäkin kunhan syy löytyy aina juuri minusta. Ei se toimi jos yksin yrittää olla mukava. Yritän kyllä ja sanon aina, että ei viitti nyt riidellä. Yritän kääntää keskustelun mukaviin asioihin ja löytää asioista hyviä puolia. Silti tuntuu jatkuvasti siltä kun joku kuristais. Toivoo, että kaikki eläimet olis söpöjä ja hiljaa jotta mies ei saa taas jotain syytä ruveta nälvimään.
Ja 13, mies ei lähde ja mä en voi tämän eläinlauman kanssa oikein myöskään lähteä. Tykkään meidän kodista enkä todellakaan haluaisikaan lähteä. Haluaisin, että mies lähtisi tai keksisi jotain muuta tekemistä kun meidän jatkuvan piinaamisen. Ja kyllä mua ahdistaa sekin kun mies nukkuu kaiket päivät ja valvoo kaiket yöt sitten telkkua tuijotelleen. Mitään järkevää se ei tee. Itse herään aamulla ja hoidan eläimiä niin tämä nukkuu ja nukkuu ja kun lopulta herää niin alkaa se vittuilu saman tien.
Mitä jos sä olisit aina sanonut miehelle, että et sitten osta enempää autonromuja ja tietokoneenraatoja, meillä on jo koko piha täynnä autonromuja ja olkkari ja makuuhuone ja keittiö täynnä tietokoneenosia, vihaan niitä enkä halua että kotini täyttyy sellaisilla? Ja mies siihen vaan että mähän ostan autonromuja ja tietokoneenosia jos tahdon, saan niistä sisältöä elämääni, sulla ei ole mitään sananvaltaa siihen mitä kodissasi tapahtuu.
Jos se mies oikeasti on niin kauhea kuin väität niin miksi olet roikkunut siinä näin kauan? Mikset ota vastuuta omasta elämästäsi ja lähde?
Toi yöllä valvominen ja päivät nukkuminenkin. Ja meillä oli myös että ensin valitettiin kun on liikaa lapsia jotka olin mukamas yksin tehnyt (nyt kun nuorin 4v mies ei halua muistaa sanoneensa mitään noin kamalaa, haluaa jopa lisää lapsia), rahankäytöstä valitettiin, eläimistä.
Tosi ikävää, mutta meillä alkoi mennä hyvin vasta kun aloin etsiä seuraa muualta. Mies ei uskonut että haluan tosissani erota, ei ennenkuin aloin elää elämääni niinkuin miestä ei olisikaan. Siinä sen silmät sitten aukes ja ymmärsi että olin oikeasti tosi onneton. Minulla oli myös kokoajan "kuristava" olo. Älä anna miehesi käyttäytyä noin. Sano ettet hyväksy sellaista. Ja ala käydä ulkona enemmän, kehitä menoja, elä omaa elämääsi.
t. 13
Nyt sitoutumattomuuden syynä on eläimet, ennen sitä oli mun rahankäyttö ja milloin mikäkin kunhan syy löytyy aina juuri minusta. Ei se toimi jos yksin yrittää olla mukava. Yritän kyllä ja sanon aina, että ei viitti nyt riidellä. Yritän kääntää keskustelun mukaviin asioihin ja löytää asioista hyviä puolia. Silti tuntuu jatkuvasti siltä kun joku kuristais. Toivoo, että kaikki eläimet olis söpöjä ja hiljaa jotta mies ei saa taas jotain syytä ruveta nälvimään.
Ja 13, mies ei lähde ja mä en voi tämän eläinlauman kanssa oikein myöskään lähteä. Tykkään meidän kodista enkä todellakaan haluaisikaan lähteä. Haluaisin, että mies lähtisi tai keksisi jotain muuta tekemistä kun meidän jatkuvan piinaamisen. Ja kyllä mua ahdistaa sekin kun mies nukkuu kaiket päivät ja valvoo kaiket yöt sitten telkkua tuijotelleen. Mitään järkevää se ei tee. Itse herään aamulla ja hoidan eläimiä niin tämä nukkuu ja nukkuu ja kun lopulta herää niin alkaa se vittuilu saman tien.
mutta suosittelisin että juttelisit jossain ammattiauttjan luona tilanteestasi. Saisit ehkä uutta näkövinkkeliä asiaan ja voimaa toimia omassa ja lapsesi elämässä parhaalla tavalla. Ammattilaisissakin on eroja kuin öillä ja päivillä,toivottavasti kohdallesi osuisi joku täyspäinen henkilö.
Olen yrittänyt ehdottaa parisuhdeterapiaa, yhteisiä harrastuksia, yhteisiä hetkiä ilman lasta, yhteistä matkaa, olen yrittänyt järjestää tilaisuuksia hellyydelle mutta mies on kylmä kun jäävuori. Ei halua noista mitään. Olen kertonut, että jos voitais harrastaa vaikka yhdessä tai tehdä yhdessä jotain kivaa niin noita eläimiä ei ehkä tarttis niin paljon.
Olen kyllä aina kuunnellut hänen mielipidettään eläimien suhteen mutta kun ne perustelut on niin typeriä. Olen kysynyt voitaisko sen elukan sijaan tehdä jotain jotta en niin tahtoisi sitä elukkaa mutta ei voida. Kun loputkin elukat pitäs lahdata kuulemma. Sen jälkeen voidaan sit katella josko jotain vois yhdessä tehdä. Näinhän tuskin kävis koskaan.
Ja jollekin joka kyseli miksen ole eronnut niin syyt löytyy aloitusviestistä.
vain jos ne ei ole sinusta typeriä niin ei voi sanoa, että kuuntelisit kovin hyvin. Ehkä miehellä on sama ongelma.
Tuossa aloitusviestissä oli paljon syitä miksi et halua ottaa omasta onnellisuudestasi vastuuta mutta ei mitään mikä tekisi eron mahdottomaksi jos sitä oikeasti haluat. Se että mieluummin haluat jäädä siihen asuntoon ja että mies näkisi sen vaivan että etsisi uuden asunnon ja muuttaisi pois olisi tietysti sulle helpompaa mutta ei se kuitenkaan ole syy miksi et voisi erota. Mukavia kämppiä on muuallakin.
Nyt odotat vaan että mies tekee sitä ja tätä, mies muuttuu, mies lakkaa nalkuttamastsa, mies muuttaa, mies alkaa helläksi, mies alkaa harrastaa, mies rakastuu yhtäkkiä niihin eläimiin joita pakotit hänet katselemaan kodissaan, mies alkaa matkustella, mies tätä ja mies tuota.
Mutta et sä voi muuttaa miestä. Saat olla onneton maailman tappiin asti jos onnellisuutesi riippuu siitä että mies muuttuu täydelliseksi. Itse sinun on ne ratkaisut tehtävä, sinä itse ja oma elämäsi on se mitä voit muuttaa, ei miestä.
Sulla on sydän kohdillaan selvästi