Lue keskustelun säännöt.
Paljon eläimiä ja mies inhoaa niitä=ongelma
01.11.2009 |
Kivittäkää nyt kaikki sillä kivitettävää on. Lyhyesti taustaa sen verran, että ei saatu toista lasta kaikenlaisesta yrittämisestä huolimatta ja kun ainoa kasvoi isoksi niin otettiin hamsteri tytölle kun sitä niin kovin halusi. No, minä myös olin siinä vaiheessa jo kovasti vailla jotain hellittävää ja lellittävää kun alkoi käydä selväksi, että vauvaa ei tule.
Niinpä meillä tyttären kanssa lähti käyntiin lumivyöryn lailla eläinhulluus joka vaati kokeilemaan eri jyrsijöitä. Mies ei halunnut koskaan mitään. Suostui siihen yhteen hamsteriin ja kaikkeen muuhun ei. Syynä mm. kun on jo toi hamsteri ja ette te sitä kuitenkaan hoida ja se haisee ym. mikä ei pitänyt edes paikkaansa.
Niitä eläimiä sitten vaan tytön kanssa otettiin ja esim. koiraan joka otettiin lopulta ilman miehen suostumusta on mies todella tykästynyt ja on myöntänyt, että koira on kiva. Tykkää myös osasta muista eläimistä ja sitten on joitain jyrsijöitä joista ei pidä.
Mielestäni (ja tyttären mielestä) koiramme tarvitsi kaverin ja miehen vastusteluista huolimatta otettiin aikuinen koira kaveriksi. Pentua ei siksi, että miehen ei tarvitsisi jäkättää sisälle pissaamisesta ym.
Nyt mies on sitten (arvatenkin) todella vittuuntunut, ilkeä ja kärttyinen ja mua ahdistaa kaiken aikaa. Asia on monipiippuinen koska mies ei ole koskaan ollut mikään rakastava aviomies vaan melkoisen ilkeä useasti. Kaikki mitä teen ja ajattelen on väärin. Mitään ei saisi harrastaa, kaikki mistä tykkään on tyhmää. Kun eläimiä ei ollut niin mies ei kyllä ollut juurikaan mukavampi. Jos avioliitto olisi ollut hyvä ja olisimme kunnioittaneet toisiamme niin en olisi tehnyt tätä. Miehen kanssa on kuitenkin niin kurjaa, että haluan muuta ajateltavaa ja halittavaa ja eläimet tuovat elämääni tytön lisäksi melkein kaiken sisällön.
Tiedän, että olen toiminut väärin. Ja opettanut lapsellekin, että näin voisi tehdä vaikka ei voisi. Silti olen niin puun ja kuoren välissä- eläimet tuovat elämääni iloa ja rakkautta mitä mies ei tuo mutta silti minun pitäisi kunnioittaa miestä ja kuunnella eikä meillä saisi olla eläimiä. Tai saisi 1 koira mutta ei muita. Silti kokemuksen mukaan mies ei muuta käytöstään kovinkaan paljon suuntaan eikä toiseen vaikka eläimiä oliskin vähemmän.
Mies ei harrasta mitään, on masentuneen oloinen (siis ollut jo pidempään) ja joko nukkuu puolille päivin tai on hereillä ja vittuilee ja kärttyilee. Töissä on mutta sitäkin on vähemmän kun yleensä, ei 40h viikko. Saadaan tytön kanssa olla aina varpaillaan ettei ärsytetä miestä ja tietenkin aina me tai eläimet saadaan se ihan raivon partaalle.
Keskusteluyhteys on oikeastaan mennyttä jos sitä on ollutkaan enää vuosiin. Rehellisesti sanoen toivon, että mies lähtisi pois. Mies ei kuitenkaan halua erota ja on ilmoittanut, että ei lähde minnekään. Minä taas en voi lähteä koska noille eläimille ei todellakaan löydy tilaa mistään ja velkaakin on joten ei ole varaa maksaa mitään hirveitä vuokria. Tukia ei saa ennenkuin on eronnut. Lisäksi haluaisin asua tytön kanssa nykyisessä kodissa mutta olla siellä rauhassa. Olen niin totaalisen väsynyt tuntemaan syyllisyyttä niistä ainoista asioista jotka tuovat elämääni iloa ja nautintoa. Välillä käy mielessä itsemurha jotta pääsisi tästä tilanteesta pois. Mutta en halua jättää tytärtäni isänsä kanssa kaksin.
En tiedä mitä tekisin. En todellakaan. Jos hakisin yksin avioeroa joutuisiko mies lähtemään vai pitäisikö asiasta sopia? Jos lähtisin yksin niin mistä voi avioliitossa oleva nainen saada asunnon johon saa viedä eläimiä? Osasta olis tietenkin pakko luopua mutta ei kaikista.
Kommentit (26)
Ap olet ollut väärässä ja tehnyt väärin kun olet eläimiä hankkinut. Puolustuksesi on vähintään heppoinen. Alkutilanne on kuitenkin ollut se ettei teillä eläimiä ole ollut.
Omalta kohdalta voin kertoa että eläimiä oli jo ennen kuin miehen tapasin joten hänelle ei olisi pitänyt tulla mitenkään yllätyksenä että olen eläinrakas. Pikkuhiljaa mies kuitenkin rupesi valittamaan eläimistä ja varsinkin ajasta jonka niihin kulutin. Harrasti aktiivisesti hevosten ja koirien kanssa. Mies ilmeisesti luuli että luovun niistä hänen vuokseen.
Eläimet ovat kuitenkin iso osa minuutta, kotonani on ollut aina eläimiä ja tulee olemaan. Päätin että mielummin haluan rinnalleni miehen joka on samalla aaltopituudella ja kannustaa minua kuten minä häntä.
Ap on muitankin vuokraamismahdollisuuksia kuin joku kaupungin kerrostalokämppä. Maakuntalehtiin ilmoituksia että haluatte vuokrata ok talon tai vastaavan. Tässä on jo monta vuotta asuttu pientilalla josta vuokaa maksan saman verran kuin kerrostalo kolmiosta.
Kannattaa kuitenkin muistaa että jokaisella ihmisellä on raja mihin eläintenpidossa resurssit riittää niin rahan kuin ajankin puolesta. Vaikka kuinka on eläinrakas voi eläinten määrä helposti lähteä lapasesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän miestäsi, jos eläimiä on oikeasti PALJON, siis vaikka 6 tai yli.
Meillä on 3 koiraa ja kissa. Mies ei aikanaan halunnut toista koiraa ja otin sen kauhean painostuksen (tuloksettoman) jälkeen ikäänkuin luvatta. Siitä nousi parin pvän sota,mutta pian mies sitten leppyi. Sitten aloite kolmanteen koiraan tulikin mieheltä ja kun lapset vuosi sitten alkoivat kinuamaan kissaa, niin teimme päätöksen yhdessä jutellen ja nyt meillä on koiruuksien lisäksi 4kk:n ikäinen pikkukatti.
Ap, hae avioeroa ja sano miehelle, että etsii itselleen kämpän. Sinä jäät lapsen kanssa nykyiseen asuntoon, haet asumistukea ja pärjäät. Saat elatustuenkin. Olet yrittänyt kaikkesi, enempään et pysty jos mies ei ota onkeensa mistään. Eihän tuollaista ihmistä jaksa kukaan, se myrkyttää teidän elämän totaalisesti. Rajansa se on kuule jaksamisellakin, älä pilaa elämääsi tuon takia!
Huomaat, miten elämäsi muuttuu taas onnelliseksi, kun saat sen loisen ja ainaisen jäkättäjän ulos sieltä. Löydät takuulla uuden eläinrakkaan miehen itsellesi, kuulostat mukavalta ja lämpimältä ihmiseltä:)
mutta vähän uutta kulmaa. AP, kirjoitat että miehesi on masentuneen oloinen. Johtuuko se siitä, että ette saaneet toista lasta? Sinä reagoit siihen vetäytymällä eläintarhaan, hän masentumalla. Näetkö tällaista yhteyttä?
Jois mieheni hankkisi yhteiseen kotiimme omin päin eläimiä (tai vaikka huonekaluja) tuntisin, ettei minulla ole oikeuksia eikä mielipiteilläni ole väliä. Minusta olisi tehty vieras omassa kodissani.
Tosiaan, niinkuin joku sanoi, tässä ei ole kyse eläimistä ja yksin ap:stä vaan parisuhteesta.
Minuakin kiinnostaa kuinka paljon niitä eläimiä on - 2 koiraa ja kuinka paljon rottia ja muita jyrsijöitä?
yksin nykyisessä kämpässä? Et kai sä siinäkään voi ilmaiseksi asua.
En voi lähteä koska kukaan ei halua vuokralle tuollaista eläinlaumaa (niitä on siis enemmänkin kun nuo mainitsemani 2 koiraa...) ja olen itse niin velkainen, että ei ole varaa maksaa kallista vuokraa. Vuokrasta tulee kallis kun tarvitsee ison kämpän.