Onko olemassa miehiä jotka osallistuvat
pyykkäävät, kokkaavat, siivoavat, hoitavat lapsia vapaaehtoisesti jne?
Koska olen tuudittautunut siihen, että ei se vaihtamalla parane ja että 'kaikki miehet on samanlaisia', mutta nyt on vaan tullut sellainen olo, että ehkä tuolla voisi olla muutakin?
En jaksa enää pyörittää huushollia, jossa hoidan lapset ja kodin ja vielä päälle miehenkin.
Kommentit (27)
kuuluuko teidän mielestä miehen joskus hemmotella tai ottaa vaimoaan huomioon jollain romanttisella tavalla? Kertoa kuinka tärkeä vaimo on ja järjestää vaimolle vapaa-aikaa tai ehkäpä antaa vaimon ostaa itselleen jotain kaunista vaikka rahat olisikin tiukilla.
Olen kaunis, fiksu nainen ja haluaisin uskoa että miehen tulisi arvostaa mua ja pitää minusta huolta? Ja tukea arjen vaikeuksissa ja kodin ylläpidossa.
Olen vaan tosi kamalan yksin.
ap
koska mies on liian tylsä. Niin kävi mun kotia ja lapsia hoitaneelle veljelle, joka antoi vaimolle opiskelurauhaa. Vaimo sai opinnot valmiiksi ja läksi. Oikeus tosin sit määräsi lapset veljelleni, koska tämä oli niitä enemmän hoitanut ja tunsi lasten asiat paremmin.
romantiikka! prkl! sitä kaivataan... muuten olen viime viikolla pitänyt kunnon keskustelun just siitä ku vaikka se on töissä ja mä himassa niin kyllä mäkin apua tarviin, en minäkään jaksa valvotun yön jälkeen siivota jne jne...
ja mies oli samaa mieltä ja tää viikko en menny hyvin, jos pitää jossai vaiheessa taas muistuttaa niin voi vittu menee hermot!
mut olin niin tosissani ja mies kyl tietää että olen päättäväinen enkä anna sen loukata mua, enkä loukkaa sitä!
lisäksi tiedän muutaman muunkin. Yksi on parhaillaan eronnut, kun muija heilui illat kaupoissa, mies hoiti lapsen ja kodin ja seksiä sai kerran kahdessa vuodessa.
Olen keskustellut asioista hänen kanssa monesti ja hän jopa lupaa 'yrittää', mutta sitten ei kuitenkaan muutoksia näy.
Tuntuu että jokapäivä rakastan häntä aina vaan himpun vähemmän ja tarvitsen häntä aina vaan vähemmän.
Erohan tästä tulee jos ei asiat muutu.
tai ehkäpä antaa vaimon ostaa itselleen jotain kaunista vaikka rahat olisikin tiukilla.
mulle ei tulis mieleenkään käyttää perheen vähiä rahoja omiin vaatteisiin tms.
Meillä ukko on aut pikkuhiljaa ottamaan vapaaehtoisesti osaa lapsen hoitoon ja siivoukseen. Aikaa siihen meni 9kuukautta, mutta nyt ukko on jo hyvin "koulutettu" :D Nalkuttaminen pahentaa asiaa, itse sen huomasin. Meillä auttoi että ystävällisesti pyysi apua, ja tehtiin yhdessä kotihommia. Esim. toinen ojensi pyykkejä koneesta, ja toinen ripusti ne kuivumaan. Joo, ei ehkä kuulosta kaikkein tehokkaimmalta tavalta, ajan suhteen siis, mutta samalla pystyi vaihtamaan muutaman sanan, ja pusunkin :DD Nyt jo mies hoitaa poikaa ilman pyytämistä, vaipatja syöttämiset, oma-aloitteisesti siis. Sekä itse kysyy pitäiskö imuroida yms... Nyt taas oma mies vaikuttaa maailman parhaimmalta, vaikka hetki sitten se oli vain haiseva sika sohvan pohjalla :D
Meillä noi kaikki on perjaatteessa mun hommia, koska olen kotiäiti, mutta kotona ollessaan mies osallistuu kodin- ja lastenhoitoon. Ei meillä kummallakaan ole kamalasti vapaa-aikaa, kun on pienet lapset.
-mies hoitaa autojen asiat, renkaat, pesut jne, talon huollot, sähkökoneet, hakee halot sisälle...tekee läksyt ekaluokkalaisen kanssa. Harrastuksiin pääsemme molemmat. Minä teen "naisten työt"- ei tulis mieleenkään pyytää ukkoa tyhjäämään mun kanssa pyykkikonetta??
Huomiota saan enemmän kuin moni muu nainen, jopa runoja kirjoittaa tuo könsikäs mulle- ja oltu naimisissa v:sta -82
Miettikää tytöt tarkkaan paljonko on paljon, mitä kannattaa vaatia- varsinkin jos on oikeesti päivät kotona?!
-mies hoitaa autojen asiat, renkaat, pesut jne, talon huollot, sähkökoneet, hakee halot sisälle...tekee läksyt ekaluokkalaisen kanssa. Harrastuksiin pääsemme molemmat. Minä teen "naisten työt"- ei tulis mieleenkään pyytää ukkoa tyhjäämään mun kanssa pyykkikonetta??
Huomiota saan enemmän kuin moni muu nainen, jopa runoja kirjoittaa tuo könsikäs mulle- ja oltu naimisissa v:sta -82
Miettikää tytöt tarkkaan paljonko on paljon, mitä kannattaa vaatia- varsinkin jos on oikeesti päivät kotona?!
ja huolehdin myös nurmikon leikkaamisesta, autojen viemisestä huoltoon, puiden hakemisesta sisälle jne niin oletan kyllä, että silloin mies tekee siellä kotona oman osuutensa.
Meillä molemmat siivoaa ja tekee muita kotihommia. Mies huoltaa autoasiat ja minä vaateasiat (vaatteet lapsille, pyykit). Mies tekee pihatyöt ja vuorotellen käydään ruokakaupassa.
Yhdessä hoidetaan lapset.
Ei ole minusta yhtään tylsä ratkaisu. Joskus väännetään kättä kumpi tekee enemmän ja kumpi sotkee enemmän. ; )
mutta ei minulla. Olen melko varma että vaihtamalla saisi paremman, mutta nyt on jo myöhäistä kun ei viitsi noilta lapsilta viedä isää siksi että saisi talouteen toisen aikuisen huolehtimaan arjen velvollisuuksista...
Joskus jopa ihan oma-aloitteisesti. Hänet oli kasvatettu naisten ja miesten töiden maailmaan, joten alussa meillä aika suuret riidat kyseisestä asiasta. Nyt siis 10 vuoden päästä jo osaa...
Tekee ihan kaikki mainitsemasi asiat ja vapaa-aikaa saan juuri niin paljon kuin haluan =) Ihana mies, eikä ole laisinkaan tylsä!
Mutta ei se kuule ap itsekseen ole sellaiseksi kasvanut! On vaadittu viisi vuotta keskusteluja, nalkuttamista, pakottamista ja muistuttamista muistuttamista MUISTUTTAMISTA!
Lähtökohta useimmilla meistä (lukuunottamatta niitä, joiden anoppi on huolehtinut kunnolla pohjatöistä) on se, että mies on tottunut itselliseen elämään, vapaana kulkemiseen ja omiin juttuihinsa. Tämä ei hirveästi muutu, ennen kuin taloon tulee lapsia. Harva mies siinä vaiheessa tajuaa, mikä määrä työtä niistä hellantuuteleista oikein kertyykään. Useimmat miehet kuvittelee, että he voivat edelleen pitää sen oman aikansa ja omat menonsa.
Tehkää asia konkreettiseksi miehelle: listatkaa kotityöt, listatkaa lastenhoitoon liittyvät työt. Kaikki se, mikä vie teidän aikaanne ja energiaanne. SITTEN keskustelette miehen kanssa, mikä olisi järkevä tapa jakaa vastuu. Toinen tekee ehkä mieluummin viikkosiivouksen, toinen hoitaa tiskit. Tai sitten vuorotellen. Miten teille itsellenne paremmin sopii.
ÄLKÄÄ heittäkö listaa pois, vaan jättäkää se vaikka jääkaapin oveen muistutukseksi.
Ei jämäkkyys ja omien oikeuksien vaatiminen tee teistä yhtään sen huonompaa vaimoa tai äitiä.
-ulkotöitä
-autoa
jne "miesten töitä", ainakaan niin paljon, että korvaisivat taloudessa tehtävät "naisten työt".
Ja kaikki eivät ole kotiäitejä...
Miettikää tytöt tarkkaan paljonko on paljon, mitä kannattaa vaatia- varsinkin jos on oikeesti päivät kotona?!
Meillä ei ole naisten ja miesten töitä vaan kotitöitä, jotka vaikuttavat koko perheen hyvinvointiin ja kuuluvat siksi kummallekin osapuolelle ihan yhtälailla. No mies kyllä hoitaa enemmän tekniikkaan liittyviä asioita tietokoneista autoon, koska häntä kiinnostaa kaikki hifi- yms. laitteet ja minua ei taas kiinnosta oikeastaan pätkääkään. Meillä työnjako perheessä on elänyt tilanteen mukaan: silloin kun olin lasten kanssa kotona tein tässä päivänmittaan suurimman osan kotitöistä, koska minulla oli aikaa ja toisaalta oli taas tärkeää, että mies saa sitten työpäivän jälkeen viettää aikaa lasten kanssa eikä heilua imurin varressa. Nyt kun ole töissä, se tekee kuka ehtii. Kun olen iltavuorossa tai viikonlopputöissä koko vastuu kodista ja lapsista on miehellä. Eikä kyllä kertaakaan ole tarvinnut tulla viikonloppuna aamuvuorosta kotiin niin, ettei ruoka olisi tulossa. Ja vastaavasti sama "palvelu" on miehellä kun minulla on viikolla vapaata.
Mitä sitten lahjoihin, huomiointiin ja kunnioitukseen tulee niin sen tulisi mielestäni olla vastavuoroista. En ymmärrä mikä etuoikeus vaimolla olisi ostaa "vähillä rahoilla" itselleen jotain kaunista jos mies ei vastaavasti saa tehdä samaa. Jos rahat on vähissä niin eikö olisi järkevämpää käyttää ne koko perheen hyvinvointiin eikä omaan napaan? Ja tämä koskee molempia osapuolia. Kunnioitusta ja huomiotakaan ei oikein voi vaatia jos niitä ei anna toiselle.
meillä alkoi suhde rakoilla koska ei kertonut tunteistaan, ei ikinä sanonut minulle mitään kaunista enkä oikeasti tiennyt välittikö edes minusta.
Niinpä keräsin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin sukuloimaan ja sanoin ukolle, että nyt tuli tauko meidän suhteeseen.
Oikeasti siis läksin vanhempieni kanssa serkkupojan valmistujaisjuhliin ja aijoin palata heti sen jälkeen takaisin kotiin.
Kolme päivää olin pois ja takaisin tullessa mies oli kuin enkeli ja on edelleen.
Kertoi kuinka paljon minua rakastaa, vei minut syömään sun muuta sellaista ja sanoi ymmärtäneensä miltä minusta tuntui ja ei halua elää ilman minua.
Nyt tuo kerran kuussa kukkia, suutelee joka päivä ennen töihin lähtöä, käy jopa useamman kerran ruokatunnilla vaan katsomassa minua, esikoisemme syntyy pian ja mies käynyt jokaisella neuvola/ultra käynneillä mukana ja miljoona muuta asiaa päälle...
Eli muutin oman mieheni osin ja kiitän vieläkin itseäni siitä, että silloin lähdin kävelemään, koska veikkaan ettemme tällä hetkellä olisi edes yhdessä jos tuo olisi jatkunut
Tekee enemmän kotitöitä kuin mä!