Onko olemassa miehiä jotka osallistuvat

olen kotona kahden lapsen kanssa. Mies käy töissä. Käyn harrastuksissa pari kertaa viikossa, mies ei harrasta mitään. Mies hoitaa pyykkihuollon 95%, lisäksi imuroi yleensä aina ja hoitaa pihahommat, autoihin ja talon huoltoon liittyvät jutut ym. Minä käyn aina kaupassa ja kokkaan. Toki mies tekee ruokaa silloin kun on lasten kanssa päineen, mutta se on sitten tyyliin ranskikset ja nakit tms. Viikonloppuisin mies herää yhtenä yönä syöttämään kuopuksen ja saa aamulla nukkua pidempään ja taas toisena yönä minä herään ja saan nukkua pidempään. Mies tyhjentää ja täyttää tiskikoneen silloin kun tarpeellista. Mies yleensä kylvettää lapset, minä otan sitten vastaan ja kuivaan ja puen.

Jos haluan mennä jonnekin, miehestä asia on ok, myöskään mun viikonlopun reissut ilman lapsia ei tuota ongelmaa (näitä tosin todella harvoin). Romantiikkaa nyt, no jos päivittäiset rakkaus, pusuttelu ym. tekstarit luetaan romantiikaksi, niin sitten sitäkin on. Toki sitten pussaillaan ja halaillaan, taputetaan ohimennen takamukselle päivittäin. Seksiä vähintään kolme kertaa viikossa, paitsi jos on menkat. Mulla on aarre miehenä ja tiedän sen eikä meillä ainakaan ole tylsää yhdessä.

ja minulla on yksi sellainen. :-) Eli laittaa 95% ruuan (ja hyvin laittaakin), hoitaa kahden isomman lapsen aamutoimet (pesu, pukeminen, ruokailu, vieminen) myös yksin n. 80% ja käy vastuullisessa kokopäivätyössä. Myös yleensä kylvettää lapset. Minä olen viime aikoina hoitanut vauvan 100% ja pessyt pyykit (normaalioloissa käyn itsekin vastuullisissa kokopäivätöissä). Perussiivouksen tekee meillä siivooja. Ja romantiikan puolella mies myös tuo säännöllisen epäsäännollisesti mulle kukkia, suklaata, antaa mietittyjä lahjoja tms. Eikä ole tylsä nössö, vaan ennemminkin aika tulinen luonne (mutta niin olen minäkin ;-)). Mies ei ole suomalainen, johtuisiko siitä?

Meillä löytyy, siis on niitä olemassa. Itse olen välillä hoitovapaalla ollessani töissä, kun miehellä on "pätkittäin" töitä. Eli hoidetaan kotia ja lapsia vähän vuorotellen. Jaksan itsekkin paremmin kotona, kun käyn välillä töissä. Aikaisempien lasten kohdalla tilanne oli toinen. miestä kammotti jäädä kauppareissun ajaksikkin yksin lasten kanssa. Nyt kun on kolmas lapsi, ja toki molemmat olemme hieman vanhempia, niin on kyllä ihan mahtavaa.

Tiedän kyllä miltä sinusta siis tuntuu. Meillä oli ennen tilanne ihan sama. Mutta nyt miehen oli PAKKO alkaa olla kotiisä aina välillä, jotta minä käyn töissä. se tietää rahaa, niin ei toiselle jää paineita siitä, että pitäisi elättää perhe ihan vaan hänen tuloillaa.

Kannusta miestäsi kotitöihin ja "pakota " hänet siihen. otat itsellesi "omaa aikaa", vaikka jonkun uuden harrastuksen parissa, ja sopivasti vaikka iltatoimien aikaan... :D TSEMPPIÄ!!!

Hoitaa myös pikkuremontit, autoasiat ja pihatyöt, joten minä teen hieman enemmän kotitöitä sitten. Tykkää myös hoitaa lapsia (lukee, leikki, nukuttaa, kylvettää, vaihtaa vaipat, vie ulos...), vain vaatehuolto ja ruuanlaitto jäävät oikeastaan täysin minun vastuulleni.



Romantiikkaan olen joutunut vähän kouluttamaan. Olen kärsivällisesti selittänyt miehelle, kuinka tärkeää minulle naisena on tuntea itseni rakastetuksi, esim. kukkien tuonti ihan yllättäen edesauttaa asiaa... Miehethän osoittaa rakkautensa usein työnteolla, siis konkreettisilla teoilla, esim. rakentamalla talon. Naiset kaipaavat sanoja, pikku lahjoja, tunnelmaa... Kummankin osapuolen on kuunneltava, mitä toisella on sanottavaa ja mitä he tarvitsevat suhteessa. Tätä se "koulutus" on. : )



Naapurin rouva heitti viime viikolla miehensä pellolle, kun ei jaksanaut enää itsekeskeistä ja lapsellistä miestä, joka ei tehnyt yhtään kotihommia. Hän sanoi, että elämä on paaaaaaljon helpompaa kolmen lapsen kanssa ilman moista lusmua. Mies oli kuin neljäs lapsi, ei vastuullinen aikuinen.

Kotitöitä tehdään suurin piirtein saman verran, lapsia hoitaa melkein enemmän kuin minä ja kokkaisi, jos antaisin (rakastan ruoanlaittoa, joten yleensä valitsen sen homman ja mies tekee muuta).

En nyt lukenut aiempia vastauksia, mutta tässä kokemus elävästä elämästä:

Kun lapsemme olivat pieniä, olin luonnollisesti äityislomalla ja hoidin niin kodin, lapset kuin miehenkin. Palattuani töihin tein lyhyttä työpäivää, yrittäjämies taas oli aina töissä, eli mitään muutosta asiaan ei tullut. Lapset kasvoivat, vaihdoin työpaikkaa, opiskelin, sama juttu. Ellen olisi saanut isovanhemmilta apua, olisin katkennut jossain vaiheessa.

Vaan nyt: Miehen työt ovat siinä mallissa, että vapaa-aikaa on tullut paljon lisää. Nyt yhtäkkiä hänestä on kuoriutunut ei-täydellinen mutta jonkinasteinen perheenisä. Kuskaa lapset harrastuksiin, pesee pyykkiä omatoimisesti, eilen iltapäivällä kun oli ylimääräinen hetki aikaa kävi kaupassa tekemässä ruokaostokset ihan omasta aloitteestaan. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta oma arkeni on helpottunut huomattavasti.

Eli kyllä miehet voivat muuttua, vaikka aikaa siihen saattaakin kulua. Toivottavasti jaksat odotella (etkä joudu odottelemaan turhaan).

pitaa meilla huushollin pystyssa ja mina olen se lintsari. Laittaa toiden jalkeen ruoat, siivoaa keittion, syottaa ja kylvettaa lapset, laittaa nukkumaan. Korjaa meidan paivan sotkut ja pesee kestovaipat. Kay kaupassa. Nousee ylos oisin ja aamuisin jos kuuluu itkua. Hoitaa lapset 100% viikonloppuisin ja lomilla. On kiltti ja huomaavainen minulle, mutta ei mikaan nysvero. Yrittaa piristaa minua. Olen kai masentunut.